Lapsenlapsi käy mummolleen kaupassa joka viikko, mutta vaihtorahoja mummo ei näe koskaan. Lapsi lainaa rahaa jatkuvasti ja suuttuu, jos sitä ei tipu. Isoisä huomaa, että hänen kesämökkinsä on myyty pilkkahintaan.
Läheisten vanhuksille tekemä taloudellinen kaltoinkohtelu on moninainen ilmiö: rahan varastamista, painostamista rahan lainaamiseen, painostamista lainojen takaamiseen ja omaisuuden myymistä vanhuksen tietämättä.
Kaltoinkohtelutapauksien määrää on mahdoton laskea. Suurin osa tapauksista ei tule koskaan poliisin tietoon.
Kokosimme keinoja, miten tunnistaa taloudellista kaltoinkohtelua ja miten siihen voi puuttua. Ohjeita varten on hyödynnetty kansalaisjärjestö Suvanto ry:n Mummonmarkan vartijat -hankkeen ohjeita sekä Suvanto ry:n hankesuunnittelijan Erja Ronkaisen ja Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolaisen haastatteluja.
1. Tunnista tekijä
Tilanteita on monenlaisia ja jokainen tapaus on yksilöllinen. Muutamat seikat kuitenkin yhdistävät valtaosaa tekijöistä.
Useimmiten tekijänä on ikääntyneen oma lapsi tai lapsenlapsi. Monesti kyseessä on myös ihminen, joka hoitaa vanhuksen raha-asioita myös luvan kanssa, kun vanhus itse ei siihen kykene.
Suhde tekijään voi olla hyvinkin lämmin ja läheinen. Siksi tilanteeseen puuttuminen voi olla hyvin vaikeaa: ikäihminen ei halua omalle rakkaalle lapselle tai lapsenlapselle ikäviä seuraamuksia, vaikka tulee itse kaltoinkohdelluksi.
On yleistä, että tekijällä on itselläänkin vaikeuksia elämässä: päihde- tai peliriippuvuutta, taloudellisia ongelmia tai taustaa muista omaisuusrikoksista.
2. Tunnista hälytyskellot
Taloudelliseen kaltoinkohteluun liittyy usein henkistä väkivaltaa. Uhkaako läheinen fyysisellä tai henkisellä väkivallalla, jos rahaa ei tipu? Uhkaileeko hän välien katkaisemisella?
Myös läheinen voi huomata, että vanhuksen käytös muuttuu. Onko hän laihtunut tai huonokuntoinen? Vältteleekö vanhus raha-asioista puhumista?
Muuttiko vanhus yllättäen omistusasunnosta vuokralle? Onko hän myynyt äkkiä arvokasta omaisuutta? Onko vanhus tehnyt oudon oloisia kauppoja lähipiirin kesken?
3. Puutu rohkeasti
Uhrin ei pidä jäädä yksin. Kaltoinkohdelluksi tuleminen voi aiheuttaa häpeää. Uhri voi syyttää itseään sinisilmäisyydestä tai jopa siitä, että on kasvattanut lapsensa "huonosti". Uhri ei kuitenkaan koskaan ole syyllinen kaltoinkohteluun.
Läheisen kannattaa rohkeasti kysyä ikääntyneeltä, mistä on kyse ja kannustaa hakemaan apua.
Usein taloudelliseen kaltoinkohteluun auttaa myös se, että tekijä saa apua ongelmiinsa.
4. Hanki apua
Yksi vaihtoehto on huoli-ilmoitus. Huoli-ilmoitus on kunnalle tehtävä ilmoitus ikääntyneen henkilön palveluntarpeesta. Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntaa selvittämään tilanne, jos ilmoitus tulee. Kenellä tahansa on oikeus tehdä huoli-ilmoitus ja sen voi tehdä nimettömänä.
Myös rikosilmoituksen tekeminen on vaihtoehto. Osa tapauksista on kuitenkin asianomistajarikoksia, joista syytettä ei nosteta, ellei uhri sitä vaadi. On ikäihmisen oma päätös, haluaako hän nostaa syytteen.
Apua tilanteeseen saa myös esimerkiksi Suvanto ry:n auttavasta puhelimesta 0800 06776, lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden Nollalinja-puhelimesta 080 005 005 tai oman kunnan sosiaali- tai vanhuspalveluista.
Lue lisää: