Britannian EU-eroa ajaneet saivat kokea tänään, miltä oman koiran puraisu tuntuu. Heidän keskeinen viestinsä on ollut vallan palauttaminen Brysselistä Westminsteriin eli Britannian oman parlamentin ja tuomioistuinten täytyy olla yksiselitteisesti maan korkeimpia vallankäyttäjiä.
Nyt he saivat maistaa omaa lääkettään, kun brittioikeus päätti, että maan EU-ero vaatii parlamentin hyväksynnän. Arvostelutta oikeuden päätöstä ei kuitenkaan otettu vastaan. Itsenäisyyspuolue UKIPin johtaja Nigel Farage sanoi, ettei maan "poliittisella luokalla" ole aavistustakaan siitä, miten vihaiseksi päätös saa kansan.
Valtaosa Britannian kansanedustajista on EU-jäsenyyden kannalla. EU-eroa ajavat pelkäävät, että Britannian Brexit-päätös pyörretään parlamentissa.
Tämä ei ole todennäköistä, sillä parlamentti hyväksyi kansanäänestyksen järjestämisen selvällä enemmistöllä. Vaikka kansanäänestyksen tulos oli teknisesti katsoen vain neuvoa-antava, on se poliittisesti sitova.
Parlamentti voi pehmentää eroa
Britannian hallitus on valittanut tämänpäiväisestä päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Lopullinen päätös asiasta saattaa venyä tammikuulle saakka.
Jos päätös eroilmoituksen parlamentaarisesta käsittelystä pysyy, tämä voi vaikuttaa EU-eron ehtoihin.
Britannian hallitus on puhunut viime aikoina entistä kovempaan äänensävyyn siitä, että EU-ero tarkoittaa myös eurooppalaisen vapaan liikkuvuuden katkaisemista. Euroopasta tulevan maahanmuuton estäminen johtaisi todennäköisesti myös eurooppalaisilta yhteismarkkinoilta erkaantumiseen.
Parlamentin painoarvon lisääntyminen Brexitin ehtojen muovaamisessa lisää "pehmeän Brexitin" mahdollisuutta. Sillä tarkoitetaan Norjan kaltaista ratkaisua, jossa hyväksytään EU-lainsäädäntö ja maahanmuutto Euroopasta. Samalla säilyvät vapaat kauppaoikeudet unionin kanssa.
Brexitin peruuntuminen ei ole täysin mahdotonta
Britannian pääministeri Theresa May on luvannut, että maa antaa virallisen EU-eroilmoituksen viimeistään maaliskuun lopussa.
Parlamentaarinen käsittely voi viivästyttää aikataulua. Näin käy, jos katsotaan, että Britannian EU-eron toimeenpano vaatii uuden lainsäädännön luomista.
Sille tarvittaisiin sekä parlamentin alahuoneen kansanedustajien että ylähuoneen hyväksyntä.
Jos eron toimeenpano viivästyy huomattavasti, ei ole täysin poissuljettua, etteikö yleinen mielipide kääntyisi esimerkiksi uuden EU-kansanäänestyksen järjestämisen kannalle. Mahdollisissa ennenaikaisissa vaaleissa voitaisiin saada toisenlainen linjaus EU-erosta.
Fanaattisimmat EU-eron kannattajat olisivat siitä raivoissaan, mutta syynä olisi heidän yli kaiken kunnioittamansa Britannian oma laillinen ja parlamentaarinen järjestelmä.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että Britannian EU-ero rullaa vääjäämättä eteenpäin. Parlamentaarinen käsittely on korkeintaan vain eron luonnetta muokkaava hidaste.