Näinä päivinä ennätyksellisen moni turvapaikanhakija hakeutuu Balkanin läpi Pohjois-Eurooppaan. Keskiviikkona jopa 12 000 ihmistä käveli rajan yli Kroatiasta Sloveniaan.
Seurasin toimintaa koko eilispäivän ja puolet yöstä. Rajalle syntyi pullonkaula, koska Brezicen ahtaassa pakolaisleirissä paloi aamulla kymmenkunta telttaa poroksi. Päivällä viranomaiset korjasivat pois palaneita telttoja leiristä, jotta sinne pikatahtia saataisiin uusia ihmisiä.
Pellolla rajan pinnassa ihmiset odottivat jopa puoli päivää siirtoa eteenpäin. Aika voi vaikuttaa kohtuulliselta, mutta se on pitkä, kun takana on monia öitä taivasalla ilman kunnollista ruokaa.
Tilannetta pahensi huomattavasi se, että Slovenian viranomaiset ja paikallinen Punainen Risti eivät heti tarjonneet mitään apua tulijoille. Ruokaa, vaatteita tai vilttejä ei jaettu.
Pahasti yskivät aikuiset ja pienet lapset makasivat maassa, korkeintaan takki tai kostea kangas eristeenä. Muutamia todella huonokuntoisia kuljetettiin autolla eteenpäin, mutta moni pahasti sairas joutui kävelemään yli kymmenen kilometrin matkan leiriin. Hidas marssi kesti parin tuhannen hengen kulkueelta kaikkiaan viitisen tuntia.
Esimerkiksi yhden noin yksivuotiaan pojan äiti anoi, että hänen pojalleen annettaisiin happea. Poika oksenteli jatkuvasti, ja hengitys kuulosti huonolta. Äiti ja poika käskettiin takaisin muiden joukkoon odottamaan yöllistä kävelymarssia.
Paikalla oli muutamia vapaaehtoisia, jotka olivat tulleet Saksasta, Sveitsistä, Kroatiasta ja Sloveniasta. Heillä oli mukanaan vaatteita ja ruokaa. Poliisit kielsivät ruoan jakelun, mutta vapaaehtoiset onnistuivat salaa viemään vähän voileipiä ja banaaneja lapsiperheille.
Apu oli vähissä, mutta poliiseja sen sijaan riitti. Yllä pörräsi jopa helikopteri. Olen nähnyt tämän ilmiön tapahtuvan Unkarissa, myös jossain määrin Kroatiassa ja Serbiassa.
Kyse on siitä, että Slovenia haluaa varmistaa, ettei yksikään turvapaikanhakija karkaa paikalta. Pakolaiskriisi on Slovenialle puhdas turvallisuuskysymys, ei humanitaarinen ongelma.
Ihmettelenkin, onko tämä todella Euroopan linja, että muutaman voilevän ja lämpimän viltin jakaminen hädässä oleville ihmisille on ylivoimainen haaste.
Antti Kuronen, Brezice, Slovenia