Saman Ahmad on kotoisin Pohjois-Irakista Kurdistanin autonomiselta alueelta Hawlerista (Erbil). Hän on tullut Suomeen viides päivä syyskuuta ja asuu nyt Vallinkorvan hätämajoitusyksikössä Oulussa.
Heti alusta lähtien Saman halusi tehdä töitä, ja löysikin paikkansa vapaaehtoisena Vallinkorvan keittiöstä. Siellä hän työskentelee toisen asukkaan kanssa, ja suorittaa näin vastaanottorahaan kuuluvaa työvelvoitettaan.
Töitä ja opiskelua rahaa vastaan
Turvapaikanhakijat allekirjoittavat sopimuksen, jossa sitoutuvat tekemään töitä ja osallistumaan opetukseen vastaanottorahaa vastaan. Mikäli paperia ei allekirjoita tai velvoitteistaan laistaa, raha pienenee.
– Keittiötöiden lisäksi työt ovat enimmäkseen kunnossapitoa eli lähinnä siivousta sisällä ja ulkona, kertoo Vallinkorvan hätämajoitusyksikön apulaisjohtaja Petri Veijonen.
Tällä viikolla yksikössä siivotaan ja heilutetaan haravoita yhteisissä pihatalkoissa.
Kielen opiskelua ja kerhotoimintaa
Kotimaassaan Saman on ollut johtajana yrityksessä, joka muun muassa asensi ovia ja ikkunoita. Työteliäs mies ei halua levätä laakereillaan Suomessakaan, vaan haluaa tänne asettuessaan perustaa oman yrityksen.
– Teen aina töitä. Työ oli tärkeää Kurdistanissa ja se on tärkeää Suomessa, Saman korostaa.
Suomen kieltä hän taitaa vasta muutaman sanan ja lauseen, mutta haluaa muiden asukkaiden tavoin oppia kielen mahdollisimman nopeasti.
– Meillä on kaksi vapaaehtoista vetämässä kielikursseja, ja yksi ohjaajamme on sitoutunut siihen myös, apulaisjohtaja Veijonen kertoo.
Kielikursseille osallistuminen kuuluu osana työtoimintaa. Asukkaiden arkeen tuovat vaihtelua myös kerhot, joita on pikku hiljaa saatu pyörimään.
– Meillä on äiti-lapsi-kerho ja lastenkerho, ja nyt virittelemme miehille kerhoja. Vapaaehtoiset ovat näissä kovana apuna, Veijonen kiittelee.
Hätämajoitusyksiköissä järjestetään myös infotilaisuuksia, joissa kerrotaan muun muassa Suomen lainsäädännöstä.
Positiivinen tunnelma
Vaikka turvapaikanhakijat ovat tietämättömiä tulevaisuudestaan, tunnelma Vallinkorvan yksikössä on rento ja iloinen.
– Alku oli kaoottinen, mutta nyt tilanne on rauhoittunut. Yhtenä maanantaina, kun tulimme töihin, asukkaat olivat järjestetäneet kiitostapahtuman. Aula oli koristeltu kukilla, ja asukkaat olivat täällä kiitoskylttien kanssa vastassa. Sellainen palaute on parasta tässä työssä, sanoo apulaisjohtaja Petri Veijonen.
Tulevaisuus on myös Samanilla auki. Hänen vaimonsa Gona, kuusivuotias tytär ja pieni poika Rovan ovat jääneet Irakiin. Saman ei tiedä, saako edes hän jäädä Suomeen, ja tuleeko perhe koskaan Suomeen.
Iloisesti hymyilevä mies siivoaa vauhdilla keittiötä ja luottaa tulevaisuuteen. Edes lähestyvä kylmä talvi ei häntä ole säikäyttänyt.
– Toistaiseksi ei ole ollut kylmä, mutta tiedän kyllä että kylmempää on luvassa, Saman naureskelee.
Hän kertoo, että hänellä on tarpeeksi vaatteita, joita on saanut suomalaisilta lahjoittajilta, ja haluaa kiittää suomalaisia niistä, sekä kaikesta muusta mitä suomalaiset ovat tehneet hänen ja muiden turvapaikanhakijoiden hyväksi.