Kansainväliseen rikostutkintaan perehtynyt asianajaja Markku Fredman pitää kansainvälisen oikeusavun pelisääntöjä selkeinä.
– Itse hahmotan tämän Hollannin avustamisen rikostutkinnassa aika tavanomaiseksi oikeusavuksi EU-valtiosta toiselle EU-jäsenvaltiolle.
– Samoista menettelytavoista on myös Euroopan neuvoston sopimus, johon Venäjäkin on liittynyt. Valtiot sitoutuvat antamaan oikeusapua rikosjuttujen tutkinnassa.
Oikeusavun antamisesta kieltäytymiselle oltava selkeä peruste
Suomea velvoittavat kansainväliset rikostutkintayhteistyötä koskevat sopimukset on saatettu meillä vielä erikseen voimaan lailla kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa.
– Laissa on tyhjentävä luettelo perusteista, joiden nojalla oikeusavusta voidaan kieltäytyä tai jopa täytyy kieltäytyä.
– Oikeusapua ei anneta esimerkiksi silloin, jos oikeusavun antaminen saattaisi loukata Suomen täysivaltaisuutta tai vaarantaa Suomen turvallisuutta taikka muita olennaisia etuja.
Mitä tuo Suomen olennaisia etuja vaarantava oikeusavun antaminen sitten voisi olla? Fredman ei suostu spekuloimaan.
– Varmasti Niinistö tietää minua paremmin, mitä ikävyyksiä siitä seuraa jos ohjushankintasopimuksen ehtoja rikotaan.
– Mutta jos sellaiseen tilanteeseen joudutaan, niin ainakin siihen on jouduttu hyvästä syystä. Tässähän on tutkittavana hirvittävä rikos, joka vei hengen 298 ihmiseltä.
Kauppasopimukset sellaisenaan eivät voi olla oikeusavun este
Presidentti Niinistö sanoi, että oikeusavun antaminen hollantilaisviranomaisille on arkaluontoista myös siksi, että kyse on asekauppakulttuurista.
– Sitä kulttuuria en tunne. Mutta yleensä on tapana, että henkirikostutkinnassa niitä kiviä ei juurikaan jätetä kääntämättä.
Onko tässä nyt kyse ulkopoliittisesta suurvaltapelosta, joka naamioidaan asekauppasopimusten ehtojen taakse?
– Sitä en osaa sanoa. Laissa puhutaan Suomen turvallisuusintresseistä, suvereniteetista ja muista olennaisista eduista.
– Ehkä tässä taustalla on myös sellaisia Suomelle olennaisia etuja, joista ei nyt vain haluta erikseen puhua.