Jytky. Brexit. Trump.
Kolme vaalia, joiden lopputulos oli jotain aivan muuta kuin mitä etukäteen toistuvasti ennustettiin.
Valtaosa tiedotusvälineistä piti kuitenkin vielä eilen Hillary Clintonia enemmän tai vähemmän todennäköisenä voittajana. Yle kysyi Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkoselta ja politiikan tutkija Erkka Railolta, miksi populistiehdokkaat jyräävät gallupit kerta toisensa jälkeen.
1. Kansa ei kehtaa sanoa äänestävänsä populisteja
Kyselytutkimuksen otanta on tavallisesti tuhannen ihmisen luokkaa, jolla ennusteeseen saadaan noin kolmen prosenttiyksikön virhemarginaali. Menetelmä on tavallisesti luotettava, mutta populismin ennustamisen suhteen siinä on ongelma: Trumpin ja muiden populistien äänestäjät ovat keskimääräisempää haluttomimpia vastaamaan kyselyihin.
– Ihmiset pelkäsivät, että jos kannattaa Trumpia, niin nauretaan pihalle ja mollataan typerykseksi. Kannatus tuli sen vuoksi aliarvioitua. Sama mekanismi päti Brexitiin ja Jytkyyn, sanoo Taloustutkimuksen Rahkonen.
Ilmiö ei ole uusi.
– Jo aikoinaan Suomessa kommunistien äänestämiseen liittyi nolous ja häpeä. Sen vuoksi SKDL:n ja kommunistien todellinen kannatuskin arvioitiin väärin, Railo havainnollistaa.
Mutta miksi joku ei kehtaisi vastata anonyymiin kyselyyn?
– Sen voi ajatella näinkin päin: Ventovieras soittaa ja kysyy, ketä aiot äänestää? Sitä ei kerrota, kun ajatellaan, ettei siitä ole haittaa kun jättää kertomatta, pohtii Railo.
2. Mielipidemittaukset eivät tavoita kaikkia äänestäjäryhmiä
Toinen syy on se, että gallupeja tehtailevat tutkijat eivät yksinkertaisesti saavuta kaikkia äänestäjäryhmiä. Rahkosen mukaan haasteellisin ryhmä tässä mielessä on nuoret.
– He eivät käytä perinteisiä viestintävälineitä, eivät vastaa puhelimeen, eivät käytä sähköpostia. Nuorilta tulee suurin vastaajakato.
3. Aiemmin laiskat innostuvat äänestämään
Trumpia äänestivät etenkin esimerkiksi työväentaustaiset valkoiset miehet. Eli ryhmä, joka on totutusti ollut Yhdysvalloissa laiska äänestämään. Tällä kertaa äänestäjät kuitenkin lähtivät uurnille odotettua aktiivisemmin.
– Tämäkin aiheutti vääristymää. Sen sijaan latinot ja mustat, joiden odotettiin äänestävän Clintonia, eivät ilmeisesti äänestäneet niin aktiivisesti, sanoo Rahkonen.
Rahkonen huomauttaa, että Yhdysvaltojen presidentinvaalien äänestysprosentti oli kaiken kaikkiaan tavallista korkeampi.
– Äänestysprosentti on Yhdysvalloissa totutusti huono. Nyt mukaan tuli sellaisia, jotka eivät tavallisesti äänestä. Kun äänestysprosentti heittelee, voi tulla miljoonia ääniä kuin tyhjästä.
4. "Kollektiivinen harha" sokaisi Trumpin vastustajat
Vaalitulosta ennakoivat tiedotusvälineet seuraavat pääasiassa kyselytutkimuksilla tehtyjä äänestysennusteita. Kun kymmenet ennusteet menevät johdonmukaisesti pieleen, menevät helposti politiikasta kirjoittavien analyysitkin.
Tällaisissa ammattipiireissä on suorastaan muotia haukkua Trumpia. Trumpin todellinen kannatus peittyi tämän kollektiivisen harhan alle. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen
Moni tiedotusväline ja julkisuudenhenkilö alkoi kuitenkin pitää Clintonin voittoa selvänä, vaikka viimeisimmät ennusteet povasivat erittäin tasaista kisaa. Trumpin voitto yllättikin tutkijat ja mediaväen osin siksi, koska Clintonin voittoon haluttiin uskoa, Rahkonen pohtii.
– Tällaisissa ammattipiireissä on suorastaan muotia haukkua Trumpia. Trumpin todellinen kannatus peittyi tämän kollektiivisen harhan alle. Ja virhemarginaali unohdettiin iloisesti.
Yhdysvalloissa moni tiedotusväline jopa julisti poikkeuksellisen avoimesti kannattavansa Clintonia. Tämä johti siihen, että Trumpia kritisoivia lausuntoja kuuntelevat vaikenivat, vaikka olisivatkin olleet eri mieltä. Clintonin kannattajat jäivät leijumaan omaan kuplaansa, josta käsin on ainakin sosiaalisen median kautta hankala nähdä eriäviä mielipiteitä.
– Kun yhteiskunnassa on vahvistunut mielipide, että Trumpin voitto olisi katastrofi, niin eri mieltä olevat pitävät mölyt mahassaan. Syntyy tällainen hiljaisuuden spiraali, Rahkonen kuvailee.
5. Populistien menestys on suhteellisen tuore ilmiö, ja siksi vaikea ennakoida
Tutkijat huomauttavat, että Jytkyn, Brexitin ja Trumpin kaltaiset "yllätykset" ovat suhteellisen uusi ilmiö nykypolitiikan kentällä.
– Trump on kääntänyt päälaelleen presidentinvaalien totutut lainalaisuudet, kuten sen, että kampanjassa pitää olla tietty määrä rahaa tai ammattilaisia pärjätäkseen hyvin, tai puolue oman ehdokkuuden takana. Ei vain kerta kaikkiaan ollut perusteita olettaa, että Trump voittaa vaalit, sanoo Railo.
Vakiintuneiden mielipidemittaustapojen romuttamista muutaman vaalipommin vuoksi eivät tutkijat kannata.
– Suomessa on ollut nyt kahdet vaalit joissa populistit ovat pärjänneet hyvin. Ihmisten käyttäytymisestä ei ole niin paljon tietoa, että mittaustapoihin voisi tehdä suuria muutoksia, Railo sanoo.
Rahkonen ei kannata ajatusta esimerkiksi siitä, että populistiehdokkaille annettaisiin gallupeissa vuoksi "populistilisää".
– Siinä on vaarana, että tutkijan oma arvio vaikuttaisi tulokseen. Tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi käyttää aina mitattavaa dataa. Railo ehdottaa, että vaaligallupeissa voisi olla paikallaan kysyä kansalta muutakin kuin sitä, ketä aikoo äänestää. Rahkonen on samaa mieltä.
– Voisi kysyä sitä, mitä äänesti viimeksi ja verrata sitä vaalitilastoihin. Kunhan tiedot ovat objektiivisia ja mitattavissa.
Voiko gallupeihin enää luottaa?
Toistuvat pieleen menneet vaaliennusteet ovat pienoisen ammatillisen kriisin paikka niille, jotka tuottavat kalliita kyselytutkimuksia työkseen.
Rahkonen kuitenkin muistuttaa, että tuore vaalitulos sijoittuu nytkin useimpien mielipidemittausten virhemarginaalin sisään.
– Onhan ne gallupit paljon tarkempia kuin pelkkä mutu-tuntuma. Mutta on tässä kriittisen tarkastelun paikka. Useimmat ennusteet näyttivät väärin. On kehitettävä järjestelmiä ja mietittävä, tavoitetaanko kaikki äänestäjäryhmät?
Rahkonen ei usko siihen, että vaaligallupeja olisi Yhdysvalloissa näpelöity tarkoituksellisesti.
– Pikemminkin tässä on kyse siitä, että enemmistö ihmisistä piti Clintonin voittoa niin vääjäämättömänä, että nekin tutkimukset, jotka osoittivat että Trumphan johtaa, sivuutettiin. Niitä pidettiin konservatiivisena propagandana.