Soten valinnanvapauslakiluonnoksen olisi tarkoitus lähteä lausunnolle tässä kuussa. Hallituksen linjauksia ei ole, mutta eivät ole kaikki virkamiestenkään ehdotukset vielä valmiita. Keskeisiä avoimia kysymyksiä on monta.
1. Miten rahaa kulkee tuottajille niin, ettei kustannukset kasva?
Hallitus haluaa toteuttaa valinnanvapauden mallilla, jossa palveluntarjoajia tulee lisää. Ihminen voi hakea lääkäripalveluja kriteerit täyttäviltä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajilta. Jokainen voisi siis listautua yksityiselle tai julkiselle lääkäriasemalle.
Virkamiesten epäkiitollinen tehtävä on lähiviikkoina keksiä rahoitusmalli, jossa tuottajille maksettavat korvaukset ovat toimivat ja järkevät, eivätkä kasvata kustannuksia. Mallin pitää olla sellainen, että yritykset eivät pysty valikoimaan asiakkaikseen vain terveimpiä, eivätkä siirtämään hankalampia potilaita julkisen puolen hoidettavaksi ja maksettavaksi. Toisaalta mallin on oltava riittävän houkutteleva yrityksille, jotta ne ylipäänsä ryhtyvät palvelun tarjoajiksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä ei käy kateeksi. Aikapula on paha, ja työ vaikeaa.
Tarkoitus on, että eri lääkäriasemat kilpailevat potilaista. Kun tarjoajia on enemmän, ihmiset saavat paremmin lääkäripalveluja. Pulma on se, että lisätarjonta lisää kysyntää, ja on mahdollista, että erikoissairaanhoitoon lähetetään enemmän potilaita. Näin kokonaiskustannukset kasvaisivat, mitä ei ehdottomasti saisi tapahtua. Suomessa ei pitäisi toistaa samaa virhettä kuin Tukholmassa, jossa kustannukset kasvoivat räjähdysmäisesti, kun terveydenhuoltoa avattiin kilpailulle.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä ei käy kateeksi. Aikapula on paha, ja työ vaikeaa. Hallituksen pitäisi päättää rahoitusmallista lähiviikkoina, ja mallin pitäisi olla käyttöön otettavissa muutamassa vuodessa.
2. Yhtiöittämisen pitäisi toimia myös käytännössä, eikä vain paperilla.
Hallituksen huhtikuussa tekemien sote-linjausten mukaan kaikki valinnanvapauden piiriin tulevat palvelut täytyy yhtiöittää. Päätöksen hallitus teki, marraskuun 2015 valinnanvapauslinjauksen tavoin, ilman kunnollista virkamiesvalmistelua. Nyt virkamiesten tehtävänä on keksiä, miten hallituksen yhtiöittämislinjauksesta tehtäisiin jotenkin järkevä.
Huolena on esimerkiksi se, onko kilpailun ohjaamassa palvelujärjestelmässä erikseen määriteltävä ne tehtävät, mitkä maakunta saa ja mitkä sen tulee hoitaa, ja miten se saa ne toteuttaa. Olemmeko ajatumassa lainsäädäntöviidakkoon, jossa maakunta ei voi enää järkevällä tavalla kantaa vastuutaan? Tarkoittiko hallitus todellakin, että merkittävä osa julkisista palveluista pitää yhtiöittää, vai mitä mietittiin, kun tästä päätettiin? Perustuslakiin ei enää olisi varaa törmätä.
3. Kela-korvaukset loppuvat, ja monikanavaista rahoitusta pitäisi yksinkertaistaa?
Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus tulee tällä hetkellä monesta lähteestä. Se tarkoittaa sitä, että nykyään esimerkiksi kunta voi siirtää kustannuksia Kelan maksettavaksi. Potilasta kannattaa enemmin pitää leikkausjonossa, koska Kela maksaa lääkkeet ja sairauspäivärahat.
Virkamiesten tehtävänä on keksiä, miten hallituksen yhtiöittämislinjauksesta tehtäisiin jotenkin järkevä.
Nyt monikanavaista rahoitusta pitäisi yksinkertaistaa. Tarkoitus on, että maakunnalla tulisi olemaan mahdollisimman kokonaisvaltainen vastuu rahoituksesta.
Aiotaanko siis vajaan 300 miljoonan euron matkakustannukset ja 1,3 miljardin lääkekustannukset siirtää maakunnalle? Jos, saako työterveydestä kirjoitetuista resepteistä edelleenkin korvauksen? Jos, miten maakunta valvoo tätä osuutta lääkekorvauksista? Vai maksaako Kela edelleen työterveyshuollosta kirjoitettujen reseptien korvaukset?
Ylipänsä voi kysyä, mikä on työterveyden asema koko uudistuksessa?
Jo kesäkuussa hallitus ilmaisi selkeästi, että yksityislääkärien palkkioista sekä tutkimuksesta ja hoidoista maksettavat kela-korvaukset loppuvat. Vaikka niiden symbolinen ja huomioarvo on ollut suuri, kyse ei ole kuin noin 100 miljoonasta eurosta. Tapahtuuko kela-korvausten poisto viiveellä vai miten?
Työtä on kovin paljon jäljellä
Koko uudistuksen minimivaatimus pitäisi olla, että ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen pitäisi toimia paremmin, ja järjestelmän tehokkaammin. Eihän tämä unohdu, eihän?