– Me tiedämme hieman maahanmuutosta, Nasser Bourita sanoo. Hän on Marokon ulkoministeriön korkea virkamies ja lause on ironiaa. Marokko tietää paljon maahanmuutosta.
Vuosikymmenien ajan Saharan eteläpuolen ja Euroopan välissä sijaitseva maa oli niitä, joista lähdettiin. Nykyisin yli neljä miljoona marokkolaista elää maan ulkopuolella, suurin osa heistä Euroopassa.
Nyt Marokko on kauttakulkumaa Eurooppaan ja yhä useammalle pakomatkan, yleensä vastentahtoinen, päätepiste. Virallisia lukuja ei ole, mutta joidenkin arvioiden mukaan maassa asuu jopa 40 000 rekisteröimätöntä maahanmuuttajaa. Suuri osa heistä on lähtöisin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta, maista kuten Kamerun, Nigeria, Mali ja Senegal.
Tuhansille siirtolaisille lupa jäädä
Marokko on tehnyt viime aikoina odottamia päätöksiä maahanmuuttopolitiikassaan. Viime vuonna se myönsi lähes 18 000 oleskelulupaa maassa asuville siirtolaisille. Ainakin vuoden voimassa olevaa lupaa sai hakea kuka tahansa ja määräaikaan mennessä kaikkiaan 30 000 ihmistä jätti hakemuksen.
Nasser Bourita on Marokon ulkoministeriön valtiosihteeri ja maahanmuutto- ja turvallisuusasioiden tuntija. Hänen mielestään Marokolla olisikin paljon neuvoja jaettavanaan tässä ajassa.
Ensin pitää kuitenkin ymmärtää, että pakolaistilanne ei ole muualta Eurooppaan tuleva ongelma vaan eurooppalainen ongelma, hän korostaa.
– Me emme ole vain naapureita. Euroopan tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet tulevat Pohjois-Afrikasta. Geopoliittisesti meidän pitäisi olla osa Eurooppaa, Bourita sanoo.
Tämä tarkoittaa, että Eurooppa ei pysähdy Välimereen. Sen pitäisi ajatella enemmän rooliaan koko alueella, Bourita sanoo.
– Ei pitäisi ajatella, että olet joko Euroopan sisällä tai ulkona. On myös harmaata aluetta. Pohjois-Afrikka voi tarjota myös ratkaisuja, esimerkiksi Euroopan väestörakenne- ja dynamiikkaongelmiin.
Toinen on arkipäivää, toinen on kriisi
Välimeren läntistä reittiä Marokosta Espanjaan oli elokuuhun mennessä käyttänyt tänä vuonna noin 8 000 ihmistä, laskee Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontex. Osa tulee meren yli, osa päätyy maitse Espanjan erillisalueille Ceutaan tai Melillaan.
Muihin Eurooppaan kulkeviin reitteihin verrattuna määrä on pieni mutta sekin on kasvanut lähivuosina.
Numeroista ei kuitenkaan saa irti paljoakaan. Bouritan mukaan ihmisten liikkuminen maasta toiseen ei ole yksi kysymys eikä sitä voi käsitellä sellaisena.
– Pakolaiskysymys ja siirtolaiskysymys ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa. Pakolaiskriisi on seurausta siitä, että Syyrian sotaa ei ole hoidettu oikein. Siirtolaiskysymys on arkipäivää, sen kanssa on elettävä.
Bourita kehuu Marokon tehneen kymmenen vuoden ajan menestyksekästä maahanmuuttopolitiikkaa, jota se esittelee EU:lle ensi kuussa Maltalla järjestettävässä kokouksessa. EU-komission järjestämän kansainvälisen kokouksen aiheena on turvapaikanhakijatilanne.
– Paras tapa on ajatella asiaa kokonaisuutena ja tarkastella kaikkia sen osa-alueita. Miten auttaa lähtömaissa, miten toimia kauttakulkumaissa, miten valvoa rajoja, Bourita listaa.
Monet Marokon ongelmat, kuten siirtolaisten kohtaama rasismi ja pitkään jatkunut yhteiskunnasta ulossulkeminen jäävät mainitsematta. Marokko on myös itse rakentanut aitaa Espanjalle kuuluvan Melillan vastaiselle rajalle ja tuhonnut siirtolaisten asumuksia.
Länsi-Saharan unohdetut leirit
Lisäksi Marokolla on vanha, nykyisin vähemmälle huomiolle jäävä mutta yhä olemassa oleva pakolaiskysymys. Kiista Länsi-Saharasta Marokon ja alueen itsenäisyysrintama Polisarion välillä on edelleen ratkaisematta. Sen vuoksi kymmenettuhannet länsisaharalaiset ovat asuneet Algerian aavikolla pakolaisleireissä nyt 40 vuoden ajan.
Bouritan mielestä Euroopan pitäisi muuttaa politiikkaansa tässäkin asiassa.
– Kukaan ei halua alueelle uutta haurasta valtiota. Se olisi vain uusi paikka ihmiskaupalle. Eurooppa tarvitsee tälle alueelle menestystarinoita, Bourita puolustaa maansa kantaa.
Hänen mielestään Euroopalla on asenneongelma Pohjois-Afrikkaa kohtaan – lähtökohtaisesti jo siinä, että alue nähdään yhtenäisenä ja erityisesti siinä, että se nähdään Euroopan ulkopuolisena.
– Jos Eurooppa pysyy maantieteellisten rajojensa vankina, se joutuu kohtaamaan lisää pakolaiskriisin kaltaisia tilanteita, Bourita sanoo.