Nuori käy töissä, ja hänellä on säännölliset palkkatulot. Samanaikaisesti hän asuu lapsuudenkodissaan vanhempiensa kanssa. Isä ja äiti maksavat asumisen, ruoan ja muut juoksevat kulut. Nuori ei mitään. Onko se oikein?
Internetin keskustelupalstoilla jotkut kutsuvat tällaisia nuoria siivelläeläjiksi. Joidenkin mielestä taas on järkyttävää ja ahnetta pyytää lasta osallistumaan perheen kustannuksiin.
"Mun mielestä jos nuorella ei ole opiskelupaikkaa mutta täyspäivänen duuni niin sillonhan sillä periaatteessa olis varaa asua yksin eli voi yhtä hyvin heittää vanhemmille 200-300 e/kk."
"En todellakaan pyytäisi lapseltani vuokraa kotona asumisesta. Hei haloo. Mieluummin laittaisi vaikka omalle säästötililleen ne rahat. Kuinka köyhiä oikein olette?"
Nolo keskustelun aihe
Jos asia kaihertaa lapsen ja vanhemman välejä, asiantuntijat kannattavat kissan nostamista pöydälle. Aihe on hyvä ottaa puheeksi, vaikka vanhemmista se voi tuntua kiusalliselta tai nololta.
– Olisi hyvä sopia jotkut pelisäännöt. Ääriesimerkkejä ovat 18 vuotta täyttäneet, jotka asuvat kotonaan eivätkä osallistu mihinkään. Istuvat kotona ja pelaavat, vanhemmuuteen perehtynyt Väestöliiton asiantuntija Anja Saloheimo sanoo.
Hänestä aikuista nuorta voi pyytää osallistumaan asumiskustannuksiin.
– Jos on yksinhuoltajavanhempi tai vanhemmat työttömiä, niin mielestäni voi aivan hyvin sopia, että nuori maksaa osan vuokrasta. Se on kohtuullista, sanoo Saloheimo.
Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen professori Kimmo Jokinen ajattelee samoin.
– Jos kotona asuva nuori aikuinen käy töissä, voidaan kysyä: onko mitään syytä, että vain hän saa pitää rahat omassa käytössään, kun samalla kuitenkin arki ja asunto jaetaan? Mielestäni voi ehdottaa, että mitäs jos kuitenkin tekisit vastavuoroisesti kotihommia tai maksaisit pienen ruokarahan.
Joillekin sata euroa on iso raha ja toiselle ei yhtään mitään. Anja Saloheimo
"Lapsi ei ole täysihoidossa"
Rahasumma on heidän mielestään aina tapauskohtaista.
– Summat riippuvat tulotasosta ja perheen tilanteesta. Joillekin sata euroa on iso raha ja toiselle ei yhtään mitään, Anja Saloheimo muistuttaa.
Viimeistään täysi-ikäisen nuoren on hyvä ymmärtää, että eläminen maksaa ja kaikkien tulee kantaa kortensa kekoon, neuvoo Kimmo Jokinen.
– Jos lapsi ei kykene maksamaan kotiin tai se ei ole järkevää, niin silloin mielestäni hänen pitäisi kuitenkin jotenkin korvata kotona asuminen. Ei saa mennä siihen, että lapsi ei tee muuta kuin asustaa, nauttii ruoasta ja muista palveluista. Ilman muuta siihen täytyy saada aikuismaisempi käytäntö: jokaiselta kykynsä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan.
Kotona asuva aikuinen lapsi ei ole täysihoidossa, vaan voi jollakin tapaa korvata asumistaan. Kimmo Jokinen
– Kotona asuva aikuinen lapsi ei ole täysihoidossa, vaan voi jollakin tapaa korvata asumistaan.
Keinoja osallistua perheen talouden pyörittämiseen on muitakin kuin vuokranmaksu vanhemmille. Asumisesta aiheutuneita kuluja voi korvata siivoamalla tai tekemällä kotitöitä.
Nettikeskusteluissa ehdotetaan myös, että lapsi velvoitetaan laittamaan kuukausittain palkastaan osa pankkitilille. Näin säästyisi pesämuna tulevia opiskeluaikoja varten.
– Jokainen perhe tekee ratkaisun, mikä on sille hyvä, painottaa myös Anja Saloheimo.
Lapsen velvollisuus auttaa
Kimmo Jokisen mielestä kannattaa käyttää kekseliäisyyttä. Hän ehdottaa vaihtoehdoksi "pidempiaikaista sukupolvisopimusta", jonka voi tehdä suullisesti tai kirjallisesti.
– Kaikkea ei tarvitse tehdä tai antaa tässä ja nyt, vaan voi tehdä sopimuksia myös pitkällä tähtäimellä. Vuosikymmenten kuluttua tulee varmasti sellainen tilanne, että ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat apua.
Te autatte minua nyt, mutta sitten kun te olette avun tarpeessa, niin minä autan teitä. Kimmo Jokinen
– Tällaisessa tilanteessa aikuisen lapsen suoranainen velvollisuus on auttaa, jos häntäkin on aikoinaan kotona autettu. Te autatte minua nyt, mutta sitten kun te olette avun tarpeessa, niin minä autan teitä.
Eurooppalaisittain suomalaiset muuttavat lapsuuden kodistaan varhain. Puolet suomalaisnuorista on muuttanut kotoa parikymppisinä. Naiset jättävät lapsuuden kotinsa miehiä nuorempina.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla lapsuudenkodista muuttoa ja itsenäistymistä hidastaa pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Muita syitä voi olla varusmiespalvelus, työ- tai opiskelupaikan puuttuminen.
Jutun mielipidesitaatit ovat Vauva-lehden nettikeskustelusta.