Lapsensa rokottamatta jättäneitä vanhempia haastatelleen tutkijan mukaan rokotekriittisyys on huomattavan monitahoinen ilmiö.
– Rokotusten haittavaikutukset ovat yleisin syy, jonka haastattelemani vanhemmat kertoivat vaikuttaneen perheensä rokotuspäätöksiin, sanoo Turun yliopiston tutkijatohtori Johanna Nurmi.
Usealla haastateltavalla on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Useimmiten kyseessä ovat epäilyt, joille ei ole lääketieteellistä vahvistusta.
Taustalla on myös esimerkiksi omaan kehoon ja terveyteen liittyvän autonomian kaipuuta, oman sisäisen äänen kuuntelua sekä yleistä yhteiskunta- ja työelämäkritiikkiä.
Turun yliopiston tutkimushanke tutkii nimenomaan "rokotekriittisyyttä", ja siksi tässä jutussa käytetään nimenomaan tätä termiä "rokotekriittisyys", ei esimerkiksi "rokotevastaisuus".
THL:ssä samansuuntaisia havaintoja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikön päällikön, ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan THL:ssä on havaittu myös rokotevastaisuuden monitahoisuus.
– Siihen voi liittyä esimerkiksi luonnonmukaisen elämäntavan tavoittelua, viranomaisvastaisuutta ja siinä voi olla myös pelkoa rokotteisiin liittyen. Ja voi olla niinkin, että perheissä on kerta kaikkiaan unohdettu minkälaisia tauteja vastaan rokotteet suojaavat. Näin ollen rokotteet tuntuvat tarpeettomilta, Puumalainen sanoo.
Puumalainen arvelee, että yksinkertaisimmillaan rokote jää ottamatta perheen käytännön ongelmien vuoksi.
– Perheissä ei ole aikaa järjestää lasten rokotuksia. Rokotukset voivat tämän vuoksi unohtua tai lapsi voi olla sairaana ja lopputuloksena osa rokotteista jää antamatta.
Radio Suomen Päivässä tiistaina haastateltu Puumalainen muistuttaa, että THL:n tietojen mukaan kokonaan lastensa rokotuksista kieltäytyviä vanhempia on Suomessa noin yksi prosentti perheistä.
– Määrä ei ole muuttunut viime vuosina lainkaan, Puumalainen toteaa.
Luottamus viranomaisiin on mennyt
Turun yliopiston tutkijatohtori Johanna Nurmi sanoo haastateltavien puheesta käyneen selvästi ilmi luottamuksen menettäminen lääketieteen ja viranomaissuositusten puolueettomuuteen.
Luottamuksen menettäminen alkaa usein siitä, että rokotuksesta tullutta haittavaikutusta epäilevät vanhemmat eivät koe tulleensa kuulluksi terveydenhuollossa.
Lisäksi monet kritisoivat terveysviranomaisten kytköksiä lääketeollisuuteen eivätkä siksi pidä virallisia suosituksia luotettavina. Lääkefirmojen mahdollinen vaikutus rokotteiden turvallisuutta koskevaan lääketieteelliseen tutkimukseen askarruttaa rokotekriittisiä.
– Myös kansantaloudellisen edun korostuminen yksilön edun kustannuksella on tullut esiin monissa haastatteluissa, sanoo Nurmi.
Taneli Puumalaisen mukaan jostakin syystä rokotteisiin on aina liittynyt itsemääräämisoikeuteen ja viranomaisten suosituksiin liittyviä asioita, jotka herättävät voimakkaita mielipiteitä ja tunteita.
Rokotekriittisyyteen liittyi monilla pyrkimys elää luonnonmukaista, rauhallista ja yksinkertaista elämää. Tässä mielessä rokottamattomuus voidaan nähdä myös poliittisena, nyky-yhteiskuntaa kritisoivana elämäntapaliikkeenä. Turun yliopiston tutkijatohtori Johanna Nurmi
Haastateltavat kritisoivat myös laajemmin sitä, että ihmiset eivät "malta sairastaa" ja levätä. "Lapset lääkitään hiljaisiksi" ja lähetetään päiväkotiin.
Osa haastateltavista näkee asian niin, että valtio ei halua vanhempien olevan viikkoa tai kahta pois työstä sairasta lasta hoitamassa ja rokotukset vastaavat nimenomaan tähän tarpeeseen.
– Rokotekriittisyyteen liittyy monilla pyrkimys elää luonnonmukaista, rauhallista ja yksinkertaista elämää. Tässä mielessä rokottamattomuus voidaan nähdä myös poliittisena, nyky-yhteiskuntaa kritisoivana elämäntapaliikkeenä, Johanna Nurmi toteaa.
Sosiaalisen median rooli on tärkeä
Tiedon "demokratisoituminen" on edistänyt Nurmen mukaan rokotekriittisyyttä.
– Sata vuotta sitten tällaisia mahdollisuuksia ei ollut. Nyt on netti ja sosiaalinen media, Nurmi muistuttaa.
Virallisen tiedon ohella on saatavilla hyvin monenlaista vaihtoehtoista tietoa.
– Jos googlaa "rokotukset", niin sieltä tulee nopeasti hyvin rokotekriittistä tietoa virallisen tiedon ohella. Itse pitää arvioda mikä on luotettavaa tietoa, sanoo Nurmi.
Taneli Puumalaisen mukaan sosiaalinen media vaikuttaa laajalti varsinkin nuorten lapsiperheiden vanhempien mielipiteisiin.
– Valitettavasti sosiaalisessa mediassa asiat usein vahvistuvat. Sekä rokotevastaisuus että rokotevastustajien vainoaminen tuntuvat leviävän ilmiönä. Nyt olisi tärkeää nähdä asiat faktojen pohjalta ja rauhallisesti eikä lähteä somekohuihin mukaan, Puumalainen neuvoo
Toinen rokotekriittisyyttä lisännyt tekijä on Johanna Nurmen mukaan yksilöllistyminen yhteiskunnassa ja terveyspolitiikassa. Se, että ihmisillä on vastuuta omasta terveydestään ja heidän halutaan ottavan vastuuta siitä.
– Rokotekriittisyys vie tämän ajattelun vielä pidemmälle. Ei uskota, että kaikille sopisivat samat ratkaisut, vaan halutaan hyvin yksilöllisesti päättää, mitä rokotuksia otetaan ja millä aikataululla, sanoo Nurmi.
Suomessa on pääosin korkea rokotekattavuus, eikä rokotekriittisyys ole Suomessa kovinkaan organisoitunutta.
Kriittinen suhtautuminen on ymmärrettävää, jos omalla lapsella on vahvistettu rokotehaitta. Johanna Nurmi
Rokotusvastaisena pidetyn vuonna 2002 perustetun Rokotusinfo-järjestön toiminta on aika hiljaista, ja enimmäkseen kyse on ihmisten henkilökohtaisista valinnoista omassa elämässään.
– Rokotusinfon tapaiset Facebook-ryhmät ovat kriittisille tärkeä foorumi, kertoo Nurmi.
Tähän mennessä Nurmi on haastatellut 33 rokotekriittistä vanhempaa, joista kaksi on miehiä ja loput naisia. Tutkimusta on laajennettu myös niin rokotemyönteiseen kuin rokotekriittiseenkin terveydenhoitohenkilöstöön.
Tutkija löysi myös omat rokotekriittiset haastateltavansa sosiaalisen median avulla. Pääosin haastateltavat ovat löytyneet eri Facebook-ryhmistä.
Todellisiakin haittoja on
Rokotekriittisyyttä on ollut niin kauan kuin ihmisiä on rokotettu tauteja vastaan. Suomessa ensimmäiset isorokkorokotteet annettiin 1800-luvun alkupuolella.
Hyvin tavallinen tarina on se, että on oltu hyvin rokotemyönteisiä, kunnes omalle lapselle on tullut jokin oire heti rokotuksen jälkeen tai vähän viiveellä ja on epäilys, että se johtuu rokotteesta.
– Parilla tutkimukseen osallistuneella perheellä on myös lääkärin vahvistus lapselle aiheutuneesta rokotehaitasta, kertoo Nurmi.
Sikainfluenssarokotteen narkolepsiahaitat ovat vaikuttaneet monen kriittisen suhtautumiseen rokotuksiin yleensä.
– Kriittinen suhtautuminen on ymmärrettävää, jos omalla lapsella on vahvistettu rokotehaitta. Heitä on vain pieni osa, Nurmi sanoo.
Jos googlaa rokotukset, niin sieltä tulee nopeasti hyvin rokotekriittistä tietoa virallisen tiedon ohella. Itse pitää arvioida, mikä on luotettavaa tietoa Johanna Nurmi
Toisaalta monet, jotka ovat saaneet todettuja haittavaikutuksia, ottavat kuitenkin lapsilleen edelleen rokotuksia, koska niitä heille suositellaan.
– Rokotekriittiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Osa uskoo rokotteiden tehoon, osa ei ollenkaan. Osa käyttää vaihtoehtohoitoja ja osa ei, sanoo Nurmi.
Hän on haastatellut tutkimuksessa myös terveydenhoitajia, neuvolalääkäreitä ja kouluterveydenhoitajia.
– Olen tehnyt myös kenttätyötä kahden suuren kaupungin neuvoloissa ja tarkastellut, miten rokotuksista keskustellaan, Nurmi kertoo.
Tarkempaa analyysiä aineistosta on syntymässä. Ajatuksena on kriittisyyden ymmärtäminen ja toive saada eri osapuolten välille auki toimiva keskusteluyhteys.
Johanna Nurmi on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa ja johtaa Emil Aaltosen säätiön rahoittamaa hanketta lääketiedekriittisyydestä.
Lisää aiheesta: