Suomessa asuvat venäjänkieliset eivät ole homogeeninen ryhmä, mutta yksi asia yhdistää heitä vahvasti: suuri osa suhtautuu turvapaikanhakijoihin varauksellisesti.
– Suhtaudun ilmiöön negatiivisesti. Olen sitä mieltä, ettei tänne tulevilla ihmisillä ole tarpeellisia tietoja siitä, kuinka täällä eletään. He yrittävät tulla tänne omien perinteidensä ja tapojensa kanssa, ja tällä hetkellä se haittaa heidän sopeutumistaan, sanoo Helsingissä asuva Gleb Ulanov.
Tätä mieltä on moni venäjänkielinen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan 48 prosenttia suomalaisista suhtautuu kielteisesti kasvavaan turvapaikanhakijamäärään. Haastattelujen ja sosiaalisen median keskustelujen perusteella voi sanoa, että vähintään yhtä suuri osa venäjänkielisistä näkee ilmiön samalla tavalla.
Syitä epäilevään suhtautumiseen on muutamia. Venäläisten mielestä kulttuurierot, uskonto, suhtautuminen naisiin, rajalliset työllistymismahdollisuudet ja se, että Suomeen tulee pääasiassa nuoria miehiä, ovat suurimpia esteitä turvapaikanhakijoiden sopeutumiselle.
Siitä huolimatta, että venäläiset ovat itsekin maahanmuuttajia, he eivät halua verrata itseään nyt Lähi-idästä saapuviin ihmisiin. Venäjänkieliset ovat sitä mieltä, ettei heillä ole ollut vastaavanlaisia sopeutumisen ongelmia.
– Suurin ero on mentaliteetissa. Suurin osa venäjänkielisistä sopeutuu, löytää töitä ja kunnioittaa suomalaisia tapoja ja juhlia. Minun kokemukseni mukaan idästä tulevista ihmisistä näin tekee vain pieni vähemmistö. He muodostavat mieluummin omia yhteisöjään, sanoo Helsingissä asuva Grigori Berkinfand.
”Suomalaisille pitäisi kertoa kulttuurieroista”
Moni venäjänkielinen pelkää, että suomalaiset suhtautuvat turvapaikanhakijoihin sinisilmäisesti, eivätkä kunnolla erottele niitä, jotka ovat aidosti suojelun tarpeessa.
Venäläisiä, samoin kuin suomalaisiakin, huolettaa ensisijaisesti turvallisuus. Monet sanovat, että perinteisesti rauhallinen Suomi on muuttumassa kovaa vauhtia.
Neuvostoaikoina vuoden verran Kaukasiassa asunut Gleb Ulanov onkin sitä mieltä, ettei pelkkä pakolaisten kotouttaminen riitä. Sen lisäksi, että turvapaikanhakijoille kerrotaan suomalaisista tavoista ja lainsäädännöstä, myös suomalaisille pitäisi kertoa pakolaisten kulttuurista ja siitä, kuinka heidän kanssaan kannattaisi käyttäytyä.
– Lähi-idässä suhtautuminen naisiin on aivan erilainen kuin Euroopassa. Jos tästä kulttuurista tulevan miehen kanssa tulee esimerkiksi sanaharkkaa, naisen ei kannata väittää vastaan, sillä se vain lisää aggressiota. Näiden miesten mielestä naisten kuuluu totella.
Moni venäjänkielinen myös pitää itseään parempana maahanmuuttajana kuin nyt saapuvat turvapaikanhakijat.
– Kun suomalaiset vertaavat esimerkiksi Venäjältä ja Virosta saapuneita maahanmuuttajia nyt tuleviin turvapaikanhakijoihin, he ymmärtävät, että edellisten sopeuttaminen oli paljon helpompaa, Ulanov toteaa.
Jopa itsekin vastaanottokeskuksessa asuva, poliittista turvapaikkaa hakeva mies Venäjän Karjalasta kyseenalaistaa monien hänen kanssaan asuvien ihmisten motiivit tulla Suomeen. Mies halusi pysyä anonyyminä.
– Näen mitä täällä tapahtuu. He eivät arvosta paikallista kulttuuria, eivätkä saamaansa apua. Suurin osa on sitä mieltä, että suomalaisilla on velvollisuus auttaa heitä. Moni sanoo, että täällä voi asua tekemättä töitä ja kaikki annetaan ilmaiseksi. He haastavat riitaa, jos huomaavat, että heille ei annettu jotain ja valittavat oloista. Esimerkiksi minä olen todella tyytyväinen kaikkeen täällä. Näin lämmintä vastaanottoa en ole saanut edes kotimaassani, hän sanoo.
Tutkija: Jyrkkä suhtautuminen ulkomaalaisiin periytyy neuvostoajoilta
Sosiaalisessa mediassa venäjänkieliset keskustelevat ilmiöstä kärjekkäin sanakääntein. Esimerkiksi Ylen venäjänkielisten uutisten Facebook-sivuilla näkee seuraavanlaisia kommentteja:
– Voiko olla mahdollista, että vain venäläiset ymmärtävät ongelman ytimen? Eikö kukaan muu huomaa, että kohta täällä on turvatonta?
– Ainoa vaihtoehto on laittaa rajat kiinni.
– EU:n johdon yhteistä mielipuolisuutta! Kuinka huonosti valtio voikaan suhtautua kansalaisiinsa ja olla välittämättä kansan mielipiteestä, kun pakottaa huolehtimaan tyhjäntoimittajista.
– Miksi muslimit eivät noudata sääntöjämme, kun he vierailevat tai asuvat kristityissä maissa?
– Suomeen tarvitaan enemmän poliiseja. Kaikkia rikollisia täytyy rangaista ja karkottaa heidät, jos he eivät ole maan kansalaisia. Rangaista tulee kuitenkin vain syyllisiä, ei kaikkia.
Itä-Suomen yliopiston tutkijan Olga Davydova-Minguet’n mukaan nuiva suhtautuminen ulkomaalaisiin on perua neuvostoajoilta.
– Varautunut ja kielteinenkin suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole uusi asia, joka kehittyy täällä Suomessa. Venäjänkieliset ihmiset, jotka ovat eri aikoina muuttaneet Neuvostoliitosta ja Venäjältä, tuovat mukanaan suhtautumismalleja edellisestä kotimaastaan.
– Varsinkin Neuvostoliiton hajoamisen aikaan paljon tilaa saivat sellaiset puhetavat, jotka johtivat siihen, että tällä hetkellä Venäjällä yleinen ajattelutapa muunmaalaisista on erittäin jyrkkä.
Isossa roolissa ovat Venäjän valtiolliset tv-kanavat
Venäjän valtamedia, jota suurin osa Suomessakin asuvista seuraa, maalailee Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista karua kuvaa. Eniten kiinnitetään huomiota rikollisuuteen, kantaväestön vastustukseen ja turvapaikanhakijoihin liittyviin kuluihin. Uutisoinnin sävy on asiantuntijoiden mukaan tunteellinen ja usein jopa vahingoniloinen.
– Kun uutisoinnissa käytetään voimakkaita mielikuvia, niin ehdottomasti se muuttaa suhtautumista tavallaan vaivihkaa jo uutislähetyksissä. Uutisissa käytetään välillä valheellistakin tietoa, sanoo Davydova-Minguet.
Davydova-Minguet’n mukaan Venäjän mediassa kansan mielipidettä manipuloidaan käyttämällä usein neuvostoajoista tuttuja termejä ja retoriikkaa.
Kaikki eivät ajattele kielteisesti
Venäjänkielisten keskuudesta löytyy kuitenkin myös niitä, jotka suhtautuvat pakolaisiin neutraalimmin.
– Ihmisten pitäisi tarkastella uudelleen omia periaatteitaan ja näkökulmiaan. Kannattaisi katsoa pintaa syvemmälle, eikä tuomita kaikkia yksittäisten tapausten perusteella, sanoo parisen vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Anna Judina.
Hänen mielestään turvapaikanhakijat pitävät kiinni perinteistään siksi, että se voi olla ainoa asia, joka yhdistää heidät entiseen kotimaahansa.
– Moni syyttää muslimeja siitä, etteivät he integroidu. Mutta ihmiset eivät huvikseen muuta uuteen maahan. Luulen, että mitä negatiivisemmin suhtaudumme heihin, sitä vähemmän he haluavat olla meidän kanssamme tekemisissä, huomauttaa Judina.