Ihmiset ovat sairaampia ja yksinäisempiä jos verrataan 2000-luvun alkuun. Hoitajia ei ole töissä tarpeeksi. Näin sanoo Lahden kaupungin kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja Helena Piiparinen, 59.
– Meillä ei ole täällä enää mummoja, jotka kutovat sukkia, vaan hyvin monisairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat sairaanhoidollista tukea kotiinsa.
Sen lisäksi, että kotona olevien vanhusten terveydentila menee koko ajan huonompaan suuntaan, kasvavat asiakasmäärät koko ajan.
– Kun on kiire, tulee riittämättömyyden tunne. Jokaiselle asiakkaalle pitäisi antaa läsnäoloa ja välittämistä. Kello alkaa takaraivossa tikittää, vaikka sitä ei asiakkaalle aina näytetäkään.
Clik here to view.
1, 2 ja 3. asiakasta
Kello 07.00-08.00. Helena on aloittanut työpäivänsä aamuseitsemältä. Tunnin kuluttua hänellä on takanaan jo kolme asiakasta. Yhdellä heistä oli mielenterveydenhäiriö, joten käynneille ei otettu ulkopuolisia.
Matkalla kohteeseen Helena kertoo, että asiakkaan kaatuminen on riski numero yksi. Se aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä.
Kun asuntoihin astuu sisälle, Helena tietää kokemuksen perusteella, onko kaikki kunnossa. Tärkeää on olla myös läsnä ja kuunnella. Lähihoitaja on usein ainoa ihminen, joka käy vanhuksen luona päivän aikana.
– Illat ja lauantait ovat vielä kiireisempiä. Lauantaina minulla on monesti ollut 18 keikkaa päivässä.
Clik here to view.
4. asiakas
Kello 08.25. Helenan ja hänen työkavereidensa työskentelyalueen asiakasmäärät ovat kasvaneet viime keväästä 100:sta 123:een. Se näkyy myös työtahdissa. Kello ei näytä vielä edes puolta yhdeksää, ja luvassa on jo neljäs asiakas. Kahdeksankymppisestä pariskunnasta toinen tarvitsee apua.
Tämä on Helenan mukaan hyvin tyypillistä. Vaikka aviomies onkin hyvässä kunnossa, puoliso tarvitsee kotihoidon apua. Helena avustaa naisasiakasta pukeutumisessa ja aamupesuissa. Se on tyypillinen lähihoitajan tehtävä. Koska asiakkaan avanne ei tarvinnut hoitoa, pääsee Helena jatkamaan matkaa hieman etuajassa.
– Tässä kohteessa käydään kaksi kertaa päivässä, Helena kertoo.
Yhteen kohteeseen varattu aika on 10-30 minuuttia.
Tämän jälkeen Helena soittaa puhelun, sillä naisen kävelykeppiin tarvitaan piikki. Lähihoitajan työhön kuuluu myös osata reagoida tällaisiin tilanteisiin
Clik here to view.
.
5. asiakas
Kello 08.40. Puhelimessa on viesti, että toisen asiakkaan avanne vuotaa. Tämä muuttaa päivän järjestystä.
Helena pohtii autossa matkalla alanvalintaansa. Lahteen hän muutti kolme vuotta sitten Torniosta, koska aviomies sai töitä Lahdesta. Hän työskenteli aikaisemmin kehitysvammaisten lasten kanssa, mutta vaihtoi kotihoitoon.
– On ikävää, että kotihoidolla on huono maine. Vaikka työ onkin rankkaa, en ole päivääkään katunut. Kotihoidossa lähihoitaja saa käyttää kaikkea koulutustaan hyväksi.
Helena jaksaa, koska asiakkaat antavat hänelle voimaa.
Kello 08.55.
– Päivässä tulee kaiken kaikkiaan 5-6 kilometriä kävelyä, Helena toteaa kivutessaan portaita neljänteen kerrokseen.
Kun Helena astuu sisään iäkkään pariskunnan asuntoon, tulee vastaan rouva, joka tarvitsee apua. Hänen miehensä avanne on hajonnut ja vessasta tulee siksi ulosteen hajua.
Helena menee vessaan auttamaan miestä. Miehen vaimo on hieman surullinen, sillä hänen miehensä tila tuli yllätyksenä, eikä hän pärjää yksin. Lapset ja heidän lapsensa asuvat kaukana. Näin on usein.
Clik here to view.
6. asiakas
Kello on 09.42. Edellinen käyntï sotki aamun aikataulun.
– Meillä on kiire, mutta sitä ei saa näyttää. Se ei ole asiakkaan aiheuttamaa, vaan johtuu resurssipulasta.
Kello ei ole vielä aamukymmentäkään ja Helena suuntaa jo kuudennelle keikalle. Vastassa on nainen, jonka jalkojen ympärille laitetaan comprilan-sidokset. Perushoito, kuten jalkojen rasvaus on olennainen osa Helenan työtä.
Naisasiakas asui 70-luvulla Yhdysvalloissa. Nyt hänen lapsensa asuu siellä perheineen. Juuri valittu Donald Trump nousee puheenaiheeksi.
Ruokatauko ja toimistotyöt
Kello 11.00. Seuraavaksi Helena suuntaa toimistolle tekemään kirjallisia töitään.
Clik here to view.
Hän kertoo matkalla, että työn kiireisyydestä ja haasteista huolimatta asioihin täytyy suhtautua huumorilla. Elämää ei saa ottaa liian vakavasti.
7. asiakas
Kello 12.02. Seuraavaksi Helena menee miehen luokse, jolle Helena antaa päivän ruoan. Mies ei jaksaisi syödä kaikkea.
– Sinun on syötävä nyt, Helena muistuttaa.
Mies katsoo ikkunasta ulos. Helena ja hän keskustelevat usein vuodenajoista. Niiden vaihtumista Helena ja mies ovat seuranneet jo vuosien ajan.
Clik here to view.
8. asiakas
Kello 12.25. Vuorossa on muistisairaan naisen luona vierailu. Helena käy hänen luonaan tänään toista kertaa saman päivän aikana.
Vuorossa on lääkkeiden annosteleminen. Ilmenee, että lääkkeet eivät täsmää lääkelistan kanssa. Helena joutuu soittamaan ylimääräisen puhelun, jotta tilanne korjataan.
– Kirjaan ylös, että olet jo saanut lääkkeen.
9. asiakas
Kello 13.07. Helena menee uudestaan aamun pariskunnan luokse.
Luvassa on kahdeksankymppisen naisasiakkaan kylvetys ja pukemisessa avustaminen. Hiuksetkin Helena föönää, koska asiakas niin pyytää.
– Olisi hyvä, jos olisin 50 vuotta nuorempi, nainen sanoo huokaisten.
– Olisiko? En minä kyllä enää jaksaisi. Samat huolet ja murheet joutuisi käymään läpi uudestaan, Helena vastaa hymyilllen.
Clik here to view.
Kello 13.56 ja lähtö kohteesta. Lähihoitajan työhön kuuluu, että jokaisen käynnin jälkeen kirjataan kännykkään tieto asiakkaan voinnista. Usein syynä ajanpuutteelle on kiire.
– Jos asiakkaalle varattu aika alittuu jostakin syystä myös se kirjautuu asiakkaan tietoihin. Yleensä tämä syy on kiire.
Myöskään vessassa ei asiakkaiden luona käydä, vaan se hoidetaan ruokatauolla toimistolla. Illat ja lauantait ovat vielä kiireisempiä.
Lauantaina minulla on monesti ollut 18 keikkaa päivässä.
10. asiakas
Kello 14.06. Päivän kymmenes asiakas on mies, joka tarvitsee astmalääkitystä. Miehen vaimo kehuu Helenan tarjoamaan apua.
– Hän on hoitanut miestäni tosi hyvin ja kaikki on järjestynyt niin kuin pitää.
Samalla miehen jalat rasvataan.
Clik here to view.
11. asiakas
Kello 14.38. Päivän viimeinen asiakas on pahasti dementoitunut nainen, jota huimaa. Hän ei ole muistanut syödä koko päivänä.
– Moni on aliravittu sen takia, että he eivät muista syödä, Helena kertoo.
Helena mittaa häneltä verenpaineen. Se on alhainen. Helena joutuu soittamaan puhelun sairaanhoitaja-kollegalleen.
Laihan, yksinasuvan naisasiakkaan pitäisi syödä.
– Näytät kalpealta. Syö, niin saat väriä poskillesi.
Helena antaa naiselle karjalanpaistia ja perunaa – uusi karjalanpaisti on uunissa.
– Ei minulle maistu, hän sanoo.
Verenpaine mitataan uudestaan. Se on edelleen alhainen. Illalla käyvän hoitajan täytyy tarkkailla tilannetta uudestaan.
– Minä en kuole väkisinkään, naisasiakas sanoo.
– Et kuole ainakaan minun vuorolla, Helena vastaa hymyillen.
Clik here to view.
Kotiin lähtö
Kello 15.22. Päivä on päätöksessä. Helenan mukaan rankatkaan päivät eivät saa näkyä naamasta.
– Lähtekää oikeasti joskus katsomaan, miten rankkaa tämä on. Autamme ihmisiä, kunhan siihen annetaan tarpeeksi voimavaroja.