Eettisessä metsästyksessä metsästetaan eläin- ja lintukantoja, jotka kestävät määrältään metsästyksen.
Osalla lajeista menee hyvin, osalla huonosti. Ympäristö ja riistakannat muuttuvat koko ajan ja se tulisi ottaa huomioon metsästyksessä. Jotkut kannat eivät enää kestä metsästystä, toisaalta toiset kannat ovat kasvaneet. Viime vuosina erityisesti villisika on noussut suosioon.
Asiaan on vaikuttanut elinympäristön muuttuminen sekä biotalouden vaikutukset. Osa järvistä on rehevöitynyt. Heikki Helteen mukaan eettinen metsästäjä on vastuullinen.
– Pitää tunnustaa oma rajallisuutensa. Se, ettei ole ihan joka asiassa täydellinen.
Heikki Helle on yksi Linnut riistana-seminaarin pääpuhujista Mikkelissä. Hän on biologi ja asiantuntija Luonnon- ja Riistanhoitosäätiössä. Seminaari järjestettiin lauantaina.
– Eettinen metsästäjä ottaa huomioon sen, miten riistaa käytetään. Se tulisi käyttää viimeistä höyhentä myöten. Siksi riistaa ei tule ampua turhan päiten.
Hyvä metsästäjä ymmärtää, että omat taidot ovat rajalliset. Suomi on siinä mielessä aika poikkeuksellinen maa, että täällä metsästyksellä on laaja suosio. Metsä on ollut suomalaisia lähellä kautta aikain. Riista on myös todella tärkeä ravinnon lähde.
– Helpompaa on jättää liipaisemista vetämättä jos ei ole ihan varma, mitä ampuu. Jokaisen metsästäjän tulisi myös seurata aktiivisesti tiedotusta. Metsästäjät ovat toki hyvin tottuneita siihen, että esimerkiksi metsästysajat säädetään joka vuosi erikseen ja kantojen mukaan, kertoo Helle.
Helpompaa on jättää liipaisemista vetämättä jos ei ole ihan varma, mitä ampuu. Heikki Helle
Kenenkään elanto ei ole enää kiinni linnun ampumisesta.
– Eettiselle metsästäjälle tärkeitä asioita ovat se, että tunnistaa omat taitonsa. Ikä voi tuoda mukanaan ongelmia näön ja etenkin hämäränäön kanssa. Hämäränäkö on erityisesti sorsastuksessa tärkeää, siksi että näkee, mitä ampuu.
Metsästys on harrastus, jossa teknistä suoritusta eli ampumista tulee kehittää.
– Lisäksi itse teknistä suoritusta, eli ampumista tulisi jatkuvasti kehittää. Aseen ja ampumisen hallintaa tulee kehittää eikä ampua aina samalla tavalla. Usein suomalaiset ajattelevat, että kun kerran oppi ampumaan niin samalla tyylillä voi vetää aina, pohtii Helle.
Lääkärin vastaanotolle myös metsästyskortin omistavat henkilöt?
Metsästäjäksi pääsee suoritettuaan metsästystutkinnon hyväksytysti ja saatuaan metsästyskortin. Metsästäjän tulee maksaa vuosittain riistanhoitomaksu. Korttia ei kukaan ota pois, kun sen kerran saa. Tutkinto kuitenkin vanhenee, jos riistanhoitomaksua ei ole maksettu viiteen vuoteen.
– Metsästäjäkorttiin ei tarvita samanlaisia terveystarkastuksia, mitä ajokorttiin tarvitaan. Hyvä keskustelun paikka on, olisiko metsästäjäkortin omistavien terveydentilaa hyvä seurata varsinkin iän karttuessa.
Hyvä keskustelun paikka on, olisiko metsästäjäkortin omistavien terveydentilaa hyvä seurata varsinkin iän karttuessa. Heikki Helle
Metsästäjäkortissa tulisi olla myös tasoja metsästäjän taitojen mukaan.
– Nythän kun kortin saa ja riistamaksun maksaa, saa ampua kaikkea mahdollista riistaa. Mielestäni metsästyksessä tulisi edetä tasojen mukaan taitojen ja kykyjen mukaan. Kokemattomampi metsästäjä lähtisi ampumaan pienriistaa sekä lintuja ja myöhemmin sitten sorkkaeläimiä, kertoo Helle.
Heikki Helle hakisi ratkaisua ongelmaan ulkomailta. Metsästyksen on harrastuksena muututtava muun maailman mukana.
– En pitäisi pahana, jos Suomeen tulisi muualta maailmasta tuttu oppipoika-systeemi eli metsästystä opetellaan jonkun kokeneemman kaverina ainakin aluksi. Lupia voisi tämän jälkeen antaa portaittain. Useissa maissa tällaista on käytössä, mutta Suomessa tällaisesta ei ole puhuttu.