Pietarilan perheen omakotitalon takapihalle on kyhätty väliaikainen pressutalli, joka kätkee sisälleen poikkeuksellisen rakennuskohteen. Pasi Pietarila rakentaa osa kerrallaan erikoista pienkonetta, tarkasti sanottuna Cozy Mark IV -mallista lentokonetta.
Yhtään valmista osaa koneeseen ei ole olemassa, vaan ensin ostetaan kaksi paksua nivaskaa sisältävä rakennusohje, ja sen jälkeen ryhdytään haalimaan rakennustarvikkeita.
Potkuri on perässä. Tämä näyttää siltä, että se lentää takaperin. Pasi Pietarila
– Tynnyreittäin epoksia ja lasikuitumattoja, joista ruvetaan konetta rakentamaan ja laminoimaan. Materiaaleja voi ostaa sitä mukaa, kun työ etenee. Ei tarvitse suuria investointeja, vaan rahaa voi käyttää pikku hiljaa, Pietarila kertoo.
Aluksi pitää tehdä harjoitustöitä, jotta oppii koneen rakenteisiin käytettävän tekniikan eikä varsinaiseen rakennustyöhön eli lentokoneeseen tule virheitä. Niitä ei taivaalla sallita.
Harvinainen experimental-kone
Oman lentokoneen rakentajat ovat niin sanottuja experimental-harrastajia. Suomen Ilmailuliiton tietojen mukaan Suomessa on experimental-koneita noin 250, joista lentäviä on pari sataa.
Omia pienlentokoneita on siis vuosien saatossa rakennettu, mutta useimmiten valmiista muoteista. Nekin, jotka rakennetaan alusta asti itse, ovat Pietarilan mukaan yleensä puurakenteisia ja yksi- tai kaksipaikkaisia.
Cozy Mark IV on neljälle hengelle tarkoitettu komposiittirakenteinen kone, jollaisia Suomessa on tiettävästi tehty kautta aikojen vain pari kappaletta.
"Takaperin" lentävä lentokone
Käytännössä komposiittirakenne tarkoittaa sitä, että koneen osat tehdään polystyreenistä eli vaahtolevyrakenteista, jotka laminoidaan lasikuitumatolla ja epoksihartsilla.
– Tämä on kohtuullisen helppo rakenne tehdä. Ja erittäin kevyt ja luja, Pietarila vakuuttaa.
Yksi Pietarilan koneen erikoisimmista piirteistä on sen käänteinen rakenne. Sen nimi on ranskalaisittain canard eli ankka.
– Normaalisti peräsin on koneen perässä ja tässä se on koneen etuosassa. Potkuri on perässä. Tämä näyttää siltä, että se lentää takaperin. Sillä on haettu puhdasta aerodynaamista muotoa ja pientä ilmanvastusta, Pietarila selvittää.
Keski-Eurooppaan omalla koneella
Pietarilan sydän sykkii ilmailulle kenties isänsä ansiosta – hän on aito lentäjän poika. Isän matkassa on tutustuttu ilmailuharrastukseen laajasti, ja kokemusta on purjelentämisestä ja moottorilentämisestä. Menestystä hän on niittänyt laskuvarjourheilun SM-kisoissa kupukuviohypyssä.
Ei siis ihme, että harrastus johti lopulta oman lentokoneen rakentamiseen.
– Kai se on semmoinen lapsuuden haave, että joskus vielä rakennan oman koneen. Junnuna tein lennokkeja ja ilmailua olen harrastanut pitkään ja kai tämä on se huipentuma, että jonain päivänä voisi omalla koneella kierrellä maailmaa.
Ja se suuri päämäärä siintää jossain lähitulevaisuudessa. Koneen huippunopeus tulee olemaan 320 kilometriä tunnissa, ja 200 litran polttoainetankeilla pääsee Kemistä kauas.
– Ei sillä nopeudella viitsi kentän päälle jäädä pyörimään. Kantama riittää Keski-Eurooppaan ilman välilaskua, eli siinä mielessä tämä on hyvä matkantekoväline, Pietarila kehuu.
Trafi on tarkkana koneita rakennettaessa
Lentokoneen rakentaminen on paitsi tekijälleen pikkutarkkaa hommaa, myös tarkkaan säädeltyä puuhaa. Pietarilan aloittaessa kymmenen vuotta sitten, piti Trafilta hakea rakennuslupa. Nykyisin sitä ei enää tarvita, mutta rakennustyöllä pitää olla Trafin hyväksymä valvoja.
Koneen valmistuttua Trafin tarkastajat katsastavat koneen. Tällöin rakentajalta täytyy löytyä todisteet vaikkapa siitä, kuinka monta kerrosta lasikuitumattoa siipirakenteeseen on laitettu.
Hyväksytyn katsastuksen jälkeen kone saa luvan koelentoihin, joita lennetään vähintään 45 tuntia. Sinä aikana tutkitaan muun muassa koneen lento-ominaisuudet ja painopisteet, ja niiden perusteella kone saa lentokäsikirjan, jonka mukaan sitä sitten käsitellään ja lennetään.
2500 tuntia ja sivukaupalla tekstiä
Lisäksi joka työvaiheesta täytyy pitää päiväkirjaa ja työtunnitkin lasketaan tarkkaan. Pietarilan tallissa on täyteen kirjoitettu ruutuvihko, josta selviää mitä milloinkin on tehty.
Lentokoneen rakentaminen käy hitaasti, kun sitä tekee harrastuksena. Arkisin muutama tunti tallissa töiden jälkeen, lomilla vähän enemmän, välillä pitkiäkin taukoja, jos kodin remontointi "tai joku muu tekosyy" – kuten Pietarila itse virnistäen sanoo – sitä sattuu vaatimaan.
Takana on nyt noin 2500 työtuntia, ja lukemattomia vielä edessäkin, vaikka työ on edennyt jo yli puolivälin ja tekeleen tunnistaa jo selvästi lentokoneeksi.
Vielä koneeseen tarvitaan muun muassa moottori, lentämiseen vaadittavaa tekniikkaa ja aerodynaamisen sileä maalipinta, jonka työstäminen on yksi työläimmistä hommista. Mutta sitten ollaan jo aivan likellä suurta unelmaa.
– Siinä vaiheessa, kun ihmiset katsovat että lentokone lentää taivaalla väärinpäin, niin luultavasti tämä on valmis, Pietarila virnistää.