Kaksi vuotta sitten Iranista Suomeen saapunut Solyiman Ibrahimpoor viettää tammikuista iltapäiväänsä normaaliin tapaan, asiakkaiden hiuksia leikaten. Turkulaisessa parturiliikkeessä työskentelevä kurdi alkaa hiljalleen sopeutua suomalaiseen elämään.
– Suomi on paljon turvallisempi paikka kuin Iran. Täällä jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa. Sanoisin, että olen kotoutunut Suomeen hyvin. Minulla on suomalainen tyttöystäväkin, hän sanoo.
Turun lisäksi Lappeenrannassa ja Kotkassa asunut 30-vuotias mies joutui pakenemaan Iranista salakuljettajan avulla.
– Moni kurdi on joutunut poliittisiin ongelmiin Iranin hallituksen kanssa. Salakuljettajani suositteli, että Suomi olisi paras mahdollinen maa elää, Ibrahimpoor avaa valintaansa muuttaa Suomeen.
Valtaosa asiakkaista kantasuomalaisia
Solyiman Ibrahimpoor on harmissaan siitä, että hän ei vielä puhu sujuvaa suomea. Hän haluaisi osata kertoa suomalaisille tarkemmin kurdilaisesta kulttuurista.
– Meillä on samanlainen mielipide rauhasta kuin suomalaisilla. Me hyväksymme kaikki kulttuurit ja uskonnot, hän kertoo.
Kielimuuri ei ole kuitenkaan karkottanut suomalaisia asiakkaita. Iranissa pitkään parturina työskennellyt Ibrahimpoor kertoo, että turkulaisliikkeen asiakkaista valtaosa on kantasuomalaisia. Hän on myös huomannut selkeitä eroja suomalaisten ja kurdiasiakkaiden välillä.
– Suomalaiset käyvät parturissa puolentoista kuukauden välein, kun taas me kurdit voimme leikkauttaa hiuksemme jopa kolmesti kuukaudessa, Ibrahimpoor naurahtaa.
– Meillä kurdeilla on myös enemmän karvoja kuin suomalaisilla. Nypin kurdeilta kulmakarvoja ja ajan usein parran, hän jatkaa.
Parturiin tullaan myös viettämään aikaa
Turun keskustassa sijaitsevassa parturiliikkeessä on rauhallista. Parturinsakset napsuvat ja nurkassa porisee kahvinkeitin.
Paikalla on asiakkaan lisäksi kaksi työntekijää sekä Solyiman Ibrahimpoorin tuttava, jo 17 vuotta Suomessa asunut kurdi Arman Khosravi. Hän on tullut tarjoamaan tulkkausapua.
Solyiman Ibrahimpoorin mukaan on ihan normaalia, että tuttavat saattavat pistäytyä liikkeessä myös ihan muuten vaan.
– Kulttuuriimme kuuluu, että tullaan käymään kaverin yrityksessä kahvilla tai teellä. Siinä sitten jutellaan hetki ennen kuin jatketaan matkaa.
Lattialle on kertynyt mukava määrä hiuksia, ja asiakkaan kuontalo on saanut uuden ilmeen. Enää on jäljellä viimeinen vaihe. Solyiman Ibrahimpoor valelee tikun ympärille käärityn pumpulitupon alkoholilla ja sytyttää koko komeuden tuleen.
– Poistan korvista karvat ensin trimmerillä, mutta liekin avulla saan pienimmätkin karvat pois, hän selvittää.
Kuolemantuomion pelko estää paluun Iraniin
Iloisen parturin ilme vakavoituu, kun keskustelu kääntyy takaisin Iranin nykytilanteeseen.
Solyiman Ibrahimpoor ei voi matkustaa takaisin kotialueelleen, vaikka siellä odottaa hänen seitsenvuotias poikansa. Kurdin mukaan tilanne johtuu siitä, että hän on avoimesti kannattanut demokratiaa ajavaa puoluetta Iranissa.
– Minulla on poikaani kovasti ikävä. En ole nähnyt häntä kahteen vuoteen. Jos matkustaisin Iraniin, niin minut pidätettäisiin jo lentokentällä ja seuraavana päivänä luultavasti hirtettäisiin. Se on aika yleistä, Ibrahimpoor huokaa.
Ibrahimpoor toivoo, että hän näkisi poikansa taas mahdollisimman pian. Asiasta on käyty keskustelua myös Suomen viranomaisten kanssa.
– Maahanmuuttovirastosta on kerrottu, että poikani tuotaisiin Suomeen, Ibrahimpoor kertoo.