WIEN Vihreiden entinen puheenjohtaja Alexander Van der Bellen ja Vapauspuolue FPÖ:n Norbert Hofer heittivät lokaa toistensa päälle torstai-iltana Itävallan television ORF:n loppukeskustelussa ennen sunnuntain presidentinvaaleja. Van der Bellen ja Hofer ovat vastakkain sunnuntaina käytävällä vaalin toisella kierroksella.
Hoferin hymy oli tv-väittelyssä kateissa, ja hän esiintyi ikään kuin syyttäjän roolissa. Van der Bellen yritti hymyillä, mutta se näytti väkinäiseltä.
Hofer syytti Van der Belleniä siitä, että tämä olisi ollut nuoruudessaan kommunisti ja vakooja. Van der Bellen kiisti tämän.
Molemmat olivat loukkaantuneita, koska kummankin avustajat olivat mustamaalanneet vastustajan isää: sekä Hoferin että Van der Bellenin isät olivat muka olleet natseja. Molemmat ehdokkaat vakuuttivat, ettei näin ollut.
Itävallan 1900-luvun historia heittää edelleen synkän varjon maan vaalien ylle.
Hoferin puolue FPÖ perustettiin 1950-luvulla sen jälkeen kun Itävalta sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1955. Historiansa valossa puolue ei ole mikään tavallinen eliittiin turhautunut populistiliike, sillä se koostui alkuvaiheessa vanhoista natseista.
Nykyisin FPÖ ei ole natsipuolue, mutta osa puolueen kansanedustajista käyttää edelleen ruiskaunokkia rintanappinaan parlamentin avajaisissa. Ruiskaunokki oli natsien salainen symboli Itävallassa ennen kuin Itävallassa syntynyt Adolf Hitler liitti Itävallan Saksan kolmanteen valtakuntaan.
Riippumattomana ehdokkaana näihin vaaleihin lähteneeseen vihreiden entiseen puheenjohtajaan Van der Belleniin puolestaan henkilöityy kappale Euroopan lähihistoriaa.
Van der Bellenin esi-isä lähti 1700-luvulla Hollannista Venäjälle ja työskenteli tsaarin hovissa. Kun bolševikit olivat ottaneet vallan vallankumouksessa vuonna 1917, Van der Bellenin isä pakeni Viroon.
Kun puna-armeija valloitti Viron, Van der Bellenin venäjänhollantilainen isä ja virolainen äiti pakenivat länteen. He päätyivät lopulta Wieniin, jossa Alexander syntyi.
Seuraava Itävallan presidentti saattaa siis olla pakolaisten lapsi.
– Tässä on kyse myös siitä, minkälaisina meidät nähdään ulkopuolelta, mitä halutaan, että meistä ajatellaan, Van der Bellen sanoi vaalikampanjansa päätösjuhlissa perjantai-iltana.
Norbert Hoferin vaalikokouksessa taas sanottiin, että Hofer sietää kaikkea muuta paitsi ääri-ilmiöitä.
Hofer onkin onnistunut antamaan maltillisen kuvan puolueesta ja varsinkin itsestään, toisin kuin FPÖ:n entinen johtaja Jörg Haider.
Hofer puhui vaalikokouksessa myös sotaveteraaneista.
– On käsittämätöntä, mitä nämä ihmiset ovat suorittaneet. Ja sen jälkeen he palasivat kotiin ja jälleenrakensivat tämän maan, Hofer sanoi.
Hän mainitsi myös sodan pimeät puolet mutta jätti sanomatta, mitä ne olivat.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut itsepuolustustaistelu vaan hyökkäyssota naapurivaltioita kohtaan Saksan rinnalla sekä osallistuminen juutalaisten murhiin.
– Emme saa hävetä, kun sanomme, että olemme ylpeitä itävaltalaisia, Hofer sanoi toistamiseen ja liikuttui.
Itävallassa tapaa jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat vaivautuneita Hoferin mahdollisesta valinnasta presidentiksi.
Populismin nousun tulkitaan yleensä johtuvan taloudellisesta ahdingosta, turhautumisesta eliittiin, muslimien pelosta tai globalisaation aiheuttamista ongelmista.
Hoferin suosiossa monia itävaltalaisia häiritsee myös historian painolasti.
Wienin sosiaalidemokraattinen pormestari Michael Häupl kertoo ihmisten ulkomailla iloitsevan, kun Wienistä tulee puhe. Jos Hoferista tulee presidentti, tämä saattaa muuttua, pormestari pelkää.