Fidel Alejandro Castro Ruz syntyi 13.8.1926 Biranissa Itä-Kuubassa espanjalaisen maanomistajan perheeseen. Perhesuhteet olivat monimutkaiset ja sisaruksia ja sisaruspuolia toistakymmentä.
Castro kävi katolilaisen koulun ja opiskeli lakia Havannan yliopistossa. Opiskeluvuosinaan hän kiinnostui politiikasta ja vallankumousaatteista. Hän liittyi Ortodoxos-puolueeseen, joka vaati sosiaalisia uudistuksia ja riippumattomuutta Yhdysvalloista.
Valmistuttuaan 1950 Castro perusti asianajotoimiston edustamaan vähäosaisia, ja kaksi vuotta myöhemmin hän asettui ehdolle parlamenttivaaleissa. Haaveet parlamenttiurasta kariutuivat, kun kenraali Fulgencio Batista kaappasi vallan. Vaalit peruttiin, ja Castrosta tuli Batistan äänekäs vastustaja.
Hän yritti haastaa Batistan oikeuteen perustuslain rikkomisesta, mutta juttua ei otettu käsittelyyn. Siitä Castro päätteli, että vallankumous olisi ainoa keino syrjäyttää Batista. Castro hylkäsi lakifirmansa ja perusti yhdessä kumppaniensa kanssa maanalaisen vallankumousjärjestön. Mukaan lähti myös pikkuveli Raúl Castro.
Batista kaatui, alkoi Castron pitkä valta
Kesällä 1953 kapinalliset hyökkäsivät kuubalaiseen varuskuntaan. Hyökkäys päättyi tappioon, ja suuri osa kapinallisista surmattiin. Castro pidätettiin ja tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan. Hän pääsi kuitenkin vapaaksi vuonna 1955 yleisen armahduksen yhteydessä.
Vapauduttuaan Castro muutti ensin Yhdysvaltoihin ja sieltä Meksikoon, jossa kapinalliset järjestäytyivät uudelleen. Heidän riveihinsä liittyi myös argentiinalainen vallankumouksellinen Ernesto Che Guevara.
Marraskuussa 1956 Castro palasi noin 80 toverinsa kanssa Kuubaan ja käynnisti sissisodan Batistan kaatamiseksi. Suurin osa kapinallisista kuoli ensimmäisissä yhteenotoissa, mutta jotkut onnistuivat pakenemaan Sierra Maestran vuorille. Joukossa olivat Castron veljekset sekä Guevara.
Vähitellen sissien tuki kasvoi ja heihin liittyi satoja uusia taistelijoita. Uudenvuodenpäivänä vuonna 1959 sissit valtasivat Havannan. Batista pakeni maasta, ja Fidel Castro nousi Kuuban johtoon ensin pääministerinä ja myöhemmin presidenttinä.
Häntä pidettiin laajalti maan vapauttajana, ja suosio oli suuri. Keskiluokka odotti kansalaisoikeuksien palaamista, köyhät olojensa paranemista. Castron hallinto käynnistikin nopeasti muun muassa mittavan lukutaitokampanjan sekä terveydenhuoltopalvelujen parantamisen.
Castro oli paha piikki Yhdysvaltain lihassa
Etenkin monet varakkaat kuubalaiset kuitenkin pettyivät ja lähtivät maasta, kun hallitus alkoi kansallistaa omaisuutta. Kun Castro julisti olevansa marxilais-leniniläinen, Kuubasta tuli pysyvä piikki Yhdysvaltain lihaan. Castro kansallisti ulkomaisia yrityksiä, muun muassa satojen miljoonien dollarien arvosta yhdysvaltalaista omaisuutta, ja alkoi myös tiivistää suhteita Neuvostoliittoon.
Vuonna 1961 Yhdysvallat katkaisi suhteet Castroon ja yritti syrjäyttää hänet kouluttamalla kuubalaispakolaisia hyökkäämään Kuubaa. Sikojenlahden maihinnousu kuitenkin epäonnistui. Vuosien varrella Yhdysvallat myös yritti toistuvasti Castron salamurhaa.
Vuonna 1963 käytiin aivan maailmansodan partaalla, kun Neuvostoliitto aikoi Yhdysvaltain vastustuksesta huolimatta sijoittaa ohjuksia Kuubaan. Sormet olivat jo ydinaseiden laukaisunäppäimillä, mutta ohjuksia kuljettaneet laivat kääntyivät viime hetkellä.
Omassa ulkopolitiikassaan Kuuba tuki vasemmistoliikkeitä muualla Latinalaisessa Amerikassa sekä Afrikassa.
Kuuba on ollut Yhdysvaltain taloussaarrossa yli 50 vuoden ajan. Vaikka välit Kiinaan ja Latinalaisen Amerikan sosialistihallituksiin normalisotuivat, Kuubaa Yhdysvallat ei päästänyt pannasta. Monien tarkkailijoiden mukaan Yhdysvaltoja ei hiertänytkään varsnaisesti Kuuban sosialismi kuin maan uhmakkuus aivan Yhdysvaltain naapurissa.
Saarron takia Kuubasta tuli yhä riippuvaisempi Neuvostoliitosta. Sen avun maa rakensi vahvat asevoimat ja piti yllä talouttaan. Kuuballe olikin kova isku, kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991.
Vastoin monien ennusteita Fidel Castro selvisi tästäkin. Ulkomaista pääomaa hankittiin lisäämällä turismia ja avaamalla ovia sijoituksille. Opposition nousu tukahdutettiin toisaalta kovin ottein, toisaalta päästämällä ihmisiä muuttamaan Yhdysvaltoihin.
Yhdysvallat ja Kuuba alkoivat normalisoida suhteitaan Fidel Castron vielä eläessä vuonna 2014. Diplomaattiset suhteensa maat palauttivat vuotta myöhemmin. Yhdysvallat on julkistanut useita helpotuksia kauppaa, matkustusta ja investointeja koskeviin rajoituksiin.
Vallansiirto veljelle
2000-luvulle tultaessa ikä alkoi painaa Castroa. Ratkaiseva käänne tapahtui syksyllä 2004, kun hän putosi puhujalavalta ja sai useita luunmurtumia. Lisää leikkauksia tarvittiin kesällä 2006 suolistosairauden vuoksi.
Niistä Castro ei enää toipunut johtamaan maataan. Puolitoista vuotta Kuubassa arvailtiin, palaako "Comandante", mutta 81-vuotiaana, helmikuussa 2008, hän ilmoitti siirtävänsä maan johtajuuden veljelleen Raúlille. Kolme vuotta myöhemmin veli peri hänen paikkansa myös kommunistipuolueen keskuskomitean johdossa.
Sotilasunivormustaan, parrastaan ja 1980-luvulla asti myös alati röyhynneistä sikareistaan tunnettu Castro oli karismaattinen johtaja, joka nautti julkisista esiintymisistä ja piti tuntikausien puheita. Monet Latinalaisen Amerikan ja Afrikan köyhät näkivät hänet kolmatta maailmaa puolustavana sankarina.
Vastustajilleen Castro oli armoton yksinvaltias, joka ajoi Kuuban talouden ahdinkoon ja esti demokratian tukahduttamalla opposition. Keskilinjan edustajat puolestaan katsovat, että Castro teki paljon Kuuban hyväksi, mutta muodostui valtansa jatkuessa esteeksi maansa kehitykselle.
Castrolla oli kuusi lasta kahdesta avioliitostaan ja ainakin kaksi niiden ulkopuolelta. Lapsista tunnetuin on ainoa tytär, Yhdysvaltoihin paennut Alina Férnandez Revuelta, isänsä ankara arvostelija. Hän on sanonut muistavansa isänsä lempeänä, karvaisena miehenä, josta tuli diktaattori.
Kuuntele radio-ohjelma Kuuban ja Castron historiasta Elävästä arkistosta
Kuuntele radio-ohjelma Kuuban ja Castron historiasta Elävästä arkistosta