Pyysimme mediatutkija, professori Anu Koivusta kohdistamaan tutkijan katseensa puoluejohtajien erilaisiin tapoihin kuvailla omaa poliitikkona olemistaan.
Koivunen kävi läpi Ylen kuntapolkujuttua varten pyytämät puoluejohtajien esittelyt, jossa he kuvailevat omaa uraansa politiikassa heille tärkeiden kuntien kautta. Varsinaisen jutun puoluejohtajien kuntataustoista voit lukea tästä.
Kävi ilmi, että poliitikot harppasivat oman puolueensa puolivirallisesta puhetavasta eri tonteille. Ville Niinistö puhui kuin pieni keskustalainen, mutta Juha Sipilä loikkasi politiikasta "hyvän kansalaisen" retoriikkaan.
Poliittisista ideologioista puhumista välttävät kaikki, yhtä leipäpoliitikkoa lukuunottamatta.
Koivunen tutkii Helsingin yliopistossa median ja demokratian suhteita ja on mediatutkimuksen professori. Hän ei kommentoi puheenjohtajia poliitikkoina vaan kieltä, jolla he siitä kertovat.
1) Li Andersson - Aktivisti kertoo toimintatarinan
Vappumarssilta 16-vuotiaana vasemmistopolitiikan löytänyt Li Andersson lähti kuntavaaleihin, koska vastusti muun muassa Turun toriparkin rakentamista. Uran vaikuttavimpia poliittisia kokemuksia on marjasota Äänekosken Suolahdella, jossa thaimaalaiset marjanpoimijat vaativat parempia työoloja.
"Suolahden työttömät järjestivät ruokailun ja majoituksen koko porukalle. He osoittivat minulle, mistä solidaarisuudesta on kyse."
"Turussa olen löytänyt politiikan toden teolla. Toriparkin vastustus ja taitelijoiden työtilojen puute...innosti kuntapolitiikkaan."
Mitä muuta teksti kertoo?
Anu Koivusen mukaan Li Andersson kertoo aktivistin tarinan asioiden ja toiminnan kautta. Hän ei kerro itsestään puolueen, kodin tai luokan tuotteena. Tässä on ero 60- ja 70-luvun vasemmistopoliitikkoihin.
Anu Koivunen: Andersson kertoo poliitikkoutensa aktivistitarinana: asiat ovat mobilisoineet, eivät omakohtaiset kokemukset. Suolahden työttömät mainitaan toisina aktivisteina. Tarinassa kuuluu uuden polven vasemmistopoliitikon ääni.
2) Sari Essayah – Kunnon kansalainen tekee mitä pyydetään
Opinto-ohjaaja houkutteli oppilaskunnan puheenjohtajan ja huippu-urheilijan ensi kertaa politiikkaan. Sari Essayah lähti sitoutumattomana, koska valtuustoon tarvittiin tekijöitä. Ruuhkavuosina hän kieltäytyi politiikasta.
"Vaikuttamisesta jäi hyvä mieli, mutta samanaikaisesti tiivistynyt ura huippu-urheilijana teki mahdottomaksi osallistua kunnalliselämään."
"KD:ssä vetosi arvopohja, joka korostaa ihmisarvon kunnioittamista, perheen merkitystä, heikoimpien puolustamista, yritteliäisyyttä..."
Mitä muuta tarina kertoo?
Koivusen mukaan politiikka on Essayahin kerronnassa vastuunkantoa, johon hyvien kansalaisten kuuluu osallistua. Essayah ei kerro konkreettisia tavoitteita tai poliittista ideologiaa vaan kristilliset arvot, joihin sitoutuu. Kun pyydetään, hän hoitaa asiat.
Anu Koivunen: "Hyvän kansalaisen" ja ammattipoliitikon tarina. Ei niinkään asioiden ajajan tarina. Tässä puhuu kansalainen, joka on ollut poliittisesti aktiviinen elämänsä kaikissa vaiheissa. Hän hoitaa asiat jotka luottamustehtävissä eteen tulevat.
3) Anna-Maja Henriksson – Politiikka on arjen työkalu äidille
Anna-Maja Henriksson tajusi omalla äidinkielellä saatujen palvelujen merkityksen 5-vuotiaana, kun hän joutui viikoksi yksin sairaalaan Helsinkiin, jossa ei puhuttu ruotsia. Politiikkaan hän lähti, koska haluaa varmistaa Pietarsaaren päivähoito- ja koulupalvelut.
"Hoitajat eivät puhuneet ruotsia. Se oli tärkeä kokemus kielipolitiikan kannalta."
"Kun lähdin kunnallispolitiikkaan, kaksi lastani olivat pieniä vielä, halusin vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa. Tällä matkalla olen vieläkin."
Mitä muuta teksti kertoo? Suomenruotsalainen sote-poliitikon Anna-Maja Henrikssonin puheesta paljastuu pieni Juha Sipilä tai Petteri Orpo, mutta fokuksessa on perhe, toisin kuin Sipilällä ja Orpolla. Politiikka on arjen jatke ja keino puolustaa lapsia sekä alueellista ja suomenruotsalaista identiteettiä, mutta ei ajaa poliittista aatetta.
Anu Koivunen: Kertoo poliitikkoutensa suhteessa Pohjanmaahan ja elämänkulkuun kaksikielisessä Suomessa. Samantyypinen hyvän kansalaisen puhetapa "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuin Sipilällä ja Orpolla, mutta oman vanhemmuuden kokemuksiin limittyneenä.
4) Ville Niinistö – Keskustalainen tunneihminen
Ville Niinistö kuvailee rakkauttaan Varsinais-Suomeen luontoon ja sen murteeseen sekä kertoo tien ympäristöpoliitikoksi eteni luontoon tutustumisen kautta. Kieli on runollista.
"Rakastuin saariston luontoon ja lintuihin.". "Niinistöjen suvun juuret ovat syvällä Salon seudun mullassa."
"Sieluni koti on yhä Turun yliopistonmäellä ja yliopiston henkisessä tunnelmassa."
Mitä muuta tarina kertoo?
Ville Niinistö kertoo Anu Koivusen mukaan tunnepoliitikon tarinan. Puheen poljento, rakkaus tuttuun maaperään ja maisemaan ovat tuttuja keskustasta. Juha Sipilän kertomuksissa tätä poljentoa ei ole.
Anu Koivunen: Yllättäen juuri Niinistö kuulostaa keskustapoliitikolta. Juurista puhuessaan hänellä on poljento, joka lienee keskustapoliitikoille tyypillistä. Ei mikään cityvihreä siis. Tarinassa ei ole puoluetta, poliittisia kiistakysymyksiä tai valtakamppailuja vaan se ohjaa puhumaan tunteista.
5) Petteri Orpo – CV, josta puuttuu Turun tarina
Petteri Orpo harkitsi sotilasuraa, mutta politiikka vei menneessään yliopistoaikoina. Orpo on kasvanut kokoomuskodissa, ja isä oli aktiivinen kunnallispolitiikassa. Partioharrastuksessa oli yhteisiä piirteitä politiikan kanssa ryhmässä toimimisesta ja organisoimisesta.
"Vaikea on silti sanoa milloin harrastaminen muuttui politiikaksi, koska nuorelle kaikki oli samaa yhteisten asioiden hoitamista."
"Yliopistossa intohimo politiikkaan syttyi todella"
Mitä muuta tekstistä löytyy?
Anu Koivunen: Tarinasta ei selviä, miksi Orpo lähti politiikkaan, mitkä kysymykset ylioppilaskunnassa tai Turun kunnallispolitiikassa mobilisoivat häntä. Turun kunnallispolitiikka on pahamaineista, ehkä sitä ei voi tarinallistaa.
CV, joka osoittaa ammattipoliitikkouden alkaneen 1990-luvun puolivälissä: ylioppilaskunta, SYL, puolue kunnallis- ja maakuntapolitiikan rinnalla. Tarina ei ole kovin erilainen kuin Ville Niinistöllä, mutta tunne puuttuu.
6) Rinne – leipäpoliitikko isän jäljillä
Antti Rinne kertoo saaneensa palon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen isältään, ja halusi siirtää sen eteenpäin omille lapsilleen. Hän osallistui ensimmäisiin, kouluneuvoston vaaleihin 7-luokkalaisena ja oli ääniharava. Työura juristina AY-liikkeessä nivoutuu SDP:hen.
"SDP:n pitkäaikainen vaatimus tasa-arvoisesta ja täysin maksuttomasta koulujärjestelmästä oli vihdoin toteutunut. Oppikouluun säästetyt rahat voitiin käyttää muihin tarkoituksiin."
"Vaikka sanonnan mukaan ruokapöydässä ei saa puhua politiikkaa, tätä sääntöä ei ole koskaan Rinteen kodissa noudatettu."
Mitä muuta teksti kertoo?
Rinteelle politiikka kuuluu elämään siinä missä työntekokin.
Anu Koivunen: Ammattipoliitikon tarina. Kertoo tarinan politiikasta verenperintönä, isän perintönä, jonka on siirtänyt tyttärelleen. Äidistä ei sanota mitään. Puolue on tässä kulttuuri ja historia. Poliitikkous (poliitikkona oleminen) on osallistumista puolueeseen kulloisessakin asuinpaikassa ja työpaikassa.
7) Juha Sipilä – Kansalaisvelvollisuutta täyttämässä
Sipilä liittyi keskustan nuorisojärjestöön lukioikäisenä osallistuakseen kouluneuvoston vaalehin. Hän on kotoisin keskustalaisesta Puolangan kunnasta, ja isä oli mukana kunnallispolitiikassa. Sipilä toimi Oulussa monta vuotta yrittäjänä ja ura politiikassa alkoi yli 25 vuotta myöhemmin.
"Muistan Oulusta elävästi sen kasvun ja tekemisen meiningin.". "Päätin lopettaa arvostelemisen ja tehdä itse asialle jotain".
"Lukiossa hoidin yhteisiä asioita kouluneuvoston ja oppilaskunnan puheenjohtajina."
Mitä muuta löytyy?
Kuten Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson, Sipilä kertoo politiikan kansalaisvelvollisuutena, ei poliittisten tavoitteiden ajamisena. Henrikssonin tekstissä politiikka sekoittuu äitiyteen ja kieli-identiteettiin, Sipilän tekstissä arki ei näy kuntapolitiikan alta. Anu Koivusen Sipilän teksti on muunnelma kunnon kansalaisen tarinasta.
Anu Koivunen: Kertoo variaation hyvän kansalaisen tarinasta: "Päätin lopettaa arvostelemisen ja tehdä itse asialle jotain". Suhde politiikan sisältöön jää abstraktiksi. Kouluneuvosto vei politiikkaan mutta miksi puolue on keskusta, se ei selviä. "Hoidin yhteisiä asioita" Puolangan lukiossa on kieltä, joka tuttua pääministeri Sipilältä.
8) Timo Soini – Tiedot puuttuvat
Tiedot perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin itse kertomasta kuntapolusta hankittiin Soinia haastattelemalla ja aineisto jäi jäi erittäin niukaksi. Soinilta ei siis ole käytettävissä itse kerrottua tekstimuotoista tarinaa, jonka narratiivin Koivunen olisi voinut arvioida.
Näin kuntapolkujuttu tehtiin
Kuntapolkujuttuja varten Yle kysyi sähköpostilla eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta heidän elämänsä merkityksellisiä kuntia. Kysyimme, mitkä kunnissa sattuneet käänteet ovat vaikuttaneet siihen, että puoluejohtajat päätyivät politiikkaan ja valitsemaansa puolueeseen.
Vastaukset vaihtelivat sekä sisällöltään että muodoltaan. Osa puoluejohtajista kertoi vuolaasti omakohtaisista kokemuksistaan, osa listasi kuntia muutamalla sanalla ryydittäen.