Kuvataideopiskelija Reetta-Sofia Maunumaan ilmeet, eleet ja liikkeet kielivät ilosta ja keveydestä, kun hän liihottaa silkkisessä asussaan Lapuan Patruunagalleriassa. Näyttelyseinät ovat täynnä hänen Venäjällä, Kiinassa ja Mongoliassa maalaamiaan öljyväritöitä.
Taiteilija halusi tuoda ensimmäisen isomman yksityisnäyttelynsä kotiseudulleen. Teoksensa hän on signeerannut taiteilijanimellään Sofia Saikåin.
Nurmolainen Maunumaa, 27, opiskelee klassista maalaustaidetta ja piirustusta maineikkaassa Pietarin valtiollisessa taideakatemiassa. Oppilaitoksella on ikää 250 vuotta ja opetustyössään se kunnioittaa edelleen vanhojen mestareiden oppeja.
Monet suomalaiset aina Järnefeltistä lähtien ovat hakeneet Pietarista taideoppia ja -vaikutteita, mutta Maunumaa saattaa olla ensimmäinen sieltä valmistunut. Takana on nyt viisi opiskeluvuotta Pietarissa ja kaksi edessä.
– Tällä hetkellä Pietarin taideakatemiassa opiskelee pari minua nuorempaa, suomalaista miestä alemmilla vuosikursseilla. Taidan olla historian kulussa ainakin ensimmäinen suomalainen nainen, joka sieltä valmistuu kuvataiteilijaksi, Reetta-Sofia Maunumaa arvelee. Hän lupaa vielä penkoa oppilaitoksen arkistoja ja selvittää asiaa.
Koulutuksen tahti on Pietarin taideakatemiassa kova, samoin kuin kritiikkikin.
– Meillä on kuusipäiväisiä viikkoja aamusta iltaan, noin kymmenestä iltakahdeksaan. Illoiksi riittää myös tehtäviä ja sunnuntaitkin menevät niissä hommissa. Se on venäläisittäin tehty koulutus. Se on elämäntapa.
Kaikki lähtee anatomiasta
Pietarin taideakatemia tunnetaan muun muassa siitä, miten se opettaa kuvataiteilijat tuntemaan ihmisen anatomian. Tuttava ehdotti kuvataideopiskelijalle lääketieteen opintoihin hakeutumista kuvataiteen anatomiaopintojen jälkeen.
– Luojan kiitos, ne kurssit ovat jo takana. Meillä oli ensin anatomian luentoja ja sitten piirsimme luita ja lihaksia. Meidän piti opetella kaikki luut ja lihakset sekä niiden toiminta.
Maunumaa on tyytyväinen saamaansa tiukkaan anatomiaoppiin. Sillä on hänen mukaansa tärkeä merkitys taiteilijan työssä.
– Työn jäljestä näkee, kuka tuntee anatomian ja kuka ei.
Anatomian tuntemus ei välity vain alastonkuvista, vaan se näkyy myös vaatteiden alta.
– Oikea anatomia antaa muotoa ja syvyyttä ihmiseen ja teokseen.
”Ulkomaalaisille äärettömän tiukka oppilaitos”
Reetta-Sofia Maunumaa myöntää, että opiskelu Pietarin taideakatemiassa on ollut hänelle rankkaa.
– Se on ulkomaalaisille äärettömän tiukka oppilaitos. Me suomalaiset olemme oppineet tiettyyn viikkorytmiin ja lomiin. Kun sitten yhtäkkiä pamahtaa paikkaan, jossa on aivan erilainen työtahti ja -rytmi sekä työmoraali, se on äärettömän kovaa. Se on paikoin liian kovaa myös venäläisille opiskelijoille.
Maunumaa kertoo puhuneensa paljon äitinsä, ystäviensä ja kollegoidensa kanssa kaikkien opiskelijoiden jaksamisesta.
– Siellä onneksi saa vertaistukea.
Onko nuoren kuvataiteilijan palo oppia niin suuri, ettei joku päivä vain luovuta?
– Oi, mietin sitä lähestulkoon joka päivä, että miksihän tulin tänne ja miksi tätä teen. Se on niin kova koulu, että kyllä on monet itkut itketty ja pohjat käyty läpi. Sitten toisaalta ne hyvät ja palkitsevat hetket ovat niin suuria ja ihania, että se pitää motivaation yllä.
Pietarin opinnot kestävät kaikkiaan seitsemän vuotta. Niistä ensimmäinen oli valmistava vuosikurssi. Sen jälkeen oli haku varsinaisiin taideopintoihin.
– Yksitoista päivää maalasimme ja piirsimme aamusta iltaan pääsykokeissa. Ulkomaalaisilla oli vähän helpompaa, kun emme hakeneet venäläisten kanssa samassa kategoriassa. Lähes kaikki venäläiset ovat opiskelleet ennen pääsykoetta taidelukiossa, joten heillä on jo suuri tekninen osaaminen pohjana tuleville opiskeluille.
Pikkuretkiä ja ystäviä vähälle vapaa-ajalle
Kun vuosia kestävään opiskeluun ei juuri mahdu vapaahetkiä, miten rentoutua? Maunumaa on löytänyt siihen keinot venäläisen kuvanveistäjämiehensä kanssa.
– Yritämme yhdessä tunkea pikkuretkiä ja ystäviä sille vähälle vapaa-ajalle, mitä on jäänyt. Kun on yhteinen taidemaailma, se helpottaa vapaa-ajan suunnittelua ja toisen ymmärtämistä.
Avopuoliso on kotoisin Volgan rannalta Samaran alueelta. Nurmolainenkin sanoo jo venäläistyneensä.
– Smetanan käyttö on lisääntynyt, Maunumaa tuumaa.
Nuori nainen on myös huomannut, ettei hän enää kanna kauppakasseja kotiin ja että hänelle avataan ovet.
– Nuo kohteliaisuudet olivat ensiksi suomalaiselle naiselle outoja, kritisoinkin niitä, mutta kaikkeen tottuu ja kaikesta löytää ne hyvät puolet.
Suomalaisuus saa bonusta
Reetta-Sofia Maunumaa miettii jo viimeisen diplomityövuotensa aihioita. Ne kumpuavat suomalaisuudesta.
– Niistä pitää vielä puhua pääopettajan kanssa. Sitten komissio hyväksyy tai hylkää aiheen. Suomesta ja suomalaisuudesta tykätään akatemiassa paljon. Se on täällä bonus.
Hän uskoo jäävänsä valmistumisensa jälkeenkin Pietariin. Avopuoliso opettaa assistenttiopettajana kuvanveistoa akatemiassa.
– Taideakatemian opettajapaikat ovat iso juttu Venäjällä, jos sellaisen saa. Assistentin paikasta luultavasti jatketaan jossain vaiheessa professoriksi. Professuureista ei puolestaan jäädä eläkkeelle, vaan se on sellainen työpaikka, josta sitten kuollaan pois.
Etelä-Pohjanmaa merkitsee venäläistyneelle opiskelijalle paljon. Pohjalaiset ovat hänen sielunsiskojaan ja -veljiään. Kotimaakunnassaan hän sanoo lepäävänsä ja rentoutuvansa.
– Kahden maan välillä tässä sitten varmasti juostaan ja asutaan.
Reetta-Sofia Maunumaa kertoo aina harrastaneensa tanssia, musiikkia ja kuvataiteita. Taiteellinen ja musikaalinen suku loi otolliset olosuhteet varttua taiteen parissa. Lapsuus- ja nuoruusvuosinaan hän piirsi. Maalaamiseen hän tutustui opiskellessaan Kotkassa Repin-instituutissa. Siellä hän tapasi myös venäläisiä kuvataideopettajia ja kiinnostus Pietarin taideopintoihin syttyi.
Maunumaan Matkalla-näyttely on avoinna Lapuan Patruunagalleriassa 28. syyskuuta saakka.
