Puoliksi bosnialainen, puoliksi suomalainen. Näin identiteettiään kuvailee 29-vuotias kajaanilainen Aldin Tokalic. Hän tuli Suomeen perheensä kanssa teini-ikäisenä, kun elämä kotimaassa Bosnia ja Hertsegovinassa alkoi tuntua vuosituhannen alussa mahdottomaksi.
Nelihenkinen perhe eli maassa koko Jugoslavian hajoamissotien ajan. Sodan jälkeen Tokalicit yrittivät yhä sinnitellä maassa.
– Lopulta tilanne oli sellainen, että muutaman viikon tai kuukauden päästä olisimme yksinkertaisesti joutuneet kadulle. Minkäänlaista tulevaisuutta siellä ei ollut, Tokalic kertoo.
Nykypäivänä miehen elämä näyttää kovin toisenlaiselta. Tokalic mutkittelee tottuneesti Kainuun keskussairaalan sokkeloisilla käytävillä. Lopulta, monen hissimatkan ja mutkan jälkeen, mies istahtaa tietohallinnon työtilojen kahvihuoneeseen. Tokalic on työskentelee ICT-asiantuntijana ja projektipäällikkönä.
Tokalic on lukenut ammatin ja ehtinyt kerätä varsin kirjavan työhistorian: ansioluettelosta löytyy kirjakauppa, grilli ja siivousfirmakin. Siitä Tokalic on ylpeä, sillä hän tietää, että Suomessa arvostetaan aktiivisuutta.
– Nuori maahanmuuttaja saa kyllä töitä Suomesta jos haluaa. Kyse on omasta aktiivisuudesta, hän toteaa.
Ei lukioon ensiyrittämällä
Kun nelihenkinen perhe sai oleskeluluvan Suomeen, Tokalic päätti tarttua kaikkiin eteen avautuviin mahdollisuuksiin. Lukion hän oli aloittanut jo Bosniassa, ja nuorukaisella oli kova polte jatkaa opintoja mahdollisimman pian. Se ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista.
Vaikka Tokalic oli jo oppinut suomen kielen, Kajaanin lukioon häntä ei huolittu. Kysellessään asiasta kansliassa nuorelle kerrottiin, ettei hän voi aloittaa lukiossa, koska hän ei ole käynyt peruskoulua Suomessa.
– Yritin kysellä mahdollisuutta jonkinlaiseen pääsykokeeseen, jossa selviäisi, olenko lukiomateriaalia vai ei, mutta siihenkään en saanut positiivista vastausta.
Vaikka tilanne harmitti, Tokalic ei antanut periksi. Hän sai maahanmuuttajapalveluista Paltamon lukion numeron ja soitti sinne heti.
– Soitin "Rallulle" ja selitin hänelle tilanteen. Sen saman puhelun aikana hän toivotti minut tervetulleeksi Paltamon lukioon. Siellä minä sitten aloitin lukion.
Käänteitä muistellessaan Tokalic on tyytyväinen, että hän pääsi juuri Paltamon lukioon, jossa hän kertoo viettäneensä elämänsä parhaat kouluvuodet. Vaikka Kajaanissa sanottiin ei, katkeruutta ei ole miehen mieleen jäänyt.
– En hakenut lukioon virallisen kanavan kautta, joten en voi sanoa, että minua olisi väärin kohdeltu. Paltamon lukio oli mahtava paikka opiskella ja olla, mies kuittaa.
Lukion jälkeen Tokalic opiskeli Kajaanin ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Opiskelua hän ei ole malttanut jättää senkään jälkeen, vaan opiskelee nyt työn ohella ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Bosnialainen muumifani
Reilussa vuosikymmenessä Tokalic on ottanut suomen kielen ja kulttuurin vahvasti haltuun. Hän pitää ruisleivästä ja graavilohesta ja on tullut jossain määrin sinuiksi suomalaisen hiljaisen kanssakäymisen kanssa. Hieman oudolta se silti vieläkin tuntuu.
– Bosniassa hiljaisuus seurassa tarkoittaa, että jokin on vialla ja siksi minulle voi tulla epämukava olo, jos joku on hiljainen ja minulle tulee tarve höpöttää jotain.
Silli, mämmi ja avantouinti kummastuttavat miestä vieläkin. Myös suomalaiset ja karaoke on yhtälö, joka yllätti Tokalicin.
– Sen suosiota on vaikea ymmärtää, koska muiden kokemusten perusteella suomalaisia ei kuvittelisi sellaisiksi.
Bosnia ja Hertsegovina on Tokalicin mukaan hyvin erilainen maailma. Mies käy kotiseuduillaan silloin tällöin. Vaikka ystävien ja sukulaisten tapaaminen lämmittää mieltä, ovat tunteet kaksijakoiset.
– Olen omaksunut osan suomalaisista tavoista, joten tuntuu vähän oudolta olla siellä. Kun tulen sieltä takaisin ja astun Kajaaniin, tuntuu että olen tullut kotiin, mies pohtii.
Yksi asia miehen lapsuudessa kuroo kaksi kaukaista maata yhteen hauskalla tavalla: Muumit. Animaatio tuli Bosniaan sodan jälkeen ja oli Tokalicin mukaan maassa suuri menestys.
– Muumit oli lapsena lempiohjelmani. Kaikki kaverit katsoivat sitä ja jopa aikuisetkin. Sotalapsille muumit ovat yksi tärkeä lapsuuden muisto. Yksi niistä hyvistä ja niitä ei ole paljon, mies pohtii.
– En tietenkään tiennyt, että muumit tulevat Suomesta, vaan asia paljastui minulle muuton jälkeen.
"Täällä on ovet auki"
Tokalic seuraa tiiviisti uutisia ja on seurannut myös turvapaikanhakijatilanteen kehittymistä Euroopassa.
– Tilanne ei ole helppo ja ymmärrän kyllä suomalaisten huolia, mutta myös niitä, jotka tulevat tänne pakolaisiksi. Ihmisiä hädässä pitää autaa, Tokalic toteaa.
Tokalicin mielestä Suomi on hoitanut osuutensa ihmisten auttamisessa hyvin.
– Vaikka sieltä tulisi kuinka paljon ihmisiä jotka ansaitsevat apua, heidän joukossaan on myös niitä, jotka eivät ansaitse sitä ja tulevat aiheuttamaan ongelmia. En kuitenkaan lähtisi tuomitsemaan kaikkia tulijoita heidän takiaan, mies pohtii.
Suomalaisuus kiteytyy Tokalicin mielestä ystävällisyyteen, rehellisyyteen ja nöyryyteen. Samankaltaisia piirteitä voi löytää myös hänen elämänasenteestaan.
– Suomi on antanut minulle kaiken: Mahdollisuuden uuteen elämään ja kaikki tarpeet, että voin tehdä omasta elämästäni juuri sellaisen kuin itse haluan. Täällä on ovet auki ja kaikki on ihmisestä itsestään kiinni.
– Suomessa ei ole sellaista tilannetta, että olet yksin ilman apua ja tukea. Se on tässä maassa hienoa, hän lisää.
Ylellä on tällä viikolla "Pakolaiset keskellämme" -teema. Tv- ja radiokanaville on koottu runsaasti aiheeseen liittyvää ohjelmistoa. Uutisten verkkosivuilla julkaistaan joka aamu Suomessa asuvan pakolaisen henkilöhaastattelu.