lokakuu 2013: Siirtolaisia kuljettanut laiva uppoaa Lampedusan edustalla ja yli 300 hukkuu. Maltalle ja Italiaan tulee paljon turvapaikanhakijoita. Siirtolaisuus nousee EU-huippukokouksen puheenaiheeksi.
huhtikuu 2015: Libyan rannikolla uppoaa siirtolaisvene ja yli 800 matkustajaa hukkuu. EU-johtajat päättävät palauttaa ennalleen Välimeren valvonta- ja meripelastusoperaation, jota ehdittiin edellisen murhenäytelmän jälkeen supistaa.
kesäkuu 2015: Solidaarisuus saa muotoa. Päätetään jakaa 40 000 turvapaikanhakijaa jäsenmaiden kesken. Jäsenmaat saavat keskenään päättää, miten paljon hakijoita ne ottavat vastaan – "vapaaehtoisen pakon" käsite syntyy.
syyskuu 2015: Turvapaikanhakijoita alkaa tulla Balkanin reittiä kymmenin tuhansin. Järjestetään kriisikokous, jossa päätetään jakaa 120 000 turvapaikanhakijaa Italiasta ja Kreikasta jäsenmaiden kesken. Suomi äänestää tyhjää.
lokakuu 2015: Turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa kasvamistaan. EU päättää tarjota Turkille rahaa, jotta se hillitsisi lähtijöitä ja ottaisi vastaan palautettuja.
marraskuu 2015: Sisäministerit kokoontuivat toteamaan, että turvapaikanhakijoiden pakollisia siirtoja ei ole saatu toimimaan.
joulukuu 2015: Komissio ehdottaa yhteiseurooppalaista rajavalvontalaitosta. Euroopan johtajat kokoontuvat jälleen huippukokoukseen siirtolaisuudesta.
Lampedusan tragedian jälkeen EU-maiden johtajat ovat käsitelleet siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa ainakin yhdeksässä kokouksessa. Päällimmäiset aikaansaannokset liittyvät meripelastukseen.
Maltan pääministerin vuonna 2013 peräänkuuluttama solidaarisuus eli turvapaikanhakijoiden jakaminen jäsenmaiden kesken on lähtenyt toimimaan hyvin kangerrellen, vaikka hakijoiden määrä on moninkertaistunut.