Parin viikon takainen Taiteiden yö synnytti Riihimäellä kohun, kun graffititaiteilijat maalasivat Hämeenaukiolla seisovan purkutalon ulkoseinät täyteen.
Kokonaisuuteen maalattu kuva itseään päähän ampuvasta Donald Trumpista oli monille liikaa. Muun muassa riihimäkeläinen Jenni Hellman esitti Riihimäen Facebook-ryhmässä huolensa, millaisia ajatuksia teos saattaa aiheuttaa lapsissa.
– Onko Trump ampunut itsensä? Jos ampuu itseään päähän, lentääko korva noin? olivat kysymyksiä, joista Hellman kertoi keskustelleensa 7-vuotiaan lapsensa kanssa.
Kuvasta lähetettiin palautetta myös kaupunginjohtaja Sami Sulkolle ja nuorisopalvelupäällikkö Marko Laitiselle.
Purkurakennuksen graffitikokonaisuutta kuratoinut Riihimäen kaupungin nuoriso-ohjaaja Pete "Hende" Nieminen kertoo, että katsoi lopulta paremmaksi irrottaa teoksen graffitikokonaisuudesta.
"Herättää keskustelua sananvapaudesta"
Teos on nyt siirretty dokumentoitavaksi Vantaan taidemuseo Artsiin. Dokumentointi koskee varsinaista teosta, mutta myös sen ympärille syntynyttä keskustelua taiteen kantaaottavuudesta, sensuurista ja taiteilijan vapaudesta.
Taidemuseon yleisötyön amanuenssin Eeva Hytösen mukaan on mielenkiintoista, kun yksi osa suuremmasta teoskokonaisuudesta herättää näin paljon kiinnostusta.
– Kyllä se herättää keskustelua sananvapaudesta ja taiteilijan vapaudesta ilmaista itseään. Toisaalta tässä tapauksessa graffiti palaa juurilleen poliittisena kannanottovälineenä.
Hytönen arvelee, että tapaus tulee jatkossa lisäämään keskustelua siitä, mitä taiteen keinoin saa sanoa ja mitä ei.
Graffitikokonaisuudesta irroitettua teosta ei olla liittämässä Vantaan taidemuseo Artsin kokoelmiin.
"Mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä"
Nuoriso-ohjaaja Pete Nieminen kertoo myöntäneensä luvan teokselle, sillä se maalattiin syrjäiseen kohtaan rakennuksessa. Toisaalta taiteilijan vapautta ei haluttu sensuroida. Taiteilija kertoi haluavansa ottaa kantaa Trumpin harjoittamaan ulkomaalaisvastaiseen politiikkaan ja Yhdysvaltojen löyhiin aselakeihin.
– Kantaaottavuus on yksi graffitin ja katutaiteen keskeisiä periaatteita. Ja onhan taiteessa, esimerkiksi musiikissa, otettu kantaa kautta historian.
Myös Riihimäellä spraymaaleja ja taidetarvikkeita myyvä Tomi Hänninen hämmästelee, kuinka Trump-graffiti aiheutti niin ison kohun. Lisäksi hän pitää huolestuttavana, mikäli maalauksia joudutaan sensuroimaan.
– Graffitaide on kuitenkin alunperin suora ja sensuroimaton viestintäkanava niille, joiden ääni ei muuten pääse kuuluviin. Tuntuu siltä, että mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä.
Lisäksi Hänninen on harmissaan siitä, että Trump-graffitista syntynyt kohu söi huomiota muilta teoksilta.
– Love-teos on selkeästi kaupunkilaisten suosikki. Voisimme keskittyä myös teoksiin, joiden tekeminen vei valtaosan ajasta.
Riihimäellä elävöiteitettiin bussipysäkkejä katutaiteella
Graffitien maalaaminen kiinnostaa Riihimäellä sekä Niemisen että Hännisen mukaan suuresti. Luvalliset graffitiseinät ovat saaneet kiitosta kaupunkilaisilta.
– Kyllä monesti tullaan maalatessa hämmästelemään, että miksi harmaa seinä tai maisemaa rumentava bussikatos maalataan vasta nyt.
Luvalliset graffitiseinät ilmestyivät Riihimäen kaupungin katukuvaan jo 10 vuotta sitten. Tuolloin nuorisokeskus Monarille avattiin maalausseinä. Riihimäen jälkimainingeissa seiniä perustettiin myös muun muassa Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Keravalle ja Espooseen.
Niemisen mukaan luvalliset seinät voivat jopa vähentää luvattomien graffitien määrää.
– Sellaistakin olen kuullut, että luvallisiin maalauksiin panostetaan enemmän ja niiden tekeminen vie aikaa. Ei siinä jaksa enää lähteä luvattomasti maalailemaan.
Esimerkiksi Kouvolassa luvattomat maalaukset ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Kouvolassa ratkaisuksi on niin ikään tarjottu luvallista graffitiseinää. Keväällä 2019 myös Tampereen katukuvaa elävöitettiin katutaiteella.
Riihimäen nuorisotoimi järjesti kevään ja kesän 2019 aikana työpajoja, joissa yhdeksälle kaupungin bussipysäkille sai maalata luvallisesti.
– Työpajoissa käytiin aluksi läpi graffitien historiaa. Tämän jälkeen lähdettiin maalaamaan. Työpajoissa korostimme sitä, että maalauksia tulisi tehdä vain luvallisille paikoille, kertoo Nieminen.
