Narges Ebrahimi Ghavamabadi istuu epämukavasti sängyllään. Asentoa on vaihdettava tuon tuostakin, sillä vauva liikkuu voimakkaasti kohdussa. Seitsemännellä kuulla oleva uuden elämän alku ei salli äidin nukkua hyvin.
Narges ei myöskään jaksa käydä ulkona, vaikka se olisi mahdollista kerran päivässä suljetulla, korkeiden muurien ja piikkilangan ympäröimällä pihalla. Hänen huoneensa ikkunoissa on kalterit.
Aika matelee hitaasti pienessä huoneessa, jossa ei ole edes vessaa. Vessa sijaitsee käytävällä, ja sinne on työlästä mennä ison mahan kanssa keskellä yötä.
Narges on viettänyt kaksi viikkoa Metsälän säilöönottoyksikössä Helsingissä – ”säilössä”, kuten alan slangilla sanotaan.
Pienen ja vaatimattoman huoneen ovi ei ole lukossa. Narges pääsee liikkumaan vapaasti Metsälän vastaanottokeskuksen yläkerrassa, missä Suomen vanhin säilöönottoyksikkö sijaitsee.
Mutta hänellä ei ole vapautta. Hänen vapautensa on riistetty hallinnollisella päätöksellä.
Hallinnollinen vapaudenriisto merkitsee pidätystä ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä. Käännytettäville turvapaikanhakijoille sellaisen päätöksen voivat tehdä poliisi tai rajaviranomaiset.
Narges kertoo saapuneensa Suomeen marraskuussa 2014 ja hakeneensa täältä turvapaikkaa. Hän on kuitenkin saanut käännytyspäätöksen Bulgariaan, koska hän saapui Suomeen sitä kautta.
Häneen siis sovelletaan niin sanottua Dublinin sopimusta, jonka mukaan turvapaikanhakijan hakemus tulee käsitellä siinä EU-maassa, johon hän on saapunut ensiksi.
Mutta hänellä on aviomies Tampereella, eikä hän halua lähteä Suomesta. Parin ensimmäinen lapsi syntyy kolmen kuukauden kuluttua.
Afganistanilaisella aviomiehellä on oleskelulupa Suomessa. Tämä opiskelee puusepäksi Tampereella ja odottaa vaimoaan kotiin.
Narges on karkotettu Suomesta jo useaan kertaan ja hän on oleskellut kuukausia Ruotsissa ja palannut jälleen Suomeen. Nyt on päällä karkotuspäätös ja uusi turvapaikkahakemus.
Pariskunta tapasi toisensa Iranissa, missä Narges toimi opettajana. Molemmat ovat kristittyjä, ja tämä aiheutti heille ongelmia. Narges kertoo myös, että Iranissa iranilainen nainen ei saa mennä naimisiin afganistanilaisen miehen kanssa. Avioliitto solmittiinkin vasta Suomessa.
Pitkä haastattelu tuo esille polveilevan tarinan eikä anna lopullista selvyyttä siihen, miksi nuori nainen on hakenut juuri turvapaikkaa.
Viranomaiset joutuvat usein selvittelemään henkilöiden todellista tarvetta kansainväliseen suojeluun ja turvapaikkaan vaikeaselkoisten ja ristiriitaistenkin tarinoiden pohjalta.
Myöskään se ei käy selväksi Nargesin kertomuksesta, miksi hänet on otettu säilöön.
– Sellainen on Suomen laki, hän arvelee.
Metsälän säilöönottokeskuksessa on juuri vaihtunut sekä johtaja että apulaisjohtaja. Apulaisjohtaja Tuiku Valve aloitti tässä työssä joulukuun alussa.
Hän ei voi kertoa yksittäisen asiakkaan tietoja, mutta hän selittää yleisesti, millä perustein henkilöitä pannaan säilöön.
– Ulkomaalaislain mukaan säilöön pannaan sellaisia maasta poistettavia ulkomaalaisia, joiden kertomuksen perusteella on syytä epäillä, että heillä on aikeita paeta tai kadota viranomaisilta.
Myös syyllistyminen rikokseen tai epäilys rikollisista aikeista ovat syitä sulkea ihminen lukkojen taa.
Poliisin tai rajaviranomaisen tekemän säilöönottopäätöksen laillisuus arvioidaan jälkikäteen käräjäoikeudessa. Jos säilöönottoa halutaan jatkaa, siitä tehdään päätös niinsanotuissa säilökäräjissä. Säilökäräjä on yleensä videokokous, jonka toisella puolella on käräjäoikeuden tuomari ja toisella puolella käännytetty lakimiehensä kanssa.
Pistäminen säilöön on ainoa varma keino varmistua, että henkilö on tavoitettavissa sillä hetkellä kun maasta poistaminen tapahtuu, sanoo Helsingin poliisilaitoksen maastapoistamisesta vastaava komisario Liisa Lintuluoto.
– Vastustamista esiintyy entistä enemmän. Ikävä asia, mutta näin on, hän sanoo.
Metsälän säilöönottokeskuksen 28 asukkaasta melkein kaikki ovat nuoria miehiä eri maista. Heitä näkyy keskuksen yhteisissä tiloissa pelaamassa pöytätennistä tai jalkapallopeliä. Puhelimen näppäileminen näyttää olevan suosittua puuhaa.
Kukaan ei halua näkyä valokuvissa, mutta kosovolainen mies lähestyy minua. Hänen viestinsä on, ettei hän tiedä miksi hän on täällä lukkojen takana.
Metsälän säilöönottoyksiön apulaisjohtaja sanoo, että turvallisuusongelmia ei ole kovinkaan usein. Silti keskuksessa on kaksi eristyshuonetta. Nyt ne ovat tyhjät.
– Niitä tarvitaan aika harvoin. Keskimäärin eristykseen on viety joku parikymmentä kertaa vuodessa, ja yleensä he ovat eristettynä alle kaksi päivää, Valve sanoo.
Myöskään ulkopuolelta ei ole osoitettu väkivaltaa Metsälän säilöönottokeskusta kohtaan. Päinvastoin, eräs henkilökuntaan kuuluva arvelee, että ulkomaalaisvastaiselle tai rasismiin taipuvaiselle väestölle säilöönotto on mieleinen paikka.
Ruokalan oven edessä on jo jono nuoria miehiä, kun kello lähestyy lounasaikaa. Säilöönotossa tarjotaan tavallista suomalaista ruokaa. Tänään tarjolla on chilikalaa ja perunamuusia.
Ruokalistalta löytyy myös lasagnea, lammaskiusausta ja broileri. Myös kasvisruokaa voi valita, mutta sianlihaa ei ole koskaan tarjolla.
Ruoka-ajat ovat päivän suurin kohokohta myös Nargesille. Mutta tänään hänellä on erityinen syy olla muutoinkin iloinen.
Tuntia ennen kuin saavuimme säilöönottokeskukseen, hänellä oli säilökäräjät tuomarin kanssa. Tuomari päätti, että hänet pitää päästää heti vapaaksi odottamaan turvapaikkakäsittelyn jatkovaiheita.
Niinpä hän matkusti vielä samana päivänä Tampereelle miehensä luokse. Poliisille täytyy tosin käydä ilmoittautumassa joka päivä.
Niin mies kuin vaimokin iloitsivat harvinaislaatuisesta ratkaisusta, joita ei tehdä juuri koskaan. Yleensä säilöstä lähdetään poliisin taluttamana kohti lentokenttää, mutta Narges pääsi kotiinsa.
– Mikä paikka säilö oikein on nuorelle, lasta odottavalle äidille, kysyy Nargesin mies Bashir puhelimen toisesta päästä.