Kun tummat miehet ja huivipäiset naiset parveilevat ahtaassa kauppa-autossa, tunnelma on kuin basaarissa. Hyllyillä on arabiankielisillä etiketeillä varustettuja pakkauksia, jotka sisältävät auringonkukansiemeniä, linssejä, riisiä, naan-leipää, taatelisiirappia, halal-lihaa ja falafel-pyöryköitä.
Kauppias Johan Holmström yrittää saada selville, haluaako käsillään elehtivä mies kaakao- vai maitojauhetta. Asiakkaat puhuvat muutaman sanan suomea, mutta vaihtavat välillä kielen arabiaan tai englantiin.
Holmström ei luovuta vaan selvittää kaikkien tarpeet. Kun hinta on tingitty molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, siirrytään kassalle, jonne rahat kilahtavat.
Tässä vaiheessa asiakas saa vielä tilaisuuden oppia suomea, kun Holmström huutaa perään: "Tervetuloa taas ensi viikolla!"
Tähän jokainen turvapaikanhakija osaa vastata: "Kiitos!"
Näin kirkkonummelainen kyläkauppias Johan Holmström tekee bisnestä kauppa-autossaan Aavarannan vastaanottokeskuksen pihassa. Vielä viime syksynä miehellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hänestä kehkeytyy arabialaisen basaarikauppiaan kaltainen myyntitykki.
Turvapaikanhakijat pelottivat asukkaita
Kun parisataa turvapaikanhakijaa saapui Kirkkonummen maalaisidylliin viime syksynä, rauhallisessa pikkukunnassa kuohui. Asukkaat ilmaisivat huolensa vastaanottokeskuksen perustamisesta kuulemistilaisuudessa, ja kriittisten äänten joukossa oli myös kyläkauppias Holmström.
– En vastustanut turvapaikanhakijoita ihmisinä, mutta minua suututti se, että viranomaiset eivät suhtautuneet asukkaiden huoliin vakavasti, eikä heitä kuunneltu.
Turvapaikanhakijoita oli liikkunut ihmisten pihoilla, ja jotkut pelkäsivät tyttäriensä turvallisuuden puolesta. Kauppiaana Holmström joutui miettimään, miten hän suhtautuisi turvapaikanhakijoihin asiakkaina.
– Se oli ensimmäinen kerta minun elämässäni, kun en oikein tiennyt, mitä mieltä pitäisi olla. Pisti koville se oma tyyli ja linja, mutta kyllä se sitten siitä asettui. Me otimme nämä ihmiset samalla lailla kuin kaikki muutkin asiakkaat. Että sen mukaan miten itse käyttäytyy, niin sen mukaan palvellaan. Sillä tavalla löysin oikean asenteen.
Hinnasta voidaan tinkiä, mutta velka maksetaan aina
Holmström painottaa, että hänellä ei ole ruusuista kuvaa turvapaikanhakijoista, kuten ei muistakaan ihmisistä. Asiakkaita mahtuu moneen junaan. Yli kolmekymmentä vuotta kaupassa työskennellyt konkari tunnistaa varkaiden taktiikat, olivatpa nämä mistä kulttuurista hyvänsä.
Turvapaikanhakijoiden kohdalla Holmström on kuitenkin saanut kokea myös sellaisia hyviä hetkiä, joita hänelle ei ole aiemmin urallaan tullut vastaan. Kun kauppias on purkanut painavaa kalalastia, turvapaikanhakijat ovat pyytämättä tulleet kantamaan laatikoita hänen kanssaan.
Nämä myös maksavat aina velkansa. Jos loppusummasta puuttuu edes parikymmentä senttiä, se tullaan maksamaan pitkänkin matkan päästä.
– Hinnasta voidaan tinkiä, mutta kun se on sovittu, niin siitä pidetään kiinni. Arabimaissa tinkimisen taito on kauppiaan kyvykkyyden mitta, Holmström sanoo.
Uusi asiakaskunta pelasti kyläkaupan toiminnan
Monien syrjäisten ja pienten kauppojen tapaan Kyläkauppa Jonttella on hyvin hiljaista talvisin. Turvapaikanhakijat toivat kyläkaupan bisnekseen kaivatun lisän, jonka avulla kauppias pärjää talven yli, kunnes kesäsesonki käynnistyy.
– Voi sanoa, että turvapaikanhakijat ovat pelastaneet kaupan. He tekevät pieniä ostoksia, mutta nekin ovat meille tärkeitä. Varasto kiertää nopeammin, ja sillä on iso taloudellinen vaikutus.
Turvapaikanhakijoiden tulo on tuonut Holmströmin kaupankäyntiin aivan uusia tuulia. Tuotevalikoima on laajentunut tyypillisestä suomalaisesta eksoottisiin Lähi-idän ruokiin, mutta toisaalta turvapaikanhakijat ostavat paljon myös suomalaista perunaa.
Kauppa-auton Holmström hankki nimenomaan vastaanottokeskuksia varten, sillä monet niistä sijaitsevat syrjäisillä seuduilla, joista on pitkä matka kaupoille. Kirkkonummen lisäksi kauppias kiertää Espoon, Vihdin, Raaseporin, Siuntion ja Hangon vastaanottokeskuksissa. Keskuksissa on kaikkiaan parituhatta asukasta.
Kauppias on kuuntelija
Aavarannassa Holmströmin ja asiakkaiden välille on kehittynyt lämmin suhde. Kuulumiset vaihdetaan, vaikka yhteinen kieli puuttuisi.
– Eräs surullisen näköinen mies istui autossa viereeni. Elekielellä mies sai selitettyä, että hänen poikansa vaimo on ammuttu Bagdadissa. Se saa omat murheet tuntumaan todella pieniltä, kun tapaa näitä ihmisiä, jotka ovat tehneet pitkän ja vaarallisen matkan tänne hyvinkin vaikeista olosuhteista.
Holmströmin arjesta on tullut aiempaa rikkaampaa, kun hän on tutustunut vieraiden maiden ihmisiin. Uudet asiakkaat tuovat kaukaisten maiden kulttuurin suoraan hänen pieneen bussiinsa.
– Toinen mies tuli kauppa-autoon kahden naisen kanssa. Kun nämä laittoivat ruokakorinsa kassalle, mies kaivoi rahat taskustaan ja totesi, että on kallista, kun on kaksi vaimoa.
Holmström sanoo huomanneensa, että naiset päättävät usein, mitä kaupasta ostetaan.
– Joskus mies on käyttänyt rahat tupakkaan ja karkkiin, mutta vaimo on lähettänyt tämän takaisin vaihtamaan ostokset broileriin.
Päivä täynnä yllätyksiä
Kun kauppa-auto on ollut Aavarannan vastaanottokeskuksen pihassa pari tuntia, asiakkaiden virta alkaa vähitellen laantua. Kauppias käynnistää jo bussin, mutta avaa taas ovet, kun joku haluaa tulla sisään.
Yrittäjällä ei ole työaikoja vaan kauppaa tehdään silloin, kun se käy.
– Tänään oli aika normaali päivä eli asiat menivät eri tavalla kuin odotin. Kun luulet, että kaupankäynti loppuu, niin se jatkuukin. Kun luulet, että tänään menee paljon leipää, niin ihmiset haluavatkin jotain muuta. Kun luulet, että asiakkaita ei tule hirveästi, niin heitä tuleekin paljon, Holmström summaa.
Viimeinen asiakas on vanha harmaantunut herra. Ostokset maksettuaan hän ojentaa yllättäen tipusuklaapatukan toimittajalle ja salmiakkiauton videokuvaajalle. Mies ei sano mitään, mutta hän hymyilee ystävällisesti. Sanoja ei välttämättä tarvita, jos ihmiset haluavat kohdata.