Musta lammas on vertaus sille, että Tiihonen on aina ollut erilainen ja ulkopuolinen omissa ympyröissään. Kaveri, joka on tahallaankin halunnut mennä eri reittiä kun muut.
– Se oli sama perhepiirissä, kaveripiirissä, Suomi-musaskenessä tai missä ikinä. Olen oman suunnan kulkija, omassa paikassa itekseen mielellään oleva tyyppi, myöntää Tiihonen.
Edellinen Lahdesta koko kansan tietoisuuteen ponnahtanut ilmiö oli Sleepy Sleepers –yhtye 1970-luvulla. Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään rymyryhmä oli myös erilainen oman polkunsa tallaaja.
– Lahtihan on kaupunki, joka kasvattaa kovapäistä jengiä, ehkä siellä on just jonkunlainen kovapäinen asenne.
Olisko enempi kyse pässiasenteesta?
– No joo, ehkä se onkin musta pässi, Tiihonen virnuilee viikkoa ennen kirjan julkaisua Otavan kirjapainossa, Keuruulla.
Aina nurkassa
Mustan lampaan epilogissa, loppukirjoituksessa Tiihonen kirjoittaa luoneensa Cheekin, jotta voisi tehdä mitä haluaa. Toteuttaa itseään ja olla vapaa niistä asioista, jotka suurinta osaa ihmisiä kahlitsevat. ”Mutta nyt Cheek on ajamassa minua nurkkaan.”
– En minä kyllä ehkä koskaan voi päästä nurkasta pois. Ne ovat ne tietyt paineet ja odotusarvot. Niin kauan kuin Cheek on olemassa, on olemassa asioita, jotka kahlitsevat Jaren vapautta, pohtii Tiihonen.
Musta lammas kirja alkaa vuodesta 1988 Vantaan Varistosta. Luvun nimi on Sääntö numero 1 – potkiminen kielletty. Teksti alkaa vahvalla kohtauksella, kun Jare joutuu tappeluun lähiöpojan kanssa isä-Heimon silmien alla.
Aina pitää taistella loppuun asti. Se on yksi Heimon monista meille opettamista säännöistä, eikä se liity pelkästään tappelemisen vaan myös jääpalloon, jalkapalloon, juoksemiseen ja kaikkeen muuhunkin, mitä me Jeren kanssa puuhaamme. Jare Tiihonen
Kirja pohjautuu Jaren tarinoihin. 300 tunnin haastattelumateriaalista syntyi 463 -sivuinen kirja. Haastatteluihin tarttui lukusia tarinoita alkaen Jaren lapsuudesta päätyen nykyisyyteen. Materiaalia koottiin vuosi kerrallaan.
– Napattiin sieltä parhaat jutut niin, että kirja ja teemat pysyvät kasassa ja vievät kohti loppua ja saavutuksia. Aloitustappelu valikoitui ensimmäiseksi pätkäksi ja se kuvastaa kaksoisveljien isäsuhdetta ja myös isän vaikutusta koko elämääni. Vaikutus on ollut vahva siihen miten olen kulkenut tähän pisteeseen, tunnustaa Tiihonen.
Elämäkerta paljastaa avoimesti kaksoispoikien Jeren ja Jaren syntymisen keskosina, poikien varttumisen eri teille ja Jaren kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Jare kehtitti Cheekin rinnalle vielä uuden sivupersoonan Chekkosen ymmärtääkseen paremmin itseään ja luomaansa räptähti Cheekiä.
Tiihosen kirjassa on samankaltaisuutta avoimuutta, kuin viime viikolla ilmestyneessä Bruce Springsteenin omaelämänkerrassa Born To Run. Springsteen kertoo avoimesti masennuksistaan ja 15 vuotta jatkuneesta lääkkeiden popsimisesta.
Annan kaiken kun ei ole enempää
Suomessakin ilmestyy tämän tästä elämänkertoja, joissa kohdehenkilöstä ei juurikaan irtoa uutta, mitä ei ole ollut lehdissä tai mitä ei löydy googlaamalla. Musta lammas -kirjan alussa tulee selväksi, että Jare Henrik Tiihonen on päättänyt toteuttaa kirjan avoimesti mitään peittelemättä tai kaunistelematta. Tai siltä ainakin kirja uskottavasti vaikuttaa.
Miten näin lahjaton jätkä on ikinä päässyt tällaiseen asemaan? Viekää Cheek teuraaksi saman tien, voivat ainakin vihaajat onanoida onnesta. Jare Tiihonen, Los Angeles 2015
– Stadionkonserttien jälkeen lähdin kiertämään maailmaa ja mietin, että onko minulla enää mitään annettavaa, onko kaikki nimenomaan luettu jo lehdistä, onko kaikki biisit tehty, onko kaikki tarinat kerrottu. Sitten keksin triptyykin, jota rupesin kutsumaan saagaksi. Se alkoi omaelämäkerrallisella ja todella rehellisellä Alfa Omega –albumilla ja samaan aikaan ruvettiin tekemään tätä kirjaa. Idea oli, että annan kaiken, kun enempää ei ole. En osaa tehdä mitään asioita puolivillaisesti. On tuota kirjaakin kyselty monta vuotta, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olet valmis kertomaan kaiken, se on järkevä tehdä. Muuten se on vaan paperin hukkaamista, tiivistää Tiihonen kirjan synnyn.
Keisarinleikkaus tehtiin viimeisellä mahdollisella hetkellä. Molemmat laitettiin heti happikaappiin. Jeren istukka oli ollut repeämässä irti ja hänen sydämessään oli pieni reikä. Aini Tiihonen, äiti
Tiihonen kokosi kirjaa toimittaja Mikko Aaltosen kanssa puolitoista vuotta. Aaltonen oli tehnyt aiemmin vaikutuksen pitkällä henkilöjutulla Imagessa ja sen jälkeen kolumneilla.
– Ne olivat hyvin tarkkanäköisiä suhteessa Cheekiin. Hänellä on hyvä kynä ja hyvät hampaat, kehuu Tiihonen.
Kirjan synnytys alkoi Lontoossa
Tiihosella oli kaksi vaihtoehtoa kirjan kustantajaksi. Kustannussopimuksen nappasi Otava. Jare ja manageri Carla Ahonius halusivat Mikko Aaltosen kirjan kirjoittajaksi ja kas – molemmat kustantamot olivat päätyneet myös Aaltoseen.
– Ne olivat hauskoja sattumia ja Mikkohan ei tiennyt asiasta tässä vaiheessa vielä mitään. Projekti kyllä venyi vähän pidemmäksi kuin oltiin kuviteltu, mutta onneksi saatiin Mikko mukaan, kertoo Tiihonen.
Sonyn tallissa Cheek oli aina alisteisessa asemassa. Fintelligens oli se ykkönen. On huvittavaa ajatella sitä nyt. Jani Jalonen, Sonyn tuotantopäällikkö 2003-2005
Aaltonen ja Tiihonen aloittivat kirjaprojektin Lontoossa ja lopetettivat urakan Prahassa. Välillä kaksikko varasi kalenteriin päiviä, jolloin keskityttiin vain kirjan tekoon.
– Lontoon reissu oli siitä hyvä siitä, että silloin syntyi luottamus. Heitin Mikolle suoraan kaikki isoimmat salaisuuteni. Se oli hauska hetki, sillä olen toimittajien kanssa toiminut paljon ja aina on oltu eri puolilla pöytää. Toinen haluaa tietää ja sä et halua antaa, semmosta kissa-hiiri hommaa. Yhtäkkiä olen toimittajan kanssa, jonka kanssa on tehty juttuja aiemminkin ja kerron mitä kulisseissa tapahtuu. Semmosta mitä kukaan artisti ei ole kertonut.
Kohuhan tästä syntyy, siispä ulkomaille
Tiihonen tiedostaa, että poikkeuksellisen avoimesta kirjasta syntyy helposti kohujuttuja lehtiin ja sosiaaliseen mediaan. Kerrotaanhan kirjassa Jaren jenginuoruudesta, tappeluista, masennuksista, psykiatrikäynneistä ja salassa pidetyistä tyttöystävistä. Aika salassa tyttöystävät pysyvät edelleenkin, sillä heistä yksikään ei ole kirjoittanut rinnakkaiskertomuksia kirjan lukuihin.
Nuoripari oli enemmän meillä kuin Anniinan äidin luona Mukkulassa. Mutta Jare on aina ollut sellainen, että se kutsuu ihmiset mieluummin luokseen kuin menee itse kenenkään luokse. Aini Tiihonen, äiti
– Totta kai siitä väännetään juttuja, mutta jos kirjan lukee kokonaisuutena, niin ymmärtää paremmin. Jos nappaat sieltä vain jonkun kusipäisen lauseen irti ja lyöt siitä otsikon, niin se näyttää pahemmalta kuin mitä se kokonaisuudessa on, analysoi Tiihonen.
Tulevan kohun aavistaen Jare matkustaakin kirjan julkaisupäivänä ystäviensä kanssa ulkomaille.
– Lähden sinne mieluummin ottamaan aurinkoa ja itkeskelemään, kuin että olisin Suomessa hässäkässä. Se on kyllä tiedossa, että sellainen tulee.
Haaveena keikka jäähallissa, ei kirja
Pienenä Jare ei todellakaan haaveillut, että jonain päivänä hänestä tehdään kirja. Kun hän aloitti räppäämisen, ajatus oli, että se on vain harrastus.
– Ei ollut mitään isompaa ajatusta. Oli Kasisali ja Lahden Diva ja muutamia paikkoja, joissa pystyi esiintymään. Vaikea siinä oli haaveilla, kun ei ollut mitään olemassa. Sitten yhtäkkiä syntyi asioita, hommat kasvoi ja rajat venyivät, muistelee Tiihonen.
Kun katseltiin Rautasen kanssa Jaren vetoa, pohdimme ääneen, että pitääkö raivopäähän ottaa kontaktia. Reuhuamista katsellessa alkoi tuntua siltä, että riski kannattaa ottaa. Kari ”Brädi” Härkönen, ystävä, kollega, bändikaveri
Jaren haaveet täyttyivät jo 2013, kun Helsingin Jäähalli täyttyi innokkaasta yleisöstä. Kaikki sen jälkeen tapahtunut on ollut haaveita suurempaa.
Helsingin Jäähallin ja kaksi kertaa Olympiastadionin täyttämisen jälkeen Cheek vetäytyi vuodeksi muihin maisemiin, palasi julkisuuteen syksyllä 2015 Alpha Omega –levyn, tv-dokumentin, Tampereen stadionin Blockfest –keikan ja jäähallikiertueen myötä. Suurien lavojen jälkeen Cheek toteutti tänä syksynä pikaisesti lanseeratun menestyksekkään klubikiertueen.
– Klubikiertue oli ihan täydellinen juttu. Sinne pääsivät kovimmat diggarit fiilistelemään vanhoja aikoja ja totta kai myös uusia faneja. Samalla mietin sitä, että jos ei olisi 15 vuoteen poistuttu klubikeikoilta, niin kukaan ei enää sanoisi, että jumantsuikka mikä keikka. Mutta kun on tehty välillä isoja keikkoja, niin jengi kaipaa sitä mitä ei ole. Tärkeää on, ettei toisteta itseä aina, vaan tehdään jotakin mitä ei ole tehty vähään aikaan, linjaa Tiihonen.
Näimme Cheekin suomiräpin suurimpana nimenä jo kauan ennen Vain elämää –ohjelmaa, mutta Rumba-lehti teki jutun otsikolla ”Suomen halveksituin hittinikkari. Mark Fry, Warnerin markkinointijohtaja
Musta lammas kirjan vastaanotto fanien keskuudessa jännittää Jarea. Hän arvioi, että kirja herättää kysymyksiä ja saattaa kääntää joidenkin fanien kelkan suhteessa Cheekin, ”koska Cheek on tietynlainen asia ja tämän jälkeen sellaista Cheekiä, kuin Cheek on ollut, ei enää ole”.
– Cheek muuttuu. Mutta kirja on totuus minusta ja jos siitä ei diggaa, niin sille ei voi mitään. En edes halua, että kukaan diggaa minusta väärin faktoin, perustein ja luulokuvin, alleviivaa Tiihonen.
Oman uransa arkkitehti
Jare Henrik Tiihosen uraa on koodattu tarkasti ja pitkällä tähtäimellä. Apuna ovat olleet läheiset, muusikkoystävät, musiikkibisneksen ammattilaiset, uskollisimmat fanit ja viime vuosina etenkin manageri Carla Ahonius. Taustavoimista huolimatta Jare on jääräpäisesti oman elämänsä arkkitehti, joka piirtää uraansa pitkillä viivoilla.
– Piirsin tämän koko kuvan jo 2014 loppuvuodesta juuri tämän annan kaiken kun enempää ei ole –tematiikan ympärille. Vielä on triptyykin kolmas osa tulematta. Toinen osa on Musta lammas –kirja ja kolmas osa on jotain, jota ollaan jo toteuttamassa, sanoo Tiihonen, mutta ei halua pukahtaa siitä sen enempää.
Yhtäkkiä näin sivusilmällä, että kaksi kundia töni Jaren tuplaajana toiminutta Mikael Gabrielia. Ehdin nähdä Jaren lyönnit. En tiennyt, että kenenkään käsi voi liikkua niin nopeasti. Carla Ahonius, manageri
Kirjanmyyjän pojalle elämäkerrallisen kirjan valmistuminen on iso juttu ja sitä piti tulla todistamaan myös kirjan fyysiseen synnytyslaitokseen, Otavan kirjapainoon Keuruulle. Räptähden valkoinen auto oli bongattu Keuruun maisemissa tai sitten sana oli kiirinyt sosiaalisessa mediassa. Kirjapainon edustalla ei varmaan koskaan aiemmin ole ollut isoa faniryhmää odottamassa kirjailijan saapumista painovierailulta.
– Tuntuu hienolta saada kirjaprojekti loppuun, sillä minulla ei koskaan ole ollut näin pitkää ja avointa projektia. Jotenkin siinä on paljon herkkyyttä ja onhan se hienoa saada vanha kunnon perinteinen kirja käteen, summaa Tiihonen painokoneiden laulaessa vieressä.
Lue myös:Journalistit Cheekin elämäkertakiistasta: Embargoa ei ole tarkoitettu markkinointitemppuihin