Toimittaja Kimmo Ohtonen tiesi jo valitessaan suden aiheeksi Katoava Pohjola -luontodokumenttisarjaansa, että jakso tulee herättämään keskustelua. Ja se oli tarkoituskin.
– Yksi dokumenttisarjan tavoite on herättää keskustelua asioista, joista ei aina ole helppo keskustella – kuten suden asemasta Suomessa tai meidän asenteestamme sutta kohtaan. Luonto on meille monessa mielessä luonnonvara, se on hyödyke, ja mielestäni luonnon näkökulma on myös tärkeä, koska luonnolla ei ole pr-henkilöä pitämässä sen puolia ihmisten keskuudessa.
Ohtonen sanoo, että luonnon monimuotoisuuden ja merkityksen esille tuominen ei ole puoleellisuutta, sillä pyrkimys ei ole tuoda esille vain luonnon näkökulmaa vaan sovittaa yhteen eri intressejä.
Susikeskustelua "ajan hengessä"
Televisiossa ja radiossa tulleen susijakson jälkeen palautetta on tullut runsaasti ja monenlaista. Kannustavaa palautetta ristiriitaisen asian käsittelystä, kiitosta, että salametsästys nostettiin esille ja kritiikkiä ylipäätään asian käsittelystä sekä käsittelytavasta. Ohtosen mukaan rakentavaa kritiiikkiä ei kuitenkaan ole se, että keskusteluun osallistuvia ihmisiä arvostellaan viherpiipertäjiksi tai miksi tahansa.
– Silloin tietää, että ei käydä enää rakentavaa keskustelua. Kenenkään Facebook-profiili tai vaikka sanomalehden keskustelupalsta netissä ei ole mikään aggressioiden temmellyskenttä, mihin voi mennä kirjoittamaan mitä huvittaa juuri sen hetkisessä tunnetilassa, Kimmo Ohtonen sanoo.
Tappouhkauksiltakaan hän ei ole välttynyt.
– Kun aihe herättää tunteita, on se tämän ajan ilmiö. Eihän se kivalta tunnu, vaikka osasin sitä odottaa ja tavallaan arvostelu kuuluu tähän työhön. Mielestäni susikeskustelu ei ole irrallinen tämän ajan hengestä. Jos mietitään vaikkapa miten paljon poliitikot, tutkijat tai toimittajat ovat saaneet lokaa niskaansa tietyistä aiheista, esimerkiksi maahamuuttoon liittyen, niin tämä oli odotettavissa, Kimmo Ohtonen pohtii.
– Kaikki aiheet, jotka herättävät vahvoja tunteita, valitettavasti poikivat tällaista palautetta. Siivotessani asiatonta palautetta Facebook-sivultani pyrin vain tekemään pää kylmänä toimittajan työtä ja pyytämään ihmisiltä rakentavaa kritiikkiä.
Salametsästys esille
Kimmo Ohtonen kirjoittaa näkökulmakirjoituksessaan, että metsästäjien maltillinen enemmistö ja asiaan perehtyneet tietävät, että salametsästyksellä on maassamme pitkä historia ja sitä tapahtuu edelleen eri puolilla Suomea. Susiohjelman jälkeen Ohtosta myös kiiteltiin salametsästyksen nostamista esiin.
– Salametsästys aiheuttaa tuhoja paitsi luonnolle, niin myös tietyille ihmisyhteisöille, jotka ovat sen vaikutuspiirissä. Olen saanut palautetta kokemuksista, että ihmisiä on uhkailtu, jos tiettyjä porukoita kohtaan on ollut kylällä kriittinen. Salametsästys on vakava rikollisuuden muoto, jolle on palautteen antajissa löytynyt myös puolustajia.
Esimerkiksi saimaannorppa ei herätä niin kiistanalaisia tunteita kuin susi, jonka kohdalla tunteet ovat kovia. Kimmo Ohtonen
Ohtonen sanoo painokkaasti, että salametsästys on rikollisuutta, ja salametsästyksen vahvistavat niin poliisit, tutkijat kuin kansalaisetkin ja se näkyy myös käräjäoikeuksissa annetuissa tuomioissa. Salametsästysrikoksista kymmesosa tulee viranomaisten tietoon.
– Palautteen perusteella on tullut vahva tunne siitä, että susikeskustelu on avattu uudesta näkökulmasta ja sen monipuolisuus on saatu näkyväksi. Myös esimerkiksi niin, että metsästäjät pääsivät kertomaan tässä yhteydessä, että susi on tietyillä alueilla Suomessa tietyssä metsästystilanteessa uhka metsästyskoiralle, Ohtonen kertoo.
Mutta metsästäjätkään eivät Ohtosen mukaan ole mielipiteissään yhteinäinen joukko, vaan heillä on monta eri mielipidettä ja näkemystä esimerkiksi sudesta.
Tunteet pinnassa
Kimmo Ohtonen arvioi suomalaisten suhtautuvan luontoon tunteikkaasti, mikä on hänen mielestään hyvä asia niin kauan kun luontoasioita voidaan käsitellä avoimesi, rationaalisesti ja kriittisesti.
– Esimerkiksi saimaannorppa ei herätä niin kiistanalaisia tunteita kuin susi, jonka kohdalla tunteet ovat kovia. Keskustelu kärjistyy todella nopeasti ja äänessä ovat he, joilla on niin sanotusti jotain hampaankolossa sutta kohtaa, ja he, jotka ovat tunteikkaimpia ja äänekkäimpiä suden suojelijoita. Koen, että enemmistö suomalaisista on kuitenkin siellä kultaisella keskitiellä.
Palautteen kautta Ohtoselle on muotoutunut kuva isosta enemmistöstä, joka ei mielellään lähde edes keskustelemaan sudesta. He ovat maltillisia, eivät rakasta tai vihaa sutta, vaan haluavat enimmiltä osin elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Susikeskustelun äityessä vastakkaisten puolien riitelyksi, tämä enemmistö ei osallistu keskusteluun.
– Poliisi on vahvistanut, että susialueilla asuvia on uhkailtu "vääristä mielipiteistä". Vaikka uhkailijat ovat hyvin pienenpieni vähemmistö, niin yksi porukka voi pitäjällä saada aikaan pelkoa enemmistössä ihmisiä.
– Minusta se on harmillista, että susikeskustelu on värittynyt niin, että ollaan joko puolesta tai vastaan. Että olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan, Ohtonen sanoo.
Suhdetta suteen ei romantisoida
Suomalaisten pitkä historia suden kanssa on Kimmo Ohtosen mielestä synnyttänyt ristiriidan, joka lähtökohtaisesti tulee elintilan ja toiminnan vaatimuksesta. Suden maataloudelle aiheuttamat vahingot, metsästyskoirien joutuminen suden saaliiksi ja pelko sutta kohtaan määrittelevät nykyasenteita sutta kohtaan.
Poliisi on vahvistanut, että susialueilla asuvia on uhkailtu "vääristä mielipiteistä". Kimmo Ohtonen
– Jo kansantarinoista lähtien sudella on ristiriitainen asema kulttuurissamme. Palautteessa kerrottiin, että sudella oli esimerkiksi peloteltu lapsena: jos et ole kunnolla, tulee hukka ja vie. Suhdetta suteen ei ole tarkoitus romantisoida, mutta esiin haluan nostaa suden väärinymmärretyn aseman.
Karhun asema suomalaisten mielissä on Ohtosen mukaan parantunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Tietoisuus on lisääntynyt ja on ymmärretty, ettei karhu halua ihmiselle pahaa, vaikka se voi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi lampaiden kasvattajille ja hunajantuottajille. Susikin on suurpeto siinä muutkin, elää metsässä ja luonnonantimilla.
Vaikka uhkailijat ovat hyvin pienenpieni vähemmistö, niin yksi porukka voi pitäjällä saada aikaan pelkoa enemmistössä ihmisiä. Kimmo Ohtonen
– Mutta aina suhtautuminen riippuu näkökulmasta. Joku maatalousyrittäjä ei välitä susistakaan, kun hänellä on petoaidat eläimiä suojelemassa, ja sanotaan vaan, että jos susi nyt pihapiiriin tulee, niin hätistellään pois – eläköön siellä metsässä. Sitten on heitä, joille susi on aiheuttanut vahinkoa, ja asenne muuttuu.
Luonnonvarakeskuksen maaliskussa tehdyn arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2016 helmikuun lopussa 200–235 sutta. Susia esiintyy erityisesti Etelä-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Osa Suomen susista liikkuu myös Venäjän puolella. Kanta-arviossa otettiin huomioon kannanhoidollisen metsästyksen saalis ja tieto muutoin kuolleista susista. Kanta-arvio ei ole suoraanverrannollinen vuoden 2015 arvioon, joka oli tehty ennen kannanhoidollista metsästystä.