Nyt tilanne on hyvä, naiset ovat helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa, jossa heidän mukaansa on turvallista ja palvelut pelaavat. Ei tarvitse pelätä tirkisteleviä tai ahdistelevia miehiä, suihkukin on huoneessa.
Sisarusten matka Suomeen oli jännittävä, mutta sentään melko nopea verrattuna siihen, miten monet tällä hetkellä taistelevat kohti pohjoista,patikoiden Balkanin lävitse.
Naiset järjestivät matkansa naapurin avulla, kuten he sanovat. Lento Turkkiin, yöpyminen siellä, sitten lento Eurooppaan. Euroopan halki he matkasivat kuorma-auton tavaratilassa. Määränpään piti olla Ruotsi, jossa on siskosten veli, mutta kuorma-autosta noustiinkin Suomessa.
Siskosten käyttämä ihmissalakuljettaja oli tyly ja pelottava, mutta ei sentään ahdistellut naisia. Eniten naiset pelkäsivät automatkaa Euroopan halki.
Neljän tunnin matka kestikin neljä päivää
Euroopassa naiset sullottiin kuorma-auton kyytiin.
– Kuorma-auton pieni tavaratila oli vuorattu pahvilla ja peitetty pressulla. Onneksi matkakumppanit olivat aika asiallisia, vaikka he olivat meille tuntemattomia. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan ihmistä, miehiä ja naisia, kertoo sisaruksista vanhempi.
Umpinaisessa tilassa piti olla neljä päivää, mikä tuli turvapaikanhakijoille yllätyksenä. Ihmissalakuljettaja oli antanut ymmärtää jotain ihan muuta.
– Neljän tunnin matkaa varten varautuu vain kevyin matkatavaroin. Sitten kävikin ilmi, että matka kestää neljä päivää.
Kuorma-auto ei pysähtynyt kertaakaan.
– Vessakäyntejä ei ollut järjestetty. Emme uskaltaneet syödä juuri mitään, ettei tarvitsisi mennä vessaan. Ruokaa meille ei annettu, mutta olimme ottaneet mukaan vettä, omenoita ja keksejä.
Suurin pelko koski siskoa
Siskokset kertovat pelänneensä matkalla. Pääsevätkö molemmat ollenkaan perille?
– Kaikkein eniten olin huolissani siskosta. Hän kärsi heti matkan alussa välilevyn pullistumasta. Pelotti, miten minun sitten käy, jos siskolle tapahtuu jotain. Siskoni osaa vähän englantia, ja ilman häntä olisin ollut aivan hukassa, kertoo nuorempi sisaruksista.
Matkan aikana ei voi juurikaan luottaa saavansa apua muilta pakolaisilta. Kaikkien tavoitteena on oma selviytyminen, ja muut voidaan kokea kilpailijoina.
Naiset pelkäsivät, että poliisi lyö
Myöskään virkavaltaan ei voi täysin luottaa. Kotimaassa kokemukset poliisista ovat karuja, ja kun tultiin Suomeen, poliisi tuntui pelottavalta.
– Ajattelin, että Suomessa poliisit ovat samanlaisia kuin Irakissa ja lyövät varmasti. Olimme jo valmiiksi niin ahdistuneita, että poliisin kohtaaminen pelotti kovasti. Kerran pyysin poliisilta vettä, eikä hän antanut sitä. Ajattelin, että jollei poliisi suostu antamaan edes juotavaa, hän voi tehdä muutakin pahaa.
Vanhempi siskoksista tarvitsi selkänsä takia lääkäriä, ja sellainen järjestyi Suomessa nopeasti. Poliisi osoittautui ihan inhimilliseksi.
Näistä asioista ei voi puhua
Siskokset eivät halua esiintyä tunnistettavasti julkisuudessa. Muutkaan turvapaikanhakijat eivät halua tarkkaan puida matkakokemuksiaan, saati sitten seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa.
– Edes naiset keskenään eivät oikein kehtaa puhua matkan tapahtumista. Vaikka jotain vaikeaa olisi tapahtunutkin, siitä ei tohdita puhua. Emme ole edes kyselleet moisista asioista muilta naisilta.