Ksylitolilla ei aina saavuteta lisätehoa hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Hammaslääketieteen lisensiaatti Aija Hietala-Lenkkeri Turun yliopistosta seurasi tutkimuksessaan kouluikäisiä suomalaislapsia neljän vuoden ajan. Suomalaisväestöllä kariesta on jo lähtökohtaisesti vähän, ja myös tutkimukseen osallistuneista lapsista valtaosa oli tervehampaisia.
– Kun karieksen esiintymistaso alkaa olla riittävän alhainen, eli kun väestössä valtaosa lapsista on jo tervehampaisia, ei ksylitolipastilleista tai -purukumista saatava lisäehkäisyteho ole enää merkittävä verrattuna terveyskeskuksissa annettavaan kariesta ehkäisevään hoitoon, Hietala-Lenkkeri kertoo.
Tuore tutkimus ei kuitenkaan vie pohjaa aikaisemmilta tutkimuksilta. Väestössä, jolla kariesta on paljon, ksylitolituotteilla on kariesta ehkäisevä vaikutus.
Vaikka suomalaisväestössä ksylitolituotteiden merkitys hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä voi olla pieni, eivät suomalaiset Hietala-Lenkkerin mukaan syö purkkaa ja pastilleja turhaan.
– Ksylitolituotteiden käyttäminen voi koko väestön tasolla olla tarpeetonta. Ksylitolituotteiden käyttäminen voitaisiin kohdentaa heihin, jotka erityisesti tarvitsevat lisätehoa karieksen ehkäisyyn. Ksylitolia olisi hyvä syödä silloin, kun hampaissa näkyy alkavia, varhaisen vaiheen vaurioita, Hietala-Lenkkeri kertoo.
Röntgenkuvat tärkeitä reikien havaitsemisessa
Aija Hietala-Lenkkeri tutki väitöskirjassaan myös sitä, kuinka kouluikäisten lasten kariesvauriot huomataan.
Selvisi, että monet kariesvauriot eivät näy silmämääräisissä tarkastuksissa. Näönvaraisessa tarkastuksessa tervehampaisiksi todetuilla 14-vuotiailla lähes puolilta löytyi röntgenkuvissa paikkausta vaativia reikiä.
– Kun kariesta on vähän, saattaa käydä niin, että se etenee hyvin hitaasti. Silloin vaurio saattaa olla kiilteen alla, hammasluussa etenemässä. Se ei näy pintaan ennen kuin se on riittävästi nävertänyt myyräntyötä kiilteen alla. Kun kiille romahtaa, se tulee kliinisesti nähtäväksi, Hietala-Lenkkeri kertoo.
Hietala-Lenkkeri kuitenkin muistuttaa, että rajultakin kuulostavaa tutkimustulosta selittää osittain se, että tutkittavat nuoret olivat sellaisia, joista suurimmasta osasta ei ollut aikaisemmin otettu röntgenkuvia. Monen vuoden aikana syntyneet vauriot siis paljastuivat yhdellä kertaa.
Hietala-Lenkkerin mielestä näönvaraisen hammastarkastuksen täydentämistä röngenkuvauksella kannattaisi harkita.
– Suosittelisin, että röntgenkuvia alettaisiin vakavasti harkita siinä vaiheessa, jos nuoresta ei ole 15-vuotiaaksi mennessä otettu röntgenkuvia, hän sanoo.
Suomessa röntgentutkimusta ei kuitenkaan voida käyttää seulontana. Jokaiselta 15-vuotiaalta ei siis voida ottaa automaattisesti röntgenkuvia.
– Siihen pitää olla aina lääketieteellinen, hoidollinen peruste. Kehottaisin kuitenkin valppauteen: hampaisto ei ole aina niin terve kuin miltä se pinnalle näyttää, Hietala-Lenkkeri toteaa.
Hammaslääketieteen lisensiaatti Aija Hietala-Lenkkeri esittää väitöskirjansa "Evaluation of xylitol use and bitewing radiographs among school-aged children in a low-caries level population" julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa 21. lokakuuta 2016.