Dublin-järjestelmä on EU-maiden sopimus siitä, minkä maan vastuulle turvapaikanhakijat kuuluvat.
1. Mitä Dublin-menettely tarkoittaa Suomelle?
Vain yksi Euroopan Unionin maa on vastuussa kustakin turvapaikanhakijasta. Jos henkilö ilmoittautuu turvapaikanhakijaksi Suomessa ja hänen sormenjälkensä rekisteröidään Suomessa, hän jää useimmiten Suomen vastuulle. Ensin Suomi kuitenkin tutkii, voiko hakija kuulua muulle maalle esimerkiksi perhesiteiden perusteella.
Jos hän yrittää hakea turvapaikkaa toisesta EU-maasta ja hänen sormenjälkensä löytyvät Suomesta, tuo toinen maa ei edes harkitse hänen hakemuksensa käsittelyä. Tätä sääntöä noudattavat kaikki EU-maat ja lisäksi Norja, Sveitsi, Islanti ja Lichtenstein.
2. Miten selvitetään, onko turvapaikanhakija Suomen vastuulla?
Kun turvapaikanhakija ilmoittautuu poliisille Suomessa, poliisi lähettää sormenjälkien vertailupyynnön Eurodac-rekisteriin. Eurodac on EU:n laajuinen tietokanta, johon tallennetaan turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahantulijoiden sormenjäljet. Jos osuma tulee, keskusrikospoliisin asiantuntija varmistaa, että sormenjäljet ovat yhteensopivat. Jos ovat, Suomi tekee kyseiselle maalle pyynnön ottaa hakija takaisin. Pyyntöön pitää saada vastaus pian, kahdessa–neljässä viikossa.
Jos osumia ei ole ja kyseessä on ensimmäinen turvapaikkahakemus, Suomi selvittää, onko jokin muu maa myöntänyt hakijalle viisumin tai oleskeluluvan EU-alueelle. Myös sen Suomi tutkii, onko hänellä merkittäviä perhesiteitä toisessa EU-maassa. Jos on, Suomi tekee kyseiselle maalle pyynnön vastaanottaa hakija. Tähän on enemmän aikaa vastata, yksi–kaksi kuukautta.
Jos muita vastuuperusteita ei löydy, mutta pystytään todistamaan, minkä maan kautta henkilö on tullut luvatta EU-alueelle, esimerkiksi Italian tai Kreikan, se maa on vastuussa hakijasta.
3. Palautetaanko Suomesta karanneet turvapaikanhakijat Suomeen?
Dublin-sopimukseen perustuvat palautukset eivät läheskään aina onnistu. Esimerkiksi Saksa on palauttanut Suomeen tänä ja viime vuonna vain 17 Dublin-tapausta, eli Suomesta Saksaan siirtynyttä turvapaikanhakijaa, vaikka se on tehnyt Suomelle samaan aikaan takaisinottopyynnön noin 550 henkilöstä.
Tämä tarkoittaa, että vain kolme prosenttia Saksan palautuksista Suomeen on toistaiseksi toteutunut. Loput hakijat ovat joko jääneet Saksan vastuulle tai kadonneet maan alle.
Ruotsi on palauttanut tehokkaimmin Dublin-tapaukset Suomeen, viime ja tänä vuonna noin 40 prosenttia takaisinottopyynnöistään, Tanska noin 30 prosenttia.
Suomi voi kieltäytyä pyynnöstä, jos se pystyy perustelemaan, miksi ei ole vastuussa hakijasta tai jos pyyntöä ei esitetä ajoissa. Joskus turvapaikanhakija esittää uudessa maassa eri kertomuksen kuin Suomessa, jolloin Suomen ja uuden maan tietoja vertaillaan.
4. Miksi palautukset eivät onnistu?
Dublin-aikarajat ovat monille maille liian tiukat, jotta ne ehtisivät tehdä palautukset ajoissa. Henkilö pitää siirtää Suomeen kuudessa kuukaudessa. Jos se ei onnistu, hän jää uuteen maahan, esimerkiksi Saksaan. Jos henkilö katoaa, mutta hänet löydetään myöhemmin, siirtomahdollisuus on voimassa enimmillään puolitoista vuotta. Yleisin syy palauttamatta jättämiseen on se, että henkilö katoaa.
Saksan maahanmuuttoviraston mukaan siirtoja jarruttavat myös valitukset, joita turvapaikanhakijat tekevät Dublin-päätöksistä. Suomen maahanmuuttoviraston mukaan oikeusprosessien ei pitäisi kuitenkaan estää palautuksia, koska niiden ajaksi siirtoa voi lykätä.
Suomessakin Dublin-käännytyksestä voi valittaa oikeuteen, mutta maastapoisto voidaan toteuttaa jo ennen oikeuden ratkaisua.
5. Miten Suomi onnistuu Dublin-palautuksissa?
Suomi poistaa Dublin-tapaukset tehokkaasti moneen maahan verrattuna. Keskimäärin yli puolet Suomen tekemistä takaisinottopyynnöistä johtaa palautukseen toiseen EU-maahan. Myös Maahanmuuttoviraston ja poliisin mukaan Suomi on Euroopan kärkiluokkaa maastapoistoissa.
Palautukset ovat poliisin vastuulla. Jos muualta palautetaan Suomeen Dublin-henkilöitä, Suomen viranomaiset ovat rajalla vastassa.
6. Voittaako vai häviääkö Suomi Dublin-systeemissä?
Suomi on kuulunut tähän asti sopimuksen voittajiin. Kun Suomeen on tänä vuonna palautettu noin 150 Dublin-tapausta, on Suomi palauttanut muihin maihin kahdeksankertaisen määrän, yli 1 150 Dublin-tapausta.
Dublin-vastuu ei ole aiemmin juuri koskenut Suomea. Tänä vuonna Suomellekin on alkanut sadella pyyntöjä ottaa "omat" turvapaikanhakijansa takaisin. Ensimmäistä kertaa ollaan tilanteessa, jossa monen turvapaikanhakijan ensimmäinen rekisteröitymismaa on ollut pohjoinen Suomi.
Dublin-sopimuksesta kärsiviä valtioita ovat EU:n ulkorajavaltiot, kuten Italia, Kreikka ja Unkari, joiden kautta EU-alueelle kulkee ja rekisteröityy paljon turvapaikanhakijoita. Dublin-sopimuksen mukaan vastuu heistä kuuluu Italialle, Kreikalle ja Unkarille, ja siksi Suomikin on voinut lähettää tulijoita sinne.
Palautukset Kreikkaan ovat toistaiseksi jäissä, samoin Unkariin. Italiaan palautukset toimivat, mutta pienellä varauksella. Esimerkiksi lapsiperheiden vastaanotto-olosuhteet pitää selvittää ennen palautusta. Poikkeukset johtuvat Kreikan ja Italian kuormittavasta pakolaistilanteesta ja Unkarin huonosta ihmisoikeustilanteesta.
7. Mitä turvapaikanhakijalle tapahtuu, jos hänet palautetaan Suomeen?
Yleensä Dublin-palaajat sijoitetaan vastaanottokeskukseen ja he laittavat vireille uuden turvapaikkahakemuksen. Jos henkilöllä on suuri riski karata, poliisi laittaa hänet säilöön.
Migri käsittelee uusintahakemuksen pika-aikataulussa, jos uusia perusteita ei ilmene. Nopeimmillaan uusi käännytysmääräys voi tulla samana päivänä tai reilussa viikossa.
Sitten henkilö joko palaa kotimaahansa, jää paperittomaksi Suomeen tai katoaa uudelle kiertomatkalle Eurooppaan.
Jos henkilön turvapaikkaprosessi on ollut Suomessa kesken, hän voi edelleen saada myönteisen päätöksen. Dublin-palautus ei estä saamasta myönteistä tai johda automaattisesti kielteiseen päätökseen.
8. Kauanko Suomi on vastuussa yhdestä Dublin-henkilöstä?
Suomen Dublin-vastuu lakkaa, jos henkilö poistuu EU-rajojen ulkopuolelle. Jos Suomi esimerkiksi "onnistuu" käännyttämään irakilaisen Irakiin ja tämä yrittää uudestaan EU-alueelle, Suomi ei ole enää vastuussa hänestä. Turvapaikkaa on oikeus hakea niin monta kertaa kuin haluaa ja tarvitsee.
Jos irakilainen lähtee Irakiin jo ennen kuin Suomi antaa hänelle käännytyspäätöksen, hänen pitää pysytellä EU:n ulkopuolella kolme kuukautta, ennen kuin Suomen Dublin-vastuu nollautuu.
Jos henkilö sen sijaan ei poistu kotimaahansa vaan jatkaa piileskelyä Euroopan sisällä, Suomelle kuuluu vastuu hänestä jopa puolentoista vuoden ajan. Usein Dublin-tapaukset väittävätkin, että ovat käyneet kotimaassa, mutta heidän tai käännyttäneen maan pitää pystyä todistamaan se.
Turvapaikanhakijoiden sormenjäljet säilyvät Eurodac-tietokannassa 10 vuotta. Laittomasti EU-alueelle tulleiden, mutta ei turvapaikkahakemusta jättäneiden sormenjäljet poistuvat rekisteristä puolessatoista vuodessa.
9. Tekeekö Suomi koskaan poikkeuksia Dublin-sääntöön?
Jäsenvaltio voi käsitellä turvapaikanhakijan hakemuksen, vaikka ei ole siitä vastuussa. Suomi tekee tätä harvoin. Yksilöllistä harkintaa käytetään Maahanmuuttoviraston mukaan korkeintaan muutamissa kymmenissä tapauksissa vuodessa.
Esimerkiksi Suomen kansalaisuuden saavan vauvan äitiä tai isää ei käännytetä Dublin-tapauksena siihen maahan, mistä hän on ensin hakenut turvapaikkaa. Vastasyntynyt saa Suomen kansalaisuuden, jos toinen hänen vanhemmistaan on Suomen kansalainen tai jos synnyttäjä on kansalaisuudeton.
Toinen poikkeus voi liittyä hakijan terveydentilaan, varsinkin jos hänellä on mukanaan lapsi. Dublin-harkintaa käytetään myös, jos hakijalla on Suomessa tärkeä perheenjäsen, vaikka hän ei olisikaan tästä riippuvainen – kuten Dublin-asetus edellyttää.
Joskus aikarajat paukkuvat: viime talvena Suomi unohti tehdä ajoissa takaisinottopyynnöt muutamasta kymmenestä Dublin-tapauksesta, jolloin he jäivät Suomen vastuulle.
Turvallisista alkuperämaista, kuten Balkanilta tulevien hakemukset voidaan tutkia Suomessa, koska se on nopeampaa kuin ryhtyä Dublin-menettelyyn.
10. Jos Dublin-järjestelmä ei toimi, mitä sille pitäisi tehdä?
Dublin-sääntöä ei ole suunniteltu käsittelemään näin suurta turvapaikanhakijamäärää. EU-komissio julkisti keväällä ehdotuksen Dublin-systeemin remontista. EU haluaisi estää väärinkäytöksiä ja turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen.
EU-jäsenmaat neuvottelevat parhaillaan muutoksista, mutta eivät ole päässeet niistä sopuun. Isoin kivi kengässä on komission esittämä jakomekanismi, jotta EU-maat jakaisivat taakkaa pakolaisista solidaarisemmin.
Suomi kannattaa Dublin-menettelyn säilyttämistä pääosin ennallaan, mutta kannattaa prosessin selkeyttämistä. Esimerkiksi sen määrittelyä halutaan helpottaa, mikä maa on kulloinkin vastuussa turvapaikanhakijasta.
Lähteet: Suomen maahanmuuttovirasto, Saksan maahanmuuttovirasto, Poliisin tietopalvelu, Ylen laskelmat