Aikaisemmin poissa rikoksen polulta pysytellyt mies hankkii itselleen vanhan Suomi-konepistoolin. Ase on tehty käyttökelvottomaksi, kuten laki vaatii, mutta mies haluaa sen ampumakuntoon. Hän poistaa aseesta deaktivointitapin ja asentaa siihen omatekoisen lukon. Vielä lipas ja patruunoita, ja aseella voi jälleen ampua.
Onko se todella näin helppoa? Valitettavasti, vastaa ylitarkastaja Jussi Kytösaari Poliisihallituksesta. Poliisi hävittää vuosittain kymmeniä uudelleen ampumakuntoon tehtyjä aseita. Myös Suomi-konepistooleita tulee vastaan useita vuodessa, vaikka asetta ei ole valmistettu 63 vuoteen.
Suurin osa markkinoilla olevista Suomi-konepistooleista on aikanaan tehty käyttökelvottomaksi eli deaktivoitu. Ongelma on, että vuosikymmenien ajan deaktivointi oli tapana tehdä niin suurpiirteisesti, että aseen korjaaminen on ollut mahdollista.
– Ei se niin kovin paljon vaadi, pitää olla vain vähän metallimiehen taitoja ja oikeat työkalut, tiivistää kokenut kuopiolainen aseinsinööri Tapio Suihko.
Myös rikolliset tietävät, että Suomi-konepistoolin reaktivointi ei ainakaan periaatteessa ole vaikeaa. Niinpä poliisi törmää toisinaan myös konepistooleihin, jotka on yritetty saattaa jälleen toimintakuntoon, mutta tehty se huonosti.
Suomi-konepistoolin lippaita saa puolestaan hankkia kuka tahansa; niistä on tehty muun muassa koriste-esineitä. Patruunoiden hankkiminen on vaikeampaa, mutta ylitarkastaja Kytösaaren mukaan Suomi-konepistooli kestää minkä tahansa nykypatruunankin. Lisäksi sodanaikaisiakin patruunoita on tarjolla.
"Tämä huomattiin jo jatkosodassa"
Reaktivoituja aseita käytetään poliisin mukaan ryöstöissä ja rikollisryhmien keskinäisissä välienselvittelyissä. Rikolliselle sellaisen hankkiminen on helpompaa kuin vaikkapa laittomasti maahantuodun sarjatuliaseen, sanoo ylitarkastaja Jussi Kytösaari poliisihallituksesta.
Yleensä poliisi pääsee laittomasti reaktivoitujen aseiden jäljille esimerkiksi huumerikoksia tutkittaessa. Kytösaarella ei ole tiedossa, että Suomi-konepistoolilla olisi ammuttu ketään nykyaikana.
Suomi-konepistoolia käytetään hänen mukaansa etupäässä sen tulinopeuden vuoksi. Sillä ampuu huomattavasti enemmän luoteja minuutissa kuin monilla muilla samalta ajalta peräisin olevilla sarjatuliaseilla.
Ei se niin kovin paljon vaadi, pitää olla vain vähän metallimiehen taitoja ja oikeat työkalut. Tapio Suihko
– Se on hyvä ase siivoamaan, tämä huomattiin jo talvi- ja jatkosodassa, Kytösaari toteaa.
Aseen huonot puolet ovat sen koko ja paino. Koska Suomi-konepistooli on 87-senttinen ja painaa lippaineen yli viisi kiloa, sitä ei pysty helposti kuljettamaan esimerkiksi takin alla.
Rikollisten keskuudessa sitä suositumpia reaktivoituja sarjatuliaseita ovat ainakin Uzi-konepistooli, venäläinen PPS43 -konepistooli sekä maailman yleisimmäksi ampuma-aseeksi mainittu rynnäkkökivääri AK-47. Lue täältä lisää laittomien sarjatuliaseiden päätymisestä rikollisten käsiin.
Pariisin terrori-isku johti tiukempiin määräyksiin
Alkeellisimmin deaktivoiduissa aseissa ei ole ylitarkastaja Kytösaaren mukaan tehty juuri muuta kuin hitsattu möykky patruunapesään. Sen jälkeen alettiin asentaa piippuihin tappeja ja viistää lukkoja. Molemmilla tavoilla käsitellyt aseet on helpohkoa reaktivoida.
Määräykset tiukkenivat vuonna 2010. Tuona aikana deaktivoiduista Suomi-konepistooleista on pitänyt jo vaihtaa piippu, ennen kuin niillä voi taas ampua. Tämäkään ei kuitenkaan pysäytä kaikkia rikollisia, huomauttaa aseinsinööri Tapio Suihko: piipun voi tehdä vaikka itse.
Huhtikuussa määräykset tiukkenivat edelleen Pariisin terrori-iskujen seurauksena. Nyt toimimattomaksi tehtävät aseet pitää käsitellä niin totaalisesti, ettei niistä enää saa ampumakuntoista.
– Helpompi on melkein pystyraudasta lähteä tekemään uutta asetta, kärjistää vanhempi konstaapeli Markku Jetsonen Itä-Suomen poliisista.
Jos nyt haluaa myydä, lahjoittaa tai lainata vanhan dekoaseen jollekin, se on vietävä asesepälle uudelleen deaktivoitavaksi.