26-vuotias Mari Välimäki seisoo isokokoisten taideteostensa keskellä vakavana. Hänen oikean silmänsä ympärille on vahvalla mustalla viivalla piirretty muinaisegyptiläinen symboli, Horuksen silmä. Eriskummallista meikkiä on pakko tuijottaa.
Monet vuodet Mari yritti tehdä itsensä näkymättömäksi. Pitkään jatkunut koulukiusaaminen on jättänyt häneen pysyvän epävarmuuden. Se iskee edelleen esimerkiksi silloin, kun hän kävelee nauravien tai kuiskuttelevien ihmisten ohi.
Haukuttiin asioilla, mihin ei voinut itse vaikuttaa. Sitä alkoi itsekin uskomaan niihin sanoihin. Mari Välimäki
– Sen ottaa itseensä, muistaa kokemukset kouluajalta ja alkaa epäilemään, että olenko minä tämän kuiskuttelun tai naurun syynä – mikä minussa on vikana.
Horuksen silmällä Mari maalaa itsensä näkyväksi. Nyt hän toivoo, että häntä katsotaan.
– Minun on helpompi olla, kun ihmisillä on kohde, mitä ihmiset minussa katsoo ja ihmettelee. On ihan ookoo katsoa ja ihmetellä – teen itsestäni näkyvän.
Väkivaltaa pahempi nöyryytys
Lapsena Mari oli hiljainen ja ujo; poikatyttö, joka leikki paljon omassa mielikuvitusmaailmassaan tai vuotta vanhemman siskonsa kanssa. Kiusaaminen alkoi, kun Mari oli peruskoulun neljännellä luokalla.
– Siskoa kiusattiin ensin. Sitten siskon luokalta jäi luokalleen yksi poika, joka alkoi kiusata minua.
Piinaamiseen yhtyivät muut, erityisesti pojat. Yläasteella kiusaaminen meni väkivaltaisemmaksi. Mari muistaa elävästi takaraivoon kohdistuneet lyönnit ja bussimatkat.
Opettajasta riippui, saiko kiusaaminen olla ilmiselvää. Mari Välimäki
– Bussissa oli jumissa ja kiusaajien armoilla. Luokassakin oli jumissa, mutta siellä sentään opettajasta riippui, saiko kiusaaminen olla ilmiselvää.
Mari sanoo, että kiusaaminen herätti enimmäkseen avuttomuutta ja vihaa. Ruumiillista rääkkäämistä pahempaa oli kuitenkin nöyryytys.
– Haukuttiin asioilla, mihin ei voinut itse vaikuttaa. Sitä alkoi itsekin uskomaan niihin sanoihin.
Taideteokset kertovat hyvästä ja kauniista
Marin pelastus oli ammatillinen oppilaitos toisella puolella Suomea. Siellä hän suoritti kuvallisen ilmaisun perustutkinnon kaksoistutkintona.
Ensin Mari kirjoitti kokemukset itsestään ulos pitkänä tarinana. Sitten tulivat kuvat. Mari maalaa voimakkailla vedoilla isoja tauluja. Niissä seikkailevat Mari ja hänen siskonsa, joka jakaa kiusaamiskokemukset.
– Tarinoiden ja fantasioiden kautta voi tuoda esiin sitä hyvää ja kaunista, jota meissä on.
Kesällä tauluja oli esillä taidenäyttelyssä Marin nykyisessä kotikaupungissa. Kokemus oli vapauttava.
– Näin pitkän ajan jälkeen minusta on vihdoin hyvä, että saamme olla näkyvillä ilman, että tarvitsi keneltäkään pyydellä anteeksi.
Valrana – suojaava taiteilijarooli
Taidetta tehdessään Mari Välimäki käyttää taiteilijanimeä Valrana. Tälle on hyvä syy.
– Vieroksun omaa nimeäni, se on ollut osa haukkumasanastoa.
Mari ei halua väittää olevansa joku muu, mutta Valranana hän on erilainen.
– Taiteilijaroolin takana olen itsevarmempi, uskallan enkä häpeile puhua omista asioistani silloin. Valrana on turva.
Siitä selviää, loppujen lopuksi
Kiusaamiskokemuksista on nyt kymmenen vuotta. Mari sanoo, että kiusaajista on tullut hänelle merkityksettömiä. Heille hänellä ei ole mitään sanottavaa.
– Olen saanut käsiteltyä sen vihan. Olen pystynyt päästämään irti. Ne ovat aivan samantekeviä jo, eivät kuulu minun elämääni.
Kokemuksistaan Mari haluaa kuitenkin puhua, koska se voi auttaa muita kiusattuja.
– Ainut, mitä voin sanoa on, että siitä selviää, loppujen lopuksi. Ainakin toivoisin, että kaikki selviävät. Jos hautoo asiaa sisällään, alkaa tuntea, että itse on viallinen.
Jos hautoo asiaa sisällään, alkaa tuntea, että itse on viallinen. Mari Välimäki
Mari sanoo, että kiusaamiskokemus on muuttanut häntä myös hyvällä tavalla.
– Se on tehnyt minusta armollisemman muita ja itseäni kohtaan. En halua toimia ketään kohtaan niin julmasti, kuin itseäni kohtaan on toimittu.
Kokemuksien jakaminen helpottaa ja se myös yhdistää.
– Kun tapaa toisen kiusatun, on jo älyttömästi materiaalia, mistä voi puhua ja mikä yhdistää. Pystyy luomaan ystävyyssuhteita – täytyy vaan löytää ihmiset, joiden kanssa voi puhua.
