– Bodrum on yksi Turkin viehättävimmistä ja monipuolisimmista rannikkokaupungeista, kuvataan matkatoimiston sivustolla.
Idylli särkyi, kun läheiselle rannalle huuhtoutui hukkunut lapsi. Kolmivuotiaan kerrotaan olevan kotoisin Syyrian pohjoisosassa sijaitsevasta Kobanin kaupungista, joka on muuttunut Isisin kapinallisten ja kurdien sotanäyttämöksi.
Poika oli yksi vähintään kahdestatoista syyrialaisesta, jotka hukkuivat tällä viikolla yrittäessään turvaan Kreikan Kos-saarelle. Turkin media kertoo, että saman kohtalon koki kuvassa näkyvän pojan viisivuotias veli.
Erityisen tapauksesta tekee se, että Reuters kuvasi kasvot alaspäin vedenrajassa makaavan pojan keskiviikkoaamuna. Valokuva pysäyttää, koska se kertoo totuuden.
Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö tiedotti elokuun lopulla, että Välimereen on hukkunut vuoden aikana jo lähes 2 500 Eurooppaan pyrkivää turvapaikanhakijaa. Miksi tiedote, jonka sisältö on lopulta valokuvaa moninkertaisesti julmempi, ei vaikuta ihmisiin yhtä vahvasti?
Asia kerrottu silmänräpäyksessä
Palkittu tietokirjailija ja freelancetoimittaja, professori Rauli Virtanen korostaa ulkomailla työskentelevien toimittajien ja kirjeenvaihtajien työn tärkeyttä.
– Ulkomaankirjeenvaihtajana työskennelleenä tuntuu, ettei mikään ole mennyt perille, Virtanen toteaa.
Valokuvien voima perustuu helppolukuisuuteen: asia on kerrottu silmänräpäyksessä. Ensimmäinen suurta huomiota herättänyt kuva turvapaikanhakijoiden kriisistä näytti hätää kärsivän isän lapsensa kanssa. Nyt kuvia on useita.
Kärkevä teksti voidaan puolestaan helposti tulkita yritykseksi syyllistää. Massiivisessa tietovirrassa elävät ihmiset eivät myöskään helpolla tartu pitkiin, selittäviin teksteihin.
– Valokuvaan on helpompi samastua: vaatii aikamoista sydämen kylmyyttä, jotta voi todeta, että tämä nyt on taas tätä propagandaa. Pieni syyrialaislapsi, jolla on nimi, Aylan, löydettiin hukkuneena. Se pistää toivottavasti mahdollisimman monen miettimään, että mikä tässä mättää.
Kuva pysäyttää ihmisen sekä hyvässä että pahassa. Jos Aylan herättää nekin, jotka eivät vielä ole tajunneet Välimerellä parhaillaan kärsityn hädän mittasuhteita, sama kuva järkyttää aivan jokaista.
– Ihmiset ahdistuvat. Illalla katsottuaan nukkuvat huonosti tai aamulla katsovat, ja päivä on pilalla.
Virtasen mukaan on tärkeää, että järkyttävistä kuvista varoitetaan etukäteen. Käytännössä systeemi ei aina toimi.
– Palautteesta päätellen positiivinen, humaani vaikutus on kuitenkin suurempi kuin se, että ihmiset pahoittavat mielensä. Heidän on sen jälkeen hyvin vaikea sulkea silmiään tuollaiselta, Virtanen tähdentää.
Valokuva on valokeila
Suomen valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka määrittelee valokuvan kuvaajan tapahtumaan heittämäksi valokeilaksi. Nostetaan asioita, jotka jäisivät pimeyteen. Kuvia katsoessaan Heikka miettii usein, voiko niihin luottaa.
– Onko tilanne aito, onko tapahtuma lavastettu, luotanko, ettei kuvaa ole manipuloitu, luotanko kuvan yhteydessä julkaistuun tekstiin, Heikka luettelee.
Reutersin ottama valokuva Aylanista lienee aito – siitä ovat yhtä mieltä niin Heikka kuin Virtanen, joka huomauttaa, ettei hän ole törmännyt yhteenkään vakavasti otettavaan manipulaatiosyytökseen. Kun Heikka näki valokuvan rannalle huuhtoutuneesta pojasta, hänen ensimmäinen tunnereaktionsa oli suru.
– Sitten ajattelin, tarvitsemmeko niin voimakkaan virikkeen, kuolleen lapsen, ennen kuin inhimillinen kärsimys koskettaa aidosti, Heikka sanoo.
Museonjohtaja kertoo, että dokumentaristeiksi itsensä kokevat valokuvaajat välttelevät todella rankkoja aiheita, esimerkiksi kuolleiden kuvaamista. Kärsimysten esittämiseen etsitään epäsuoria keinoja.
Joskus valokuva paljastaa yksityiskohtia, jotka saattavat aiheuttaa vastareaktion. Otos, jossa turvapaikanhakijoilla on käsissään älypuhelimet, aiheutti taannoin keskustelua siitä, miten heillä on varaa älypuhelimiin.
– Uutiskuvaaja voi pyöritellä mielessään eri tulkintavaihtoehtoja läpi, mutta ei kuvaa julkaista tai jätetä julkaisematta niiden vuoksi. Uutisnenäinen journalisti haluaa ne kännykät nostaa sieltä esiin, Heikka toteaa.
– Ne kertovat siitäkin, että tänne pyrkivät ihmiset ovat meidän kaltaisiamme. Puhelimet tuovat heidät lähelle ja samastuttavammiksi.
Kun kuva kärsimyksestä ei pysäytä
Ikonisia kuvia kriiseistä on otettu ennenkin. Virtanen vertaa kuvaa Aylan-pojasta symboliselta arvoltaan Nick Utin ottamaan Pulitzer-palkittuun valokuvaan napalmin polttamasta tytöstä Vietnamin sodassa. Myös toisen maailmansodan aikaiset kuvat keskitysleireiltä ja esimerkiksi pojasta Varsovan getossa kertovat yhä pelottavaa totuutta 70 vuoden takaa.
Irakin sodasta vaikuttavimmiksi kuviksi nousivat amerikkalaisten sotilaiden otokset Abu Ghraibin vankilassa.
– Kärsimyskuva Afrikasta tai Irakista ei enää säväytä Euroopassa, ellei kyseessä ole kidutuskuva, jossa amerikkalaiset ovat osallisina. Hukkuneen pojan kuvaan reagoimme voimakkaammin, koska tragedia tapahtui Välimerellä.
Aylan ravistelee nyt maailmaa – ja varsinkin Eurooppaa, mutta aina inhimillisyys ei huuhtoudu silmiemme eteen rannalle. Jokin on pysyvästi muuttunut.
– Kuoleva lapsi korppikotkan vieressä Afrikassa ei enää pysäytä, Virtanen toteaa.
Varoitus: seuraavat kuvat eivät sovi herkimmille. Klikkaa linkit siis auki vain, jos olet valmis katsomaan kuvat hukkuneesta syyrialaispojasta.