Kainuu oli yksi alueista, jossa käytiin talvisodan aikana merkittäviä taisteluita. Näistä tunnetuin ja myyttisin lienee Raatteen tien taistelu. Historioitsija Teemu Keskisarja kertoo, että Kainuun merkitys talvisodassa oli iso.
– Rutiköyhän Nälkämaan asukkaat, jotka eivät ole mitään maata omistaneet, niin hekin olivat ottaneet Suomen asian omakseen. Se on merkillistä, Keskisarja pohtii.
Aihetta tutkinut Keskisarja kertoo, että Kainuussa oli kaatuneiden kotipaikkakunnan perusteella iso osa miehistä lähialueilta ja pohjoisesta.
– Puna-armeijan pysäyttivät Kuhmossa, Suomussalmella ja Raatteen tiellä paljolti Kainuun ja Lapin reserviläiset, siviilissä rutiköyhät miehet, Keskisarja sanoo.
– Kainuussa, jos missä näkyi talvisodan henki, hän jatkaa.
On vanha sanonta, että pitää tuntea historia, jotta ymmärtää nykypäivää. Timo Karppinen
Yksi syy isänmaallisuudelle on se, että Suomessa oli sisällissodan jälkeen annettu työläisväestölle aikaisempaa enemmän oikeuksia. Keskisarja kertoo, että vuoden 1918 jälkeen vauraus ja erityisesti maaomaisuus jakautui reilummin.
Maakuntia ei ole kuitenkaan järkevää laittaa tärkeysjärjestykseen.
– Onhan se tunnettua, että talvisota käytiin koko Suomen pitkällä itärajalla Suomenlahdesta Petsamoon saakka, Keskisarja sanoo.
Itärajalla myös siviilit olivat kuitenkin tulilinjalla ja monet lähtivät Kainuusta evakkoon. Myös pommituksia koettiin.
Keskisarjan mukaan hyökkäys yllätti täysin, kun Neuvostoliitto puski lähes tiettömään erämaahan. Tavoitteena oli katkaista Suomi kahtia kapeimmasta kohdasta. Kaikki edelliset sodat olivat ratkenneet Karjalankannaksella – Kainuu oli hämmentävä painopiste, Keskisarja kertoo.
Sotainvalideja elää noin 2 500
Rukajärvellä taistelleiden 14. divisioonan perinneyhdistyksen sihteeri Timo Karppinen pohtii myös, että Kainuun merkitys oli iso.
– Kainuu on merkittävä maakunta, kun ajattelee itsenäisyyttä ja varsinkin sitä, kun itsenäisyys oli katkolla, Karppinen pohtii.
Veteraanitoiminnassa mukana oleva Karppinen harmittelee, että nuorisoa ei tunnu kiinnostavan veteraaniperinteet.
– On vanha sanonta, että pitää tuntea historia, jotta ymmärtää nykypäivää ja kykenee suunnitella tulevaisuutta, Karppinen sanoo vapaasti lainaten.
On oma lainsäädäntö, jota kunnioitamme ja olemme yhtenäinen kansakunta. Risto Haverinen
Sotainvalidien veljesliitosta kerrotaan, että Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla asuu yhä noin 200 sotainvalidia. Koko Suomessa asuu tällä hetkellä noin 2 500 sotainvalidia.
Veteraaneja on koko Suomessa elossa yhä noin Suomen Sotaveteraaniliiton mukaan noin 18 000.
Karppinen pohtii, että Kainuun merkitystä voi pohtia myös suomalaisen identiteetin kannalta. Maakunnassa on asunut esimerkiksi Elias Lönnrot ja myös presidentti Urho Kekkonen on vaikuttanut Kajaanissa. Myös Suomen ensimmäinen presidentti, K.J. Ståhlberg on kotoisin Kainuun Suomussalmelta.
Itsenäisyys näkyy kaikkialla
Tänä päivänä itsenäisyys näkyy Timo Karppisen mukaan kaikkialla. Siitä muistuttaa jopa kadulla kulkeva poliisi – vaikka tämä Karppista sakottaisikin – sillä kyseessä on oman maan viranomainen. Jos itsenäisyyden arvon kuitenkin tiivistää, on se Karppisen mukaan vapaus valita.
– Se on minulle sitä konkretiaa, että voimme päättää omista asioistamme, Karppinen pohtii.
Kainuu on merkittävä maakunta, kun ajattelee itsenäisyyttä ja varsinkin sitä, kun itsenäisyys oli katkolla Timo Karppinen
Samoilla linjoilla on kajaanilainen yrittäjä Risto Haverinen. Hän kertoo, että itsenäisyys on tärkeä palanen häntä.
– Itsenäisyyden merkitys yrittäjälle on hyvin suuri. Elämme demokraattisessa yhteiskunnassa. On oma lainsäädäntö, jota kunnioitamme ja olemme yhtenäinen kansakunta, Haverinen avaa.
Haverinen tiivistää, että yrittäjälle itsenäinen Suomi tarkoittaa myös luottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Tärkeintä on muistaa, että kyseessä on rauhan perintö.
Haverinen kertoo kummastelleensa, kun lehdessä on joskus kysytty, miksi sotaa juhlitaan. Joku oli kuitenkin kommentoinut, ettei sotaa juhlita, vaan sen päättymistä eli rauhaa.
– Pitäisi juhlia sitä rauhaa, missä saamme olla. Rauhan viesti pitää viedä nuorille, sota ei ole ratkaisu, Haverinen pohtii.
Yhteisöllisyys yhdistää veteraaneja
Myös Timo Karppinen on samoilla linjoilla. On olennaista siirtää eteenpäin henkinen perintö sota-ajan sukupolvelta.
Tästä hän on kuitenkin huolissaan. Hänen mukaansa yhteiskunnassa on noussut aikaisempaa enemmän kovia arvoja esiin.
– Yksi yhteinen piirre, joka veteraaneilla on, on juuri tämä, ettei kaveria jätetä. Yhteisöllisyys ja toisten huomioon ottaminen, Karppinen kuvailee.
– Nyt ollaan mielestäni menossa huolestuttavaan suuntaan.
Karppisen mielestä yhteiskunnassa on aikaisempaa enemmän itsekkyyttä ja ahneutta – kahtiajako on nostanut päätään. Maata pitäisi rakentaa yhdessä tuumin, Karppinen alleviivaa.
– Tämä on aivan fantastinen maa, kaikki asiat ovat kunnossa. Me emme saa jättää huono-osaisimpia heitteille, Karppinen puuskahtaa.
"Isä ei puhunut sodasta"
Itsenäisyyteen liittyy myös monia muistoja. Karppinen muistaa, kuinka hän oli pienenä poikana ihmetellyt, kun isä oli nostanut salkoon siniristilipun.
– Se on Suomen lippu, isä oli vastannut, kun Karppinen oli ihmetellyt mistä on kyse.
Isä oli kertonut, että se on Suomen symboli. Karppinen pohtii, että se on ensimmäinen mielikuva, joka on piirtynyt mieleen sanasta itsenäisyys.
Me emme saa jättää huono-osaisimpia heitteille. Timo Karppinen
Yrittäjä Risto Haverinen puolestaan muistaa elävästi, kuinka veteraani-isä oli lapsuudessa eräänä iltana pyytänyt Haverista kanssaan katsomaan naapuriin televisiota.
– Kuinka ollakaan, televisiosta tuli Tuntematon sotilas, Haverinen muistelee.
Haverinen oli 5–6-vuotias ja hän katsoi elokuvan kahden veteraanin välissä. Hän on hiukan kummastellut, miksi isä antoi hänen katsoa väkivaltaista elokuvaa.
– Isä ei puhunut sodasta ollenkaan. Koen, että hän halusi Tuntemattoman sotilaan kautta viestiä sodan raakuuden, hän pohtii.