Kuten kaikki talousuutisia seuraavat hyvin tietävät, näkyy tunnelin päässä valoa nyt muuallakin kuin Tampereella. Länsirannikolla menee jo niin lujaa, että rohkeimmat puhuvat kultakuumeesta. Tartunta ei tosin ikävä kyllä näytä koskevan Rauman Lukkoa.
Mutta muutoin rannikko kuhisee. Turun telakalla on tilauskirja täynnä jo ensi vuosikymmenelle ja Raumallakin on päästy hyvään vauhtiin.
Ja nyt sitten Valmet Automotive kertoo palkkaavansa lähitulevaisuudessa yli tuhat uutta työntekijää, kun Uudenkaupungin tehdas pannaan kasaamaan saksalaisia katumaastureita kolmessa vuorossa.
Enää pitäisi löytää uusille autonikkareille katto pään päälle.
Kuka vielä sanoo, ettei Suomessa kannata valmistaa yhtään mitään?
Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Ei siitä nyt niin kovin kauan ole, kun jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla tehtaanpuolikkaalla oli omat työsuhdeasunnot. Tiedän mistä puhun, kun olen itsekin tehtaan asunnossa lapsuuteni viettänyt.
Eikä ollutkaan mikään ihan pikkuinen pihapiiri, siitä kertoo jo rapun ja asunnon numerokin: P 240. Kova pee siis.
Josta tulikin mieleen, että onkohan käynyt mersumiesten mielessä? Että voi ne toimihenkilöiden ja työläisten asunnot itsekin rakentaa.
Jos ei Uusikaupunki riitä, tarvitaan uusi kaupunki.
Kuka vielä sanoo, ettei Suomessa kannata valmistaa yhtään mitään?
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tuskastui alkuviikosta etujärjestöjen kitinään ja kertoi kuulevansa yrityksistä ihan toisenlaista viestiä. Ja Kainuussa kuulemma tehdään oikein Talvivaaran ihmettä.
Pieni ihme on sekin, että huhut Suomen metsäteollisuuden kuolemasta paljastuivat vahvasti liitoitelluiksi ja ennenaikaisiksi. Hämmentävää kyllä sanomalehtipaperin tuotannon alamäkeen ajanut digitalisaatio näyttää pelastavan kartonkitehtaat.
Kun jokainen verkkokaupasta kotiovelle kiikutettava hilavitkutin pitää tietenkin pakata johonkin. Tai ei siis mitenkään johonkin vaan nimenomaan kartonkiin.
Ja sitten on vielä metsien biotalous. Valtavia hankkeita viritellään eri puolilla maata ja Äänekosken jättimylly pyörähtänee käyntiin jo ensi vuonna.
Kotkassa _Kutsetin _eli nykyisen Kotkamillsin vanha paperikone pantiin tekemään luonnossa hajoavia kertakäyttömukeja.
Kokonaan muovittomia kertakäyttökippoja ei tehdä missään muualla ja jos ne kestävät vuotamatta asiakkaiden kahvitestit, voi Kotkan satamasta lähteä vielä useampikin mukipaatti maailmalle.
Hankalinta on kuulemma Venäjän kanssa. Siellä kun kippojen pitäisi kestää valuttamatta raakaa votkaa.
Venäjä on haaste, kuten entinen kotkalaisministeri sattuvasti sanoi.
Varmuuden vuoksi kolmeen kertaan.
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja