Kello on pian puoli kahdeksan, kun ylitarkastaja Henri Tanskanen saapuu kävellen työpaikalleen Lappeenrannan ydinkeskustaan. Maahanmuuttoiviraston toiminta laajeni vuodenvaihteessa suurempiin toimistotiloihin. Nyt toimipisteitä on kaupungissa kaksi.
Henri on ajoissa, sillä on puhuttelupäivä. Tänään ainakin kahden turvapaikanhakijan kohtalo nytkähtää eteenpäin.
Ensimmäiseen puhutteluun on aikaa puolisen tuntia. Sitä ennen Henri hioo vielä hetken hakijalle esitettäviä kysymyksiä ja tarkistaa muun muassa onko puhutettavalla rikosrekisteriä. Paperitöitä tehdessä hän latautuu alkavaan päivään. Puhuttelupäivä on ylitarkastajalle kuin päivän kestävä maratonjuoksu. Sen jälkeen ei ylitarkastajan mukaan kannata koettaa ratkoa Rubikin kuutiota.
Henri aloitti työnsä Maahanmuuttovirastossa tämän vuoden helmikuussa yli 200 muun uuden työntekijän kanssa. Samassa kuussa Henri suoritti ensimmäisen puhuttelunsa.
Puhutettavana oli Lähi-idästä saapunut nelihenkinen perhe. Puhuttelu kesti tavoitteen vastaisesti koko päivän. Hakijoiden tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Henri kertoo olevansa kokonaisuuteen tyytyväinen.
– Lapset olivat iloisia. Maaliskuussa tein siitä kielteisen päätöksen.
"Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää"
Henri on mukana Maahanmuuttoviraston kesän ennätystalkoissa. Sisäministeriön laatimat tulostavoitteet tälle vuodelle ovat kovemmat kuin koskaan. Tehokkuustavoitetta on edellisvuoteen verrattuna nostettu 75 prosenttia. Viraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo ei ole aiemmin pitkällä urallaan nähnyt tällaista tavoitteiden nostoa.
– Lattein urheilutermein sanottakoon, että tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen tavoitteet ovat omaa luokkaansa. Meillä tavoitetahti on 45 000 päätöstä vuodessa. Norjassa samankaltaisella resurssilla tavoite on yli puolet pienempi, Tanskassa luku on noin 26 000. Ruotsissa taas sekä turvapaikanhakijoiden että resurssien määrät ovat huomattavasti Suomea suuremmat, naapurissa pyritään tänä vuonna 120 000 päätökseen.
Henrin ja muiden tuoreiden ylitarkastajien tukena ja opettajina ovat viraston kokeneemmat työntekijät. Kokemusta on vain suhteessa liian vähän.
– Meillä on yhtä kokenutta henkilöä kohden kahdeksan uutta, jokainen voi kuvitella mitä haasteita se tuo, kommentoi Esko Repo.
Puhutteluprosessista on puristettu löysät pois. Loputtomasti ei enää voi Revon mukaan tehostaa.
Helmikuussa aloittanut Henri Tanskanen puhuttaa päivässä kaksi hakijaa, kuten muutkin. Oppikirjatapauksessa 3,5 tunnin aikana ylitarkastaja kerää tulkin avulla kaiken tarvittavan tiedon turvapaikkapäätöstä varten. Puhuttelussa laaditun pöytäkirjan perusteella päätetään turvapaikasta. Päätöstä ei välttämättä tee puhuttelun suorittanut ylitarkastaja. Uudet ylitarkastajat tarvitsevat päätöksiinsä myös toisen virkamiehen hyväksynnän.
Puhutteluhuoneissa itketään paljon
Hieman ennen kello kahdeksaa vastaanottokeskuksen auto kurvaa viraston eteen. Vartija avaa sähköisen ajoportin ja päästää auton rakennuksen sisäpihalle. Kyydissä on tänään viisi irakilaista miestä. Miehet siirtyvät sisälle ja jäävät aulatilaan odottamaan puhuttelujen alkamista. Henri tapaa heistä tänään kaksi.
Aulatilossa on leluja lapsia varten. Odotteluaika voi olla tunteja, myös iltapäivän puhutettavat tuodaan aamulla paikalle.
Aulassa odottelee aikuisia turvapaikanhakijoita sekä kokonaisia perheitä lapsineen. Yksi lapsista nukkuu sykkyrässä penkillä, toisen hoikat jalat valuvat tuolilta lattialle. Muutama mies käyskentelee pihalla, joku tupakoi odotellessaan.
Ennen puhuttelun alkamista ylitarkastaja huolehtii puhutteluhuoneen valmistelusta. Henri Tanskanen selvittää vartijan kanssa, miksei Helsingissä olevaan tulkkiin ole saatu vielä etäyhteyttä. Hän nostaa pöydälle kyniä ja paperia, luku- ja kirjoitustaidottomat voivat piirtäen havainnollistaa kotikylänsä sijaintia. Tarjolla on myös kertakäyttömukeja sekä nenäliinoja. Puhutteluhuoneissa itketään paljon.
Henri Tanskanen kertoo, ettei ihmisiä jätetä yksin itkemään, vaan ylitarkastaja on hakijan tukena. Jos ylitarkastajan omat tunteet nousevat pintaan, silloin on pidettävä tauko.
Valoisa puhutteluhuone muistuttaa Kelan konttoria. Tässä toimistohuoneessa käydään kuitenkin läpi sotaa pakenevien ihmisten kauhuja. Kaihtimet pidetään auki, jottei huone muistuttaisi kuulusteluhuonetta tai vankilaa.
– Tilanne koetetaan tehdä heille mahdollisimman miellyttäväksi ja me koetamme parhaalla mahdollisella tavalla saada totuuden selville.
Puhutteluhuoneissa on kussakin valvontakamera sekä hälytysnappi. Henri on painanut hälytystä kerran, sekin oli vahinko.
Virastorakennuksen turvatoimia on kuitenkin kiristetty. Kun aiemmin satunnaiset uhkaukset ylitarkastajia kohtaan tulivat asiakkailta, syksyn jälkeen uhkailuita on tullut suomalaisilta.
– En pelkää asiakkaitamme, vaan välillä suomalaisia, sanoo Henrin esimies Hanna Tikkala.
Vallitsevan tilanteen vuoksi varsinkin perheelliset työntekijät välttelevät julkisuutta. Henri valikoitui tähän juttuun Tikkalan mukaan sukupuolensa vuoksi: miehiä ei kohdella julkisuudessa yhtä julmasti kuin naiskollegoja. Hänelle itselleen mediavastuu kuuluu työnkuvaan.
Hanna on yksi Lappeenrannan toimipisteen konkareista. Kun hän aloitti seitsemän vuotta sitten, hän oli 24. Osa puhuteltavista kieltäytyi kättelemästä häntä, yksi kohteli sihteerinä. Hanna on istunut vastapäätä Saddam Husseinin lähipiirin upseerien kaltaisten ihmisten kanssa. He olivat herrasmiehiä. Muutaman kerran hän on joutunut purkautumaan työtovereille, kun puhuteltava on valehdellut kirkkain silmin asiasta, josta kuvamateriaali todistaa toisin.
Hannan tärkeä tehtävä on valmistaa Henrin kaltaisia siihen, mitä kaikkea työ tuo tullessaan. Se voi olla melkein mitä tahansa.
– Rankimpia ovat ehkä pahat kidutustaustat. Niistä voi olla video- tai kuvamateriaalia.
Kello 8.15 Henri kävelee aulatilaan. Moni pidempään Suomessa ollut osaa jo kieltä jonkin verran, etenkin lapset. Sen vuoksi Henri saattaa toivottaa odottajille hyvää päivää suomeksi. Hän kutsuu puhutettavansa nimellä ja he kävelevät perätysten heille varattuun huoneeseen.
Henri on lukenut pääaineenaan hallinto-oikeutta ja hallintopäätökset ovat miehen ydinosaamista. Työ Maahanmuuttoviraston ylitarkastajana yllätti hänet silti.
– Ei voi vain mekaanisesti kysyä kysymyksiä, vaan samalla pitää lukea hakijan tunteita ja huolehtia aikataulusta. Se on aikamoinen show vetää.
Henri saa tekemilleen päätöksille selkänojan Maahanmuuttoviraston omista suoraviivaisista linjauksista. Ylitarkastaja korostaakin työn olevan virkamiestyötä, eikä humanitääristä työtä. Virkamies toteaa kuitenkin, että turvapaikanhakija asettaa kohtalonsa ylitarkastajan käsiin.
– Pitäisi osata erottaa oikea ja väärä. Välillä tulee mieleen, että tämän olisi voinut kysyä paremmin.
Turvapaikkapäätöksessä voi olla kyse oikeudesta elämään
Lappeenrannan Konnunsuon vastaanottokeskuksessa kuuluu lähes päivittäin kovaääninen vihellyksen ja innostuneen huudon sekamelska. Tämä tarkoittaa, että jälleen joku keskuksen irakilaisista on saanut kutsun Maahanmuuttoviraston puhutteluun.
Ilo vaihtuu kuitenkin usein päätöksen tultua pettymykseksi. Maahanmuuttoviraston tänä vuonna annetuista päätöksistä 26 prosenttia on ollut myönteisiä.
Entä jos Henri tai joku muu ylitarkastaja tekee kiireisen kesän aikana virheen ja väärän päätöksen?
Yhdenvertaisuusvaltuuten toimistossa työskentelevä ylitarkastaja Päivi Keskitalo pitää tätä mahdollisena. Nainen sanoo epäilevänsä, ettei uusien ylitarkastajien ammattitaito aina riitä esimerkiksi vaikeasti traumatisoitujen ihmisten puhuttamiseen.
– Väärillä päätöksillä voi olla todella kohtalokkaita seurauksia. Ääritapauksessa kyse voi olla oikeudesta elämään.
Maahanmuuttovirastossa helmikuussa aloittanut Henri Tanskanen seisoo päätöstensä takana, muttei voi sanoa, ovatko hänen tekemänsä päätökset olleet aina oikeita.
– Viime kädessä sen päättää hallinto-oikeus.
Henri Tanskasen ensimmäisen puhuttelun päätös on paraikaa valitusprosessissa hallinto-oikeudessa. Sen jälkeen Lähi-idästä tulleella perheellä on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Henrin esimies Hanna Tikkala korostaa, että päätösten palautuminen hallinto-oikeudesta on normaali osa ylitarkastajan työtä, eikä pidä sitä epäonnistumisena.
– Usein kyse on linjauseroista. Me täällä virastossa katsoimme esimerkiksi aiemmin Bagdadin turvalliseksi paikaksi ja hallinto-oikeus olikin eri mieltä. Sitten mentiin sen mukaan.
Valitusoikeus ei Päivi Keskitalon mukaan aina takaa hakijalle oikeudenmukaista käsittelyä, sillä puhuttelussa laaditulla pöytäkirjalla on niin suuri rooli valitusprosessissa. Hän peräänkuuluttaakiin enemmän suullisia kuulemisia valitusprosessiin.
Tavoitteena tuhat päätöstä viikossa
Henrin puhuttelupäivä päättyy kolmen jälkeen iltapäivällä. Vartija soittaa vastaanottokeskukseen ja tilaa paluukyydin turvapaikanhakijoille.
Maahanmuuttoviraston päätöskoneisto ei vielä ole täydessä vauhdissa, sillä rutiinin puute venyttää tuoreiden ylitarkastajien puhutteluaikoja ja näin myös päätöksiä. Kesäkuussa on jo kuitenkin päästy yli 600 päätöksen viikkovauhtiin. Vuositavoite vaatisi 1 000 päätöstä viikossa.
Heinäkuun helteiden koittaessa Henriltä ja muilta uusilta ylitarkastajilta odotetaan tehokkaampaa työtahtia ja aiempaa enemmän päätöksiä.
– Keskityn vain omaan työhöni, tiedän olevani hyvässä päätösvauhdissa.