Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön alus Bourbon Argos lipuu hitaasti kohti sisilialaisen Augustan pikkukaupungin satamaa. Kyydissä on 1 200 afrikkalaista turvapaikanhakijaa. Alus on pelastanut heidät merihädästä Välimerellä lähellä Libyan rannikkoa.
Satamassa heitä vastassa on runsas joukko avustustyöntekijöitä ja Italian viranomaisia. Ihmiset ovat nuoria, ja joukossa on myös useita naisia pikkulapsineen. He vaikuttavat silminnähden traumatisoituneilta ja väsyneiltä.
Kaikkien matkalla ei ole yhtä onnellista loppua. Lähes kolmetuhatta turvapaikanhakijaa on hukkunut Välimereen pelkästään tämän vuoden aikana kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n mukaan.
”Meidät pakotettiin huonokuntoisiin veneisiin”
Nigerialainen Emmanuel on yksi tänä vuonna Italiaan Välimeren yli saapuneista yli 60 000 turvapaikanhakijasta. Hän on kiitollinen Italian rannikkovartioston alukselle. Se pelasti hänet merestä, kun häntä ja satoja muita ihmisiä kuljettanut alus alkoi upota.
– Kyllä me tiedämme, että moni kuolee tällä merimatkalla. Meillä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, sillä libyalaiset salakuljettajat pakottavat meidät aseella uhaten näihin huonokuntoisiin veneisiin, Emmanuel kertoo.
Pelastakaa Lapset -järjestön Giovanna di Benedetto on seurannut Välimeren siirtolaisreittejä pitkään. Catanian kaupungissa hän vie minut tutustumaan poliisin takavarikoimiin huonokuntoisiin siirtolaisveneisiin.
– Välimeren reitti on yksi vaarallisimmista, ellei vaarallisin siirtolaisreitti maailmassa. Touko-kesäkuun vaihteessa pelkästään yhden viikon aikana Välimerellä hukkui 1 200 turvapaikanhakijaa, Di Benedetto sanoo.
Hänen mukaansa alusten kunto on aiempaa heikompi, ja ihmissalakuljettajat ottavat suurempia riskejä.
Veneiden huonokuntoisuus on toisaalta myös tarkoitushakuista. Kun turvapaikanhakijoita kuljettava alus joutuu merihätään, ovat Välimerellä liikkuvat veneet velvoitettuja tulemaan apuun ja pelastamaan matkustajat kyytiinsä.
Näin paperittomat matkalaiset pääsevät Euroopan maaperälle ja heillä on lain takaama oikeus anoa turvapaikkaa. Jos veneet olisivat hyvässä kunnossa ja merikelpoisia, voitaisiin ne käännyttää takaisin Libyaan.
Lapsien tilanne on kaikkein turvattomin
Pelastakaa Lapset -järjestön Di Benedetto on huolissaan ilman huoltajia Italiaan saapuvista alaikäisistä turvapaikanhakijoista.
– Yksin tulevien alaikäisten määrä on kasvanut rajusti. Viime vuonna tähän aikaan heitä oli tullut 3 000, nyt jo 7 000. Suurin osa heistä tulee Egyptistä, Eritreasta, Gambiasta, Somaliasta ja muualta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, hän sanoo.
Italian viranomaiset eivät ole Pelastakaa Lapset -järjestön mielestä varautuneet tilanteeseen. Maalta puuttuu kansallisen tason toimintaohjelma alaikäisten turvapaikanhakijoiden iän varmistamiseksi ja sijaisperheiden löytämiseksi.
Usein matkan aikana kärsityt traumat ovat pahimpia juuri lapsille. Di Benedetto kertoo, että lapsia kidutetaan ja hakataan säännöllisesti eikä heille anneta tarpeeksi ruokaa ja juomaa.
– Puhuin hiljattain maahan saapuneen gambialaispojan kanssa, joka oli shokissa. Hän kertoi lähteneensä matkaan siskonsa kanssa. Libyassa heidät oli vangittu ja poika oli kuullut kuukauden ajan, miten hänen siskoaan raiskataan ja hakataan viereisessä sellissä. Lopulta sisko oli kuollut ja poika oli nähnyt hänen ruumiinsa, Di Benedetto kertoo.
Mitä tapahtuu, jos Eurooppa sulkee rajansa?
Neljä vuotta sitten Sisiliaan Libyasta saapunut senegalilainen Mamadou toimii nykyään kulttuurivälittäjänä sisilialaisessa Catanian kaupungissa. Hänen tehtävänään on opastaa maahan saapuvia afrikkalaisia turvapaikanhakijoita ja opettaa heille italialaista kulttuuria sekä tapoja.
Hän on tavannut työssään tuhansia Libyasta meriteitse Italiaan saapuneita turvapaikanhakijoita.
– Toivo paremmasta tulevaisuudesta ajaa monia nuoria tälle matkalle. Joissain maissa turvallisuustilanne on vaikea, toisissa taas on yksinkertaisesti liikaa köyhyyttä, hän sanoo.
Mamadou on seurannut Euroopassa käytävää keskustelua pakolaistilanteesta. Hän tietää, että monet Italiaan tulevista afrikkalaisnuorista eivät saa turvapaikkaa ja heidät palautetaan takaisin kotimaahansa.
– Eurooppa haluaa sulkeutua omaan hyvinvoinnin linnakkeeseensa, kun samaan aikaan linnakkeen muurien ulkopuolella ihmiset kuolevat sotiin ja köyhyyteen, hän toteaa.