Luonnonvarakeskus Luke antoi lokakuun lopussa väliarvion Suomen susilaumojen määrästä. Luken mukaan maassamme on 23–28 susilaumaa, joista yhdeksän on yhteisiä Venäjän kanssa.
Tässä väliarviossa Pohjois-Karjalan laumamääräksi on sanottu kaksitoista, kun petoyhdysverkoston ja Riistakeskuksen yhteisen arvion mukaan laumoja on seitsemäntoista.
Luken arvio on suivaannuttanut petoyhdysmiehet, jotka kirjaavat susihavaintonsa Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään pitkin vuotta.
– Satoja, tuhansia kilometrejä ajellaan talven aikana ja kirjataan havaintoja siihen järjestelmään ja nyt niitä ei sitten oteta huomioon kuin lyhyeltä ajalta sulan maan aikaan ja sitten tulee tällaisia virheitä, puuskahtaa suurpetoasiamies Ari Turunen Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piiristä.
Hän viittaa siihen, että Luke ei uusinta väliarviotaan tehdessä ole ottanut mukaan alkutalven havaintoja.
Sitten tulee tällaisia virheitä. Ari Turunen
Pahimpana metsästäjät pitävät sitä, että Luken väliarvion tiedot ovat päätyneet maa- ja metsätalousministeriöön ja ovat heidän mukaansa vaikuttamassa metsästyskiintiöön.
Ainakin Pohjois-Karjalassa petoyhdysmiehiä Joensuun Tuupovaaran, Ilomantsin, Joensuun Enon ja Lieksan alueilla on lopettanut Tassu-järjestelmään havaintojen kirjaamiseen. Lakkoäänenpainoja on kantautunut myös Pohjois-Savosta ja Kainuusta.
– Sellainen linjaus on tehty, että susien pihakäynnit rekisteröidään normaalisti eli se, mitä poliisi käyttää viranomaispäätöksissään, niin ne hoidetaan normaalisti, toteaa suurpetoasiamies Ari Turunen.
Ristiriita susien määrässä näkyy metsästäjien mukaan myös suhteessa Luken viimeisimpiin lopullisiin kanta-arvioihin. Helmikuun lopussa Luke vahvisti laumojen määräksi 37–39 eli tämän mukaan Suomessa on 200–235 sutta.
DNA-analyysiä olisi hyvä lisätä
Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta toteaa, että lokakuun väliarvio Suomen susilaumojen määrästä on alustava, ja uusi arvio on tulossa joulukuun puolivälin paikkeilla.
Susikannan arviointi perustuu Tassu-järjestelmään kirjattuihin petoyhdyshenkilöiden havaintoihin, susien GSP-pantojen tietoihin, sekä DNA-näytteiden analysointiin.
– Geneettisiin näytteisiin perustuva kanta-arvio olisi ihanne, sanoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
Muun muassa Ruotsissa kanta-arvioinnnissa DNA-analyyseihin tukeudutaan Suomea selvästi enemmän - tosin naapurimaassamme arviointiin on käytettävissä viisinkertaiset rahat Suomeen verrattuna.