Ralph Moore on aktivisti ja tuttu hahmo Baltimoren kaduilla. Hän on viettänyt niillä koko 64-vuotisen elämänsä.
Aloitamme Baltimoren itäosasta. Kaupungin keskusta on Mount Vernonin kaupunginosasta katsottuna näköetäisyydellä.
– Tämä voisi olla hienostoaluetta, mutta ei ole sitä vankilarakennusten takia, Moore sanoo.
Korttelin kokoinen Marylandin tutkintavankila pitää asuntosijoittajat loitolla.
Baltimoren pormestari Martin O´Malley aloitti 2000-luvun aikana nollatoleranssi-kampanjan, jolla pyrittiin kitkemään rikollisuutta. Vuoden aikana joka kuudes kaupungin asukas joutui pidätetyksi.
Nollatoleranssin aikaan ihmisiä vangittiin vähäpätöisistäkin rikkomuksista. Ohjelma ei auttanut, sillä rikollisuus on pysynyt korkeana. Kaupungissa on edelleen laaja huumeongelma.
Mooren mukaan ohjelma oli tuhoisa: aina, kun ihmisiä laitettiin vankilaan, oli lapsia jotka menettivät äidin tai isän. Vangitseminen tuhoaa sekä perheen että yhteisön.
– Kun esimerkiksi isä joutuu vankilaan, perheessä on yksi elättäjä vähemmän. Vankilareissun jälkeen on käytännössä mahdotonta saada töitä., Moore toteaa.
Hän on äärimmäisen huolissaan siitä, mihin Donald Trumpin ”Laki ja järjestys” -kampanja johtaisi. Todennäköisesti vaikutus olisi tuhoisa näissä kortteleissa.
Moore perusti vankilan viereiselle tontille katolisen kirkon avustuksella nuorten koulutus- ja harrastuskeskuksen. Siellä on käynnissä koripallo-ottelu. Kaikki pelaajat, huoltajat ja koko yleisö ovat mustia.
– Baltimore on edelleen hyvin segregoitunut kaupunki. Korttelit ovat jakautuneet ihonvärin mukaan, samoin koulut, Moore sanoo.
Tämä käy silmiinpistävästi esille, kun liikumme kaupungilla Mooren kanssa.
Baltimoren ydinkaupunki alkoi tyhjentyä 1960-luvulla. Valkoihoisten muuttovauhti kiihtyi 1968 ihmisoikeustaistelija Martin Luther Kingin murhan jälkeen syttyneiden mellakoiden aikana.
Baltimoressa on nykyisin 620 000 asukasta, 400 000 vähemmän kuin puoli vuosisataa sitten.
Kaupungissa on ainakin 20 000 tyhjää asuntoa. Osa kortteleista on edelleen kuin sodan jäljltä, autioissa kämpissä asustaa yhteiskunnan rattaista pudonneita. Heitä on kaupungissa tuhansia.
Strong City Baltimore –järjestö kunnostaa tyhjiä asuntoja Harwoodin kaupunginosassa. Järjestön viestintäpäällikkö Michael Cross-Barnet kertoo, että työn alkaessa tyhjiä rivitaloasuntoja oli 190, nyt enää 45.
Käymme katsastamassa yhden. Kaksikerroksinen noin 90-neliöinen kolmio on laitettu huippukuntoon. Seinät ovat valkoiset, lattialla tumma laminaatti.
Asunnon voi ostaa noin 150 000 dollarilla tai sen voi yrittää vuokrata kaupungilta.
Mustan nuoren elämä oli vaikeaa, vaikka olisi päässyt valkoisten kouluun
– Pelkästään asuntojen omistajien selvittämisessä riittää tekemistä. Remonttilupaa voi joutua hakemaan oikeussalista, Cross-Barnet kertoo.
Baltimoren peruskoulujen oppilaista 80 prosenttia on mustaihoisia. Yksityiskouluissa on sen sijaan lähes pelkästään valkoihoisia oppilaita.
Ralph Moore oli yksi kahdeksasta mustasta lapsesta, jotka valittiin katoliseen yksityiskouluun. Se oli 1960-luvulla poikkeuksellista. Hän joutui matkustamaan kouluun kaupungin toiselle laidalle kolmella eri bussilla.
– Valkoisia matkustajia kuljettaja tervehti nimeltä. Minä jouduin aina odottamaan, että valkoiset pääsevät ensin istumaan. En saanut vaihtorahojakaan ennen kuin oli varmistettu, että niitä riittää valkoisille, Moore muistelee.
Kun koulussa käsiteltiin muita maanosia, Mooren teki mieli huutaa, että hän tulee joka aamu sellaisesta.
– Koulussa ei tiedetty mitään elämästä kaupungin länsiosissa, Moore sanoo.
Hän vie meidät lapsuudenkortteleihinsa. Valkoihoisen ei suositella menevän niihin yksin.
Länsi-Baltimore nousi otsikoihin kaikkialla maailmassa viime vuoden keväällä, kun näillä kaduilla syttyi mellakoita. Niiden lopettamiseksi kaduille tuotiin jopa armeijan kalustoa.
Mellakat alkoivat siitä, kun Freddy Gray –niminen nuorukainen kuoli pidätyksen aikana. Useat paikalliset uskovat Mooren tapaan, että Gray olisi voinut jäädä henkiin, jos olisi päässyt sairaalahoitoon aiemmin.
Mooren mukaan viime kevään mellakat olivat ennakoitavissa jo pitkään etukäteen. Tällä hetkellä tilanne kaduilla on hieman rauhallisempi, mutta pinnan alla kytee.
– Baltimoren perusongelmat ovat pysyneet samoina. Kohtuuhintaisista asunnoista ja työpaikoista on pulaa. Koulut eivät pysty tarjoamaan kunnon opetusta. Joukkoliikenne on heikossa jamassa ja poliisin otteet ovat kovia.
– Martin Luther King sanoi, että mustilla on pitkä kivinen tie edessään, mutta sen päässä siintää luvattu maa. Viisikymmentä vuotta on kulunut, mutta emme ole päässeet lähellekään luvattua maata. Kivistä tietä olemme sen sijaan saaneet kulkea, summaa Ralph Moore.
Yle Areenassa:Ääniä Yhdysvalloista -podcast-sarja. Ketkä tukevat Trumpia? Mitä Sandersin kannattajat nyt tekevät? Mikä on valkoinen työväenluokka? Sarjassa käsitellään amerikkalaisia puheenaiheita presidentinvaalin alla. Areenasta myös kootusti kaikki vaaleihin liittyvät ääni- ja kuvasisällöt.