Numeroiden johtaminen vastakohtana ihmisten johtamiselle on yksi yleisimpiä kliseitä, joita yritystoimintaan liitetään. Sen mukaan on erikseen kovat asiat eli varsinainen liiketoiminta, jota mitataan lahjomattomilla tunnusluvuilla. Sitten ovat ne pehmeät jutut, henkilöstöasiat, kehittäminen, markkinointi, työhyvinvointi, viestintä, mitä niitä nyt onkaan. Niitä voivat näiden alojen osaajat puuhastella ilokseen, jos kovat asiat eli tulosrivi näyttää tarpeeksi hyvältä ja rahaa riittää laitettavaksi myös tällaiseen toissijaiseen.
Tämän kliseen mukainen ajattelu on johtanut siihen, että kaikki nämä niin sanottujen pehmeiden alojen edustajat vuorotellen yrittävät vakuuttaa arvoaan kovien johtajien silmissä. He opettelevat puhumaan liiketoiminnan kieltä eli todistamaan arvoaan numeroilla. Tehdään laskelmia, kuinka monta miljardia euroa maksavat ennenaikaiset eläkkeet ja sairauspoissaolot, tutkitaan, mitä tuottaa yksi euro lisää markkinointiin, laitetaan Exceliin, montako seuraajaa yrityksen viesteillä on eri kanavissa.
Taustalla vaikuttaa oletus siitä, että kun asia ilmaistaan luvuilla, se on jotenkin täsmällinen ja totta. Oletus varmaan lähtee insinööreistä, jotka ovat tottuneet siihen, että fysiikassa ja tekniikassa numerot kertovatkin kiistattoman totuuden.
Mutta kun insinööreistä tuli johtajia, he unohtivat, että ihmisten toimintaan eivät päde fysiikan lait. Yritystoiminta ja talous ovat jotakin aivan muuta kuin eksaktia tiedettä.
Numerouskovaiset yksin eivät ole syyllisiä.
Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että numerouskovaiset yksin eivät ole syyllisiä tähän kovan ajattelun ylivaltaan. On nimittäin olemassa vastakkainen ryhmä, numerokammoiset. He vaikuttavat aivan järkeviltä ihmisiltä, mutta silti heidän mielestään mikä tahansa luku – euromäärä, prosentti tai keskiarvo – muuttaa yksinkertaisen asian liian vaikeaksi ymmärtää.
Kun numerokammoiset nostavat kädet pystyyn, eivät kyseenalaista tai vaadi perusteluja, numerouskovaiset pääsevät liian helpolla.
Omat silmäni aukesivat, kun osallistuin taloustoimittajana ekonomistien jatkokurssille parikymmentä vuotta sitten. Kurssilla tutustuimme valtiovarainministeriön tietokonemalliin, johon voi syöttää lähtötietoja ja ennustaa niiden avulla kansantalouden kehitystä. Mallin käyttäjä valtiovarainministeriössä muisteli yhdessä erään työministeriön virkamiehen kanssa, kuinka he olivat saaneet 1980-luvun lopulla tehtäväksi ennustaa työllisyystilanteen 90-luvun puolivälissä. Malli kertoi, että silloin vallitsee suurtyöttömyys.
Tämä hämmästytti kovin virkamiehiä, sillä he olivat odottaneet, että ennuste kertoo työvoimapulasta. Niinpä he muokkasivat sisään syötettyjä tietoja, kunnes malli alkoi ennustaa työvoimapulaa.
Kokemus muistui mieleen, kun lehtijutussa kerrottiin tämän tietokonemallin kehittyneemmästä seuraajasta nimeltä Kooma. Sillä valtiovarainministeriön virkamiehet nykyisin laskevat esimerkiksi, paljonko uusia työpaikkoja kilpailukykysopimus synnyttää.
Joskus tuntuu, että lukuihin tuijottaminen ja lyhytnäköisyys kulkevat käsi kädessä. Muistan eräänkin mediatalon, jonka tulos alkoi jäädä ennusteista, kun ilmoitusmarkkinoilla meni huonosti. Johto päätyi kaunistamaan tuloslukuja leikkaamalla levikkimyynnin kuluja. Seuraavana vuonna lehtien levikit kutistuivat ja tulosta menetettiin samassa suhteessa kuin edellisvuonna säästettiin.
En tarkoita, että elämä olisi parempaa ilman numeroita ja ennusteita. Luvut ovat oikein hyödyllisiä silloin, kun kaikille on selvää, mitä niiden takana on: mikä on toteutumaa, mikä ennustetta, mikä arvioita, mille muutoksille löytyy ilmeinen selitys, ja mitä pitää pohtia tarkemmin. Jos luvut irrotetaan tästä todellisuudesta, ne muuttuvat nopeasti arvottomiksi.
Kahtiajako numeroihin ja ihmisiin on keinotekoinen ja turha.
Fiksuimmat yritykset ovatkin jo oivaltaneet, että kahtiajako numeroihin ja ihmisiin on keinotekoinen ja turha. Yrityksen tulosluvut kertovat ihmisten toiminnasta: siis jos halutaan vaikuttaa tulokseen, pitää vaikuttaa ihmisten toimintaan. Joskus näitä vaikutuksia saa aikaan nopeasti ja helposti, useimmiten ei.
Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, johdonmukaisuus ja suhteellisuudentaju ovat kaikille hyödyllisiä ominaisuuksia, ja aivan erityisesti niitä tarvitaan päätöksenteossa. Niiden käyttäminen ei vaadi kahta desimaalia ja monimutkaisia kaavoja.
Heidi Hammarsten
Heidi Hammarsten on viestintäyrittäjä, joka toimi aiemmin taloustoimittajana ja Fakta-lehden päätoimittajana. Nyt hän seisoo tukevasti toinen jalka journalismissa ja toinen jalka viestinnässä. Hän harrastaa saaristoelämää, kulttuuria ja tanssii salsaa. Hammarsten vierailee tällä kolumnipaikalla yhdessä Jari Ehnroothin, Maria Petterssonin ja Jani Kaaron kanssa.