Tutkijat kasvattivat syötävän “hampurilaispihvin” keinolihasta jo kolme vuotta sitten hollantilaisessa laboratoriossa. Tapaus sai paljon maailmanlaajuista huomiota, sillä kyseessä oli ensimmäinen keinolihasta valmistettu pihvi.
– Se oli hyvin työläs ja erittäin kallis prosessi, jolla haluttiin näyttää keinolihapihvin tekemisen olevan mahdollista. Käytännössä pihvi tehtiin käsityönä, London School of Hygiene & Tropical Medicinen tutkijatohtori ja keinolihaa tutkinut Hanna Tuomisto kertoo.
Samat haasteet koskevat keinolihaa vielä tänäkin päivänä. Sen vuoksi sitä valmistetaan edelleen vain pieniä määriä laboratorioissa.
– Vaaditaan paljon lisätutkimusta ja -tietoa ennen kuin keinolihaa voidaan tuottaa suuria määriä, emeritusprofessori Eero Puolanne Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden osastosta kertoo.
Lihaa tuotetaan maailmassa vuosittain noin 300 miljoonaa tonnia ja määrän on ennustettu kasvavan. Se on niin suuri määrä, ettei sitä hetkessä keinolihalla korvata.
– On helpompi tehdä muutama gramma keinolihaa viiden tonnin sijaan. Määrien kasvaessa lihan tuottaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun ei olla enää laboratorio-olosuhteissa. Silloin syntyy uudenlaisia ongelmia, kuten miten estää sairauksia aiheuttavien mikrobien pääsy lihaan, Puolanne sanoo.
Keinolihan massatuotannossa eläimiä ei tarvitse tappaa
Vaikka keinolihan tuottamiseen liittyy vielä paljon kysymysmerkkejä, on maailmalla jo muutamia yrityksiä, joiden tavoitteena on kaupallistaa sen tuotanto lähitulevaisuudessa.
Motivaatiota keinolihan kehittämiseen lisää sen mukanaan tuomat ympäristöhyödyt. Hanna Tuomiston tekemien tutkimusten mukaan keinolihan valmistukseen ei tarvitsisi varata niin paljon maa-alaa ja veden kulutus olisi pienempää.
Eläimiltä pitäisi ottaa soluotoksia, mutta niitä ei tarvitsisi tappaa sen vuoksi. Hanna Tuomisto, tutkijatohtori
Myös keinolihasta aiheutuvat kasvihuonepäästöt olisivat pienemmät kuin tavanomaisessa lihassa.
– Lihantuotannossa suuri osa kasvihuonepäästöistä syntyvät märehtijöiden ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystästä. Nämä metaanipäästöt vältettäisiin keinolihan tuotannossa.
Keinoliha ei tekisi tuotantoeläimiä täysin tarpeettomiksi, mutta niiden elinolosuhteet paranisivat merkittävästi.
– Eläimiltä pitäisi ottaa soluotoksia, mutta niitä ei tarvitsisi tappaa sen vuoksi. Pienestä solumäärästä pystytään tuottamaan todella paljon lihaa, joten eläimien määrä olisi nykyiseen lihantuotantoon verrattuna reilusti pienempi, Tuomisto avaa.
Keinolihan resepti on yksinkertainen, maku vielä kuiva
Resepti keinolihan valmistukseen laboratoriossa on periaatteessa yksinkertainen, ja se on tiedetty jo vuosikymmeniä. Eläimeltä otetaan lihaksesta kantasoluja, jotka laitetaan koeputkeen, jossa solut sopivaan ravintoliuokseen yhdistettynä alkavat jakautua ja kasvaa.
Lopputuloksena saadaan koeputkessa kasvanutta lihaa. Tai tarkkaan ottaen kyse on lihassyymassasta, Eero Puolanne huomauttaa.
– Keinolihasta puuttuu tietojeni mukaan vielä tällä hetkellä rasvakudos ja muita vahvempia sidekudoksia, joten sen rakenne on erilainen kuin eläimen lihassa.
Tämän vuoksi keinoliha myös maistuu hieman erilaiselta kuin perinteinen liha.
– Kovin moni ei ole vielä keinolihaa maistanut, mutta hollantilaisten tutkijoiden pihviä syöneet ihmiset kuvailivat sen maun olleen kuivan lihan kaltaista, Hanna Tuomisto kertoo.
Hyväksyvätkö kuluttajat?
Mikäli keinoliha saadaan joskus kauppojen hyllyille, on suurena haasteena saada kuluttajat ostamaan sitä. Tutkijatohtori Hanna Tuomisto on huomannut, että monilla on keinolihaa kohtaan ennakkoluuloja.
– Useiden ihmisten ensireaktio on, että se vaikuttaa pelottavalta ja keinotekoiselta, eivätkä he haluaisi maistaa sitä.
Eläinoikeusjärjestöjen ihmiset ja vegaanit ovat kertoneet kyselytutkimuksissa suhtautuvansa keinolihaan myönteisesti
Keinoliha on kuitenkin saanut tukea hieman yllättävältä taholta. Tuomiston mukaan eläinoikeusjärjestöjen ihmiset ja vegaanit ovat kertoneet kyselytutkimuksissa suhtautuvansa keinolihaan myönteisesti.
– Aika monet heistä olivat valmiita syömään keinolihaa, koska se on eettisempää kuin tavanomaisesti tuotettu liha.
Kuluttajilla on kuitenkin hyvin aikaa miettiä kantojaan keinolihan suhteen. Sekä Tuomisto että Puolanne ovat yhtä mieltä siitä, että keinolihaa tuskin nähdään kauppojen hyllyissä lähivuosina.
– Mikäli keinolihan maku ja laatu saadaan hyväksi ja hinta kilpailukykyiseksi, voisin kuvitella, että myös suurempi kuluttajakunta olisi siitä kiinnostunut, Tuomisto päättää.