Vaalianalyysejä tekevä, puolueista riippumaton ja urheilumediayhtiö ESPN:n omistama FiveThirtyEight.com on laskenut keskiarvon lokakuun aikana teetetyistä 12 presidentinvaaligallupista ja siitä, miten naisten ja miesten kannat eroavat.
Demokraattien presidenttiehdokas, Hillary Clinton saa naisäänestäjiltä keskimäärin 15 prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen kuin republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump. Trump puolestaan kerää miehiltä viisi prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen kuin Clinton.
Clinton pärjää naisten keskuudessa kymmenen prosenttiyksikköä paremmin kuin koko äänestäjäkunnassa. Kun tuo lisätään kussakin osavaltiossa kannatuslukuihin, saadaan osviittaa siitä, miltä äänestysluvut näyttäisivät, jos pelkästään naiset saisivat äänestää. Tuloksena olisi murskavoitto: 458 valitsijamiestä Clintonille, Trumpin 80 valitsijamieheen verrattuna.
Jos taas tuo kymmenen prosenttiyksikköä vähennetään Clintonin kannatusluvuista, saadaan osviittaa siitä, miltä näyttäisi, jos pelkästään miehet äänestäisivät. Silloin Trump kahmisi 350 valitsijamiestä Clintonin 188 valitsijamieheen verrattuna.
Vertailu on toki vain suuntaa antava, se perustuu eri otannoilla tehtyihin mielipidetiedusteluihin.
Silti vertailusta voi päätellä, että jos Trump häviää vaalit, hän hävinnee siksi, että naiset äänestivät häntä vastaan.
Naisten äänestysaktiivisuus on ollut vuoden 1980 presidentinvaaleista lähtien korkeampi kuin miesten, viime vaaleissa 2012 naisista kävi uurnilla 63,7 prosenttia ja miehistä 59,8 prosenttia.
Valkoihoisten osuus laskee, koulutettujen kasvaa
Sukupuoli ei ole ainoa kannattajakuntia erottava tekijä. Pew Research Centerin tekemä analyysi republikaanien ja demokraattien kannattajista kertoo, että puolueiden kannattajakunnat ovat kehittyneet selkeästi erilaisiksi.
Vuonna 1992 Pew Research Centerin tutkimus kertoi rekisteröityneistä äänestäjistä seuraavaa: 84 prosenttia heistä oli valkoihoisia, yliopistotutkinto oli 23 prosentilla, yli 50-vuotiaita oli 40 prosenttia. Ei-uskonnollisia äänestäjistä oli oman ilmoituksensa mukaan 8 prosenttia.
Vuonna 2016 valkoihoisia oli rekisteröityneistä äänestäjistä 70 prosenttia, yliopistotutkinto oli 33 prosentilla, yli 50-vuotiaita oli äänestäjistä 51 prosenttia ja uskonnottomia oli 21 prosenttia.
Toisin sanoen amerikkalaisten etninen tausta muuttuu moninaisemmaksi, koulutustaso kasvaa, väestö ikäätyy ja maallistuu.
Nuoret, koulutetut demokraatit – iäkkäät valkoiset republikaanit
Mutta miten tämä näkyy puolueiden kannattajissa? Pew havaitsi, että demokraattisen puolueen kannattajakunta muuttuu etnisesti kirjavammaksi, vähemmän uskonnolliseksi ja koulutetummaksi nopeammin kuin väestö keskimäärin – mutta ikääntyy hitaammin.
Nyt demokraattien kannattajista on valkoihoisia 57 prosenttia (vuonna 1992 76 prosenttia), kun republikaanien kannattajista on valkoihoisia 86 prosenttia (vuonna 1992 93 prosenttia).
Korkeakoulututkinto on 37 prosentilla demokraattien (1992: 21 prosenttilla) ja 31 prosentilla republikaanien kannattajista (1992: 28 prosenttilla).
Yli 50-vuotiaita on demokraattien kannattajista 48 prosenttia (42 prosenttia) ja republikaanien kannattajista 58 prosenttia (38 prosenttia).
Ei-uskovia on demokraateista 29 prosenttia (10 prosenttia), republikaaneista 12 prosenttia (6 prosenttia).
Kaiken kaikkiaan rekisteröityneistä äänestäjistä 48 prosenttia identifioi itsensä demokraattisen puolueen kannattajaksi tai likellä demoraatteja olevaksi, 44 prosenttia republikaanisen puolueen kannattajaksi tai lähellä republikaaneja olevaksi.
Siinä missä demokraatit ovat onnistuneet houkuttelemaan kasvavia väestöryhmiä kannattajikseen, republikaanit ovat kompensoineet tilannetta vahvistamalla kannatustaan mm. iäkkäiden ja valkoihoisten äänestäjien joukossa. Yli 65-vuotiaiden on valinta nyt republikaaninen puolue: 51 prosenttia eläkeikäisistä kannattaa republikaaneja, 42 prosenttia demokraatteja.
Valkoihoiset äänestäjät jakautuivat vielä 2008 melko tasan puolueiden kesken, mutta nyt 54 prosenttia heistä kokee olevansa republikaanien kannattaja ja 39 prosenttia demokraattien.