Pinkka silkkipaperiarkkeja, teippiä ja valot päälle. Iloa marraskuuhun tuovan idean ei tarvitse olla edellämainittua monimutkaisempi. Varsinkaan jos koko taloyhtiön saa innostettua siihen mukaan.
– Olen tässä hämmästellyt, että miten näin vähällä voi saada niin paljon iloa aikaiseksi. Tästähän tuli talonkokoinen taideteos, miettii idean naapureilleen esitellyt kuvataiteilija Aiju Salminen.
Toden totta! Synkässä marraskuun illassa värikkäänä hohkaava kerrostalo osoitteessa Hämeentie 68 Helsingin Vallilassa saa suunpielet hymyyn marraskuun kahtena ensimmäisenä iltana.
Välillä on kiva tehdä asioita, joilla ei ole sen syvempää merkitystä tai tarinaa. Aiju Salminen, taiteilija
Kyseessä on juurikin se Hämeentien ja Mäkelänkadun risteyksessä sijaitseva talo, jonka kivijalassa majaansa piti aikoinaan Allotria-niminen elokuvateatteri ja sittemmin musiikkiteatteri Kapsäkki. Se on kookas yhdeksänkerroksinen 50-luvun talo, jossa riittää ikkunoita. Nyt niihin on teipattu erivärisiä silkkipapereita.
Talon ohi kulkee kolme raitiovaunulinjaa ja lukuisia busseja, joten talkoovoimin kasattu taideteos osuu kymmenien tuhansien kaupunkilaisten matkan varrelle.
– Välillä on kiva tehdä asioita, joilla ei ole sen syvempää merkitystä tai tarinaa. Tarkoituksena on vaan yllättää ja ilahduttaa. Siinä se! Salminen heittää.
Porilaiset edelläkävijöinä
Salminen muistelee nähneensä pari vuotta sitten kuvan kerrostalosta, jonka ikkunat oli valaistu samalla tavalla kuin hänen kotitalonsa nyt. Todennäköisesti kyseessä oli Valolinna-niminen yhteisöllinen valoteos Porissa syksyllä 2012.
Kuva erivärisinä marraskuun illassa loistavista ikkunoista jäi muhimaan taiteilijan päähän. Nyt marraskuussa oli oikea aika toteuttaa se omassa kotitalossa.
Kun Salminen esitteli ideansa taloyhtiön Facebook-ryhmässä, vastaanotto oli innokas. Asukkaat lähtivät saman tien mukaan. Ostivat silkkipaperia myös sille naapurille, joka ei arkikiireiltään tai tiukalta budjetiltaan ehtinyt askarteluliikkeeseen.
Olisi hauskaa, jos tästä tulisi perinne. Marraskuun kaksi ensimmäistä päivää voisivat hyvin olla valotalopäivät. Aiju Salminen, taiteilija
– Kukaan ei kysellyt, että miksi. Kaikki olivat ihan jee jee. Yksi naapureista oli jopa hankkinut sellaisen hienon väriä vaihtavan lampun ja nyt hänen ikkunansa on kuin majakka, niin siistiä! Salminen hehkuttaa.
Valotalopäivistä perinne?
Salminen kertoo, että projekti on tuonut jo entuudestaan mukavaan taloyhtiöön lisää hyvää yhdessätekemisen meininkiä.
Taiteilijan mielestä olisi mahtavaa, jos Hämeentie 68 ei olisi ainoa rakennus, joka erottuu marraskuun illassa edukseen. Hän toivoisi, että idea leviäisi muuallekin ja parhaassa tapauksessa vaikka koko maahan.
– Olisi hauskaa, jos tästä tulisi perinne. Jos itsenäisyyspäivänä poltetaan kynttilöitä ikkunanlaudoilla, niin marraskuun kaksi ensimmäistä päivää voisivat hyvin olla valotalopäivät.
Valtaosa suomalaisista jakaa varmasti taiteilijan mielipiteen siitä, ettei pimeässä vuodenajassa voi olla liikaa valoa tai piristäviä asioita.
– Katselin jo eilen innoissani, kun ihmiset ottivat valokuvia ja hymyilivät talon ulkopuolella, vaikka teos ei ollut vielä edes valmis. Tämä on jo nyt tuonut iloa.