Seuraamme vihreää pikkubussia pitkin kuoppaisia katuja Sadrin kaupunginosassa, Bagdadin koillislaidalla.
Ulkomaalaisilla ei ole alueelle asiaa ilman saattajaa, paikalliseen shiiamuslimien aseelliseen ryhmään Mahdin armeijaan kuuluvaa miestä. Mahdin armeija taisteli rajusti amerikkalaisia vastaan Yhdysvaltain miehityksen aikana.
Sadrin kaupunginosa on kärsinyt pommi-iskuista, sieppauksista ja ampumistapauksista. Myös monet bagdadilaiset pitävät slummialuetta vaarallisena.
Olemme perillä, kun kadulla vastaan kävelee iloisesti hymyilevä mies, päällään siniset verkkarit ja Suomi-lippis.
Hän on 36-vuotias Salah Jamal, runsas viikko sitten Suomesta Irakiin palannut bagdadilaismies.
Salah on shiiamuslimi. Häneen ei kohdistu suoraa vainoa kuten Irakin sunnivähemmistöön, joka on ahtaalla äärijärjestö Isisin ja joidenkin aseellisten shiiaryhmien takia.
Shiiamuslimit kärsivät kuitenkin turvattomuudesta ja köyhyydestä kuten lähestulkoon kaikki irakilaiset.
Salah kertoo nopeasti perustiedot kotiseudustaan.
– Täällä räjähtelee milloin vain. Salamurhia tehdään keskellä katua. Koskaan ei tiedä, milloin tulee loppu, Salah sanoo.
Sadrin kaupunginosasta on lähtenyt kymmeniä, jopa satoja ihmisiä hakemaan turvapaikkaa Suomesta. Monet ovat Salahin lailla jo tulleet takaisin.
Irakia pitkään hallinneen diktaattorin Saddam Husseinin kukistumisen jälkeen Irakin enemmistönä olevat shiiamuslimit ovat hallinneet maata. On vaikea uskoa, että olemme Sadrin kaupunginosassa voittajien asuinalueella.
Kaduilla näkyy autonromuja ja roskakasoja. Haljenneesta putkesta valuu vettä kadulle. Kadunkulmissa jyskyttää generaattoreita, koska sähköt ovat poikki.
– Mikään ei toimi. Moni haluaa lähteä täältä. Ihmiset haluavat turvallisuutta ja työtä. Ei tämä ole mitään elämää, Salah sanoo.
Hiljainen mies Evitskogissa
Tapaamme ensimmäisen kerran tammikuun puolivälissä Kirkkonummella, Evitskogissa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa. Ulkona on toistakymmentä astetta pakkasta.
Salah Jamal pakkailee pienessä huoneessaan tavaroitaan. Irakiin lähtee jonkin verran vaatteita, muun muassa lämmin takki. Huonetoveri nukkuu. Viereisessä huoneessa toinen irakilainen turvapaikanhakijaa valmistautuu myös paluumatkaa varten.
Salah on vähäpuheinen eikä halua näyttää kasvojaan kameralle. Hän on odottanut turvapaikkapäätöstä jo useita kuukausia.
– Ratkaisu kestää liian kauan. Vaimoni tarvitsee minua Irakissa. Perheellä ei ole siellä ketään, Salah kertoo.
Viikko tapaamisen jälkeen Bagdadissa kävelee vastaan toisenlainen mies. Kasvojen näyttäminen ei haittaa ja puhe luistaa.
Salah lähti alun perin Irakista Suomeen heinäkuun lopulla viime vuonna. Matkareitti oli sama kuin useimmilla muilla irakilaisilla.
Turkkiin pääsee Irakin passilla. Sieltä matka jatkui salakuljettajien avulla Kreikkaan, Balkanin ja Keski-Eurooppaan kautta Ruotsiin. Suomeen hän saapui Tornion kautta 28. elokuuta.
Perheenisä Bagdadissa
Salahin koti Bagdadissa on vaatimaton. Olohuoneessa ei ole muuta sisustusta kuin matto lattialla, huonekaluja ei ole.
Asunnosta löytyy makuuhuone ja keittiö, mutta niihin tiloihin meillä ei ole asiaa.
Salahin kolme lasta kuuntelee keskusteluamme tarkkaan. Kolmivuotias Rassoul liimaantuu isänsä viereen ja kiipeilee syliin. Hän on selvästi kaivannut isäänsä.
Leluna hänellä on vedellä täytetty ilmapallo, joka yhtäkkiä puhkeaa ja vesi leviää isän syliin.
– Luovuin kaikesta turvatakseni lasten tulevaisuuden. Halusin antaa heille mahdollisuuden ulkomailla. Täällä ei ole tulevaisuutta. Sen tietää, kun täällä asuu.
Irakilaiseen tapaan Salah on vieraanvarainen. Hän tuo lounaan pienen huoneen lattialla syötäväksi. Tarjolla on salaattia, lihakastiketta ja riisiä.
Salah on tehnyt rakennustöitä ja hankki ennen Suomen-seikkailua lisätuloja ajamalla taksia. Rahaa hän keräsi myös myymällä perheen omaisuutta.
– Myin autoni ennen lähtöä. Meiltä meni myös koti. Asumme nyt vuokralla. Nyt aloitan nollasta, Salah miettii.
Bagdadissa arki on usein uuvuttava yhdistelmä köyhyyttä ja väkivallan pelkoa. Välillä on rauhallista, kuten viime viikkoina, välillä kaupunkia saattaa vavahduttaa useat peräkkäiset autopommi-iskut.
Taloudessa ei näy toivoa, koska Irakin päävientituote öljy on halventunut kovaa vauhtia. Kun keskustelee ihmisten kanssa Bagdadissa, kuulee monen suunnittelevan lähtöä, kunhan sää paranee vaarallisella merireitillä Turkista Kreikkaan.
– Kesällä väki taas lähtee, koska täällä ei ole elämää. Ihmiset haluavat samanlaista kunnon elämää kuin muissakin maissa, Salah kertoo.
Salah ei kadu retkeään Suomeen, eikä hän valita kohtaloaan. Virhe oli kuitenkin lähteä yksin Euroopan halki.
– Jos olemme hengissä, lähdemme keväällä koko perhe samaa reittiä Turkin kautta, Salah sanoo.
Salah hieroo jo suunnitelmia seuraavan yrityksen rahoittamiseksi. Koko perheen salakuljettaminen Turkista Kreikkaan vaatii tuhansia dollareita.
– Yritän löytää töitä. Myymme viimeisetkin huonekalut. Ehkä saan lainattua rahaa, hän sanoo.
Salah sanoo haluavansa nimenomaan Suomeen. Hän uskoo edelleen, että Suomi ratkaisee turvapaikkahakemukset nopeammin kuin muut EU-maat ja myös antaa irakilaisille oleskeluluvan.
– Täällä Irakissa selviämme hädin tuskin päivästä toiseen.
Kun lounas on syöty ja teet juotu, menemme pienelle kävelylle ottamaan kuvia lähiseudulta.
Kävelylenkki loppuu lyhyeen, kun paikallinen oppaamme huomaa jotain outoa.
Lähistölle on ilmestynyt kaksi valkoista henkilöautoa, joista meitä ilmeisesti tarkkaillaan. Oppaamme välittää viestin, että nyt olisi oikea aika lähteä muualle.
Jossain Sadrin kaupunginosan sokkeloissa huhutaan olevan kolme yhdysvaltalaista, jotka siepattiin tammikuun puolivälissä.
Täällä länsimaalaiset eivät liiku kaduilla, jos yleensä tulevat koko alueelle. Paikalliset ovat hämmentyneitä ja ystävällisiä, kun näkevät meidät. Jotkut haluavat ottaa kuvia kanssamme.
Mutta täältä löytyy ilmeisesti myös tyystin toisenlaista väkeä.
Hyvästelemme Salahin. Hän lupaa soitella, jos tulee Suomeen.
Raportti Bagdadista illan A-studiossa TV1:ssä keskiviikkona 3. helmikuuta 2016 kello 21.05.