On aikainen aamu Lesboksen saaren pohjoiskärjessä. Mereltä pilkottaa jotain oranssia, pelkkä piste muutaman kilometrin päässä, puolivälissä Turkista Kreikkaan.
Kohta kumiveneen ääriviivat alkavat hahmottua. Rannalla olevat vapaaehtoiset alkavat heiluttaa pelastusliivejä, jotta kumivene löytäisi tiensä turvalliseen rantautumispaikkaan, jossa ei ole teräviä kallioita tai kiviä.
Veneen koskettaessa rantaa norjalaiset vapaaehtoiset ryntäävät veteen. Nelisenkymmentä aikuista ja parikymmentä lasta on ahtautunut noin viisimetriseen kumipaattiin, jota 30 hevosvoiman perämoottori puskee eteenpäin.
Ensin veneestä nostetaan lapset, sitten loukkaantuneet. Monet ovat märissään ja kylmissään.
– Paniikki on lähellä näissä tilanteissa, hollantilainen sairaanhoitaja selittää. On tärkeää, että lapset ja aikuiset pysyvät yhdessä.
Loput matkustajat nousevat maihin epäröiden. Harvalla on tietoa siitä, mikä heitä odottaa seuraavaksi. Turkin puolella ihmissalakuljettajat ovat kohdelleet heitä huonosti.
– Monet kertovat, että heitä on uhattu aseella, kun he ovat kieltäytyneet astumasta veneeseen.
Viime viikolla oli vaikea myrskypäivä, ja onnettomuuksissa hukkui ainakin 60 henkeä. Todennäköisesti useampiakin, kaikkia uhreja ei ole löydetty.
Vene oli lähes upota
Irakilainen perheenisä Jasim Al Samarrai kertoo järkyttyneenä, että juuri rantautuneessa veneessä oli reikä pohjassa. Hän yritti sanoa siitä salakuljettajille, mutta he eivät välittäneet, työnsivät vain matkaan.
Al Samarrai maksoi perheen matkasta yli tuhat dollaria per henkilö, huomattavasti vähemmän kuin mitä kesällä joutui pulittamaan. Silloin hinnat liikkuivat 2 000 dollarin molemmin puolin.
Turvapaikanhakijat kutsuvat merta Turkin ja Kreikan välissä kuoleman portiksi, sen takana elää toivo.
Vapaaehtoisilla suuri vastuu
Rannalla ei näy viranomaisia eikä suuria avustusjärjestöjä. Täällä on pelkästään vapaaehtoisia – ihmisiä, jotka ovat tulleet viikoksi tai kahdeksi auttamaan.
Useimmat heistä kuuluvat pieniin vapaaehtoisjärjestöihin, osa on tullut yksin. Täällä on esimerkiksi lääkäri, mutta hän tulee Yhdysvalloista islamilaisesta järjestöstä.
Espanjalaiset meripelastajat Proactiva Open Arms -järjestöstä tulivat Lesbokselle nähtyään kuvan hukkuneesta syyrialaispojasta Aylan Kurdista.
Vartiovuorossa oleva Gerars Canal kiikaroi merta. Eilen hän löysi nuoren pojan ja naisen ruumiit rannalta.
Hän kertoo uudesta ilmiöstä. Nyt ihmissalakuljettajat ovat alkaneet käyttää suurempia veneitä, joihin on ahdettu jopa kolmesataa turvapaikanhakijaa. Viime viikon onnettomuudessa yksi näistä joutui merihätään.
– Olimme auttamassa, mutta kenelläkään täällä ei ole valmiutta pelastaa niin suurta määrää ihmisiä. Emme ehtineet pelastaa kaikkia, vain osan.
Hän kritisoikin kovin sanoin Frontexia, joka hänen mielestään ei panosta riittävästi meripelastukseen.
Pitkän odottelun jälkeen Ateenaan
Rannalta turvapaikanhakijat kävelevät muutaman kilometrin matkan ensimmäiseen avustuspisteeseen. Onnekkaimmat saavat kyydin vapaaehtoisten autoissa.
Yksinkertaisessa teltassa vapaaehtoiset jakavat vettä ja pientä purtavaa. Täältä saa myös kuivia vaatteita ja kenkiä.
Ihmiset kuljetetaan odottelun jälkeen busseilla varsinaisiin leireihin ja rekisteröintikeskukseen saaren toiselle puolelle. Odottelua on paljon, koska etenkin rekisteröintikeskuksen kapasiteetti on aivan liian pieni. Arviolta 200 000–300 000 ihmistä on rantautunut saarelle tänä vuonna.
Myös bussit ovat paljolti vapaaehtoisten järjestämiä. Talouskriisissä painiskelevan Kreikan viranomaiset eivät ole juurikaan panostaneet avustustyöhön. Siksi turvapaikanhakijat yöpyvät ulkona.