Kunnanvaltuustojen suorat internetlähetykset ovat saaneet kuntalaiset kiinnostumaan kunnallispolitiikasta – vihdoinkin, sanovat asiantuntijat. Tämä on nähty viime aikoina esimerkiksi Tampereen ratikkapäätöksen yhteydessä.
Villeimmät puheenvuorot leviävät paitsi median myös somen välityksellä. Tutkija pitää suoraa lähetystä hyvänä.
– Livestriimi on todella hyvä asia. Livestriimi ja livetwiittaaminen ovat molemmat hyviä asioita, koska ne aktivoivat seuraamaan keskustelua, mitä kuntatasolla käydään, sanoo puheviestinnän professori Pekka Isotalus Tampereen yliopistosta.
Kun kuntalaiset näkevät suorassa lähetyksessä, kuinka valtuutetut yhteisiä asioita hoitavat, se voi hillitä turhanpäiväistä höpinää ja huonoa käytöstä valtuustosalissa.
Isotalus uskookin, että striimeillä voi olla samankaltainen vaikutus kuin eduskunnan kyselytuntien televisioinnin aloittamisella 1990-luvulla.
– Sehän muutti kansanedustajien käyttäytymistä. He alkoivat olla paikalla enemmän. Tässä voi käydä samalla tavalla: ehkä kokouksissa ollaan paikalla enemmän ja yleisölle halutaan esittää, että ollaan läsnä ja mukana.
Eduskunnan kyselytuntien televisiointi lisäsi Isotaluksen mukaan nimenomaan tunteisiin vetoavaa argumentointia.
Hän kuitenkin epäilee, että julkisuushakuiset kunnanvaltuutetut saattavat sortua entistä helpommin populismiin, kun yleisönä on mattimeikäläisiä, äänestäjiä. Populismihan on muutenkin muodissa ympäri maailman.
– Tässä kehityksessä voi olla samalla sekä hyviä että huonoja puolia. Eli että aletaan entistä enemmän suuntaamaan puheita suurelle yleisölle, joka seuraa kokousta striimin takana.
– Periaatteessa se on hyvä, etteivät poliitikot puhu vain keskenään, mutta siihen saattaa tulla mukaan yleisön kosiskelun ja populisminkin sävyä, hän summaa.
Onko härän palleista puhuminen populismia?
Periaatteessa asioista ymmärrettävästi ja kiinnostavasti puhumisessa ei ole mitään pahaa, mutta demokratian kannalta voi olla ongelma, jos monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan markkinapuheeksi.
– Joskus keskustelu saattaa mennä vähän epätarkoituksenmukaisille poluille tällaisessa yleisön kosiskelussa. Esimerkiksi Tampereen ratikkakeskustelussa osa argumenteista oli täysin asiattomia ja suoraan sanottuna naurettavia, Isotalus huomauttaa.
Populistisen viestinnän piirteet leviävät sekä meillä että muualla ja argumentointi saattaa heiketä.
– Silloin esitetään monimutkaisiinkin asioihin yksinkertaisia ratkaisuja ja saatetaan kosiskella suurempaa yleisöä.
Professori muistuttaa, että poliittisessa keskustelussa päämääränä pitäisi kuitenkin olla se, että asioita perustellaan ja että ne perustuvat nimenomaan faktoihin.
– Tunnepohjainen perustelu ja asioiden yksinkertaistaminen saattavat lisääntyä, mutta jos ajatellaan kunnanvaltuuston kokousta demokratian toimivuuden ja kansalaisten poliittisten kiinnostusten herättäjänä, niin livestriimaus on ehdottomasti positiivista kaiken kaikkiaan.
Eduskunnan kyselytunnin ja kunnanvaltuuston kokouksilla on tosin se ero, että kyselytunnilla ei tehdä päätöksiä, mutta valtuustossa tehdään: valtuusto on kunnan ylin päättävä elin ja siellä tehdään kuntalaisten elämään koskevat tärkeimmät päätökset.
Onko kanssavaltuutettujen vertaaminen eläimiin sopivaa?
Kunnanvaltuustoissa käytetään joskus värikästäkin kieltä ja nettistriimaukset voivat värittää sitä entisestään. Valtuuston maratonkokouksia seuratessa tuntuu välillä siltä, että ollaan hiekkalaatikolla kunnan ylimmän päättävän elimen kokouksen sijaan.
Esimerkiksi lokakuun lopulla Espoon kunnanvaltuuston kokouksessa monen tunnin länsimetrokeskustelun jälkeen eräät valtuutetut alkoivat puhua pukeutumiskoodeista ja joulupukeista. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin pitkittää kokousta ja tappaa aikaa puhumalla aivan toisesta asiasta kuin oli tarkoitus.
Valtuuston puheenjohtaja Mari Guzenina (sd.) keskeytti tuolloin erään valtuutetun puheenvuoron vetoamalla kuntalain kohtaan, joka määrää seuraavaa:
Saako valtuuston kokousta tahallaan pitkittää?
Joskus kokouksia netistä katsellessaan tavallinen pulliainen ihmettelee kuitenkin, miksi puheenjohtaja ei keskeytä useammin puheenvuoroja ja miksi jotkut valtuutetut saavat olla jatkuvasti äänessä.
Esimerkiksi Tampereen kunnanvaltuuston puheenjohtajaa, Sanna Marinia (sd.), on kiitelty viime aikojen maratonistunnoissa jämäkkyydestä ja siitä, että hän laittaa valtuuston "sedät ja tädit" kuriin.
Oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan kuuluu kuitenkin luottamushenkilön vapaa puheoikeus, jota ei voi heppoisin perustein rajoittaa.
Espoon valtuuston puheenjohtaja Maria Guzenina kertoo, että puheenjohtajan täytyykin olla tarkkana puheenvuorojen rajaamisessa.
– Tästä säädetään kuntalaissa. Mikäli valtuuston puheenjohtaja rajoittaa puheoikeutta kuntalain tai työjärjestyksen vastaisesti, siitä voisi seurata, että päätöksen katsottaisiin syntyneen virheellisessä järjestyksessä. Tällöin päätös menisi nurin, jos se olisi valituskelpoinen.
– Ja jos puheenjohtaja rajoittaisi puheoikeutta täysin perusteetta, syyllistyisi hän virkavelvollisuuden rikkomiseen, mistä on sitten omat seurauksensa.
Miksi kokoukset sitten venyvät? Toki valtuustossa käsiteltävät asiat voivat olla tärkeitä ja vaatia pitkää keskustelua, mutta kokousten tahalliseen pitkittämiseen voi olla myös poliittisia syitä: se voi olla taktikointia.
– Joskus jonkun poliitiisen ryhmän tarkoitus voi olla, että kokouksessa ei saada tehtyä päätöstä jostakin asiasta, toteaa Kuntaliiton johtava lakimies Riitta Myllymäki.
Kuntalaki velvoittaa arvokkaaseen käytökseen, mutta rangaistusta ei ole
Missä lopulta menee asiallisen ja asiattoman käytöksen raja poliittisessa keskustelussa?
Saako kunnanvaltuutettu käyttää millaista kieltä haluaa ja käyttäytyä valtuustossa miten tahtoo? Sitooko valtuutettua jokin etiketti tai tietyt käyttäytymissäännöt?
– Kuntalaki määrää, että "luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta ja toimia luottamustehtävässä arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla", kertoo Kuntaliiton johtava lakimies Riitta Myllymäki.
Toki voi olla hankala arvioida, milloin valtuutetun käytös menee ns. "överiksi" eikä sitä voi enää pitää arvokkaana. Myöskään rangaistusta ei asiattomasta käytöksestä ole säädetty.
– Luottamushenkilöt eivät ole työnjohtovallan alaisia toisin kuin viranhaltijat ja kunnan työntekijät. Eli luottamushenkilöille ei voi antaa varoitusta eikä huomatusta työnjohdollisena toimenpiteenä. Tällaisia varoituksia on kumottu hallintotuomioistuimessa, koska ne eivät perustu lakiin, Myllymäki kertoo.
Puheita valtuustosalissa rajoittavat kuitenkin samat rikoslain pykälät kuin muitakin kansalaisia: toisen ihmisen kunniaa ei saa loukata ja kansanryhmää vastaan ei saa kiihottaa puheillaan.
– Mutta siinä valtuustoryhmän epävirallisen keskustelun ja rikosoikeudellisen vastuun, kuten kunnianloukkauksen välillä on aika pitkä välimatka, Myllymäki toteaa.
– Ja toisaalta, kun valtuutettu toimii julkisessa luottamustehtävässä, niin hänen täytyy olla hieman paksunahkaisempi kuin tavallisen kansalaisen. Hänen täytyy kestää kovempaakin arvostelua, varsinkin jos se liittyy luottamustoimen hoitamiseen ja virkatehtävien hoitamiseen.
Espoo suitsii megakokouksia ja -puheita
Valtuuston työjärjestyksellä voidaan määrätä se, kuinka pitkiä puheenvuorot saavat istunnoissa olla.
Esimerkiksi Espoossa ollaan sorvaamassa uutta työjärjestystä, koska kokoukset ovat venyneet toistuvasti. Espoossa on jouduttu myös järjestämään useita ylimääräisiä kokouksia sen takia, ettei asioita ole ehditty käsitellä pitkittyneiden kokousten takia.
Uuden työjärjestyksen mukaan valtuustossa käsiteltävän asian ensimmäinen puheenvuoro saisi kestää nykyisen viiden minuutin sijaan kolme minuuttia, seuraava puheenvuoro kolmen sijaan vain yhden minuutin.
Livestriimauksen vaikutus kokousten pituuteen selvinnee lopullisesti kenties jopa lähitulevaisuudessa. Kevään kuntavaaleilla voi olla siihen osaltaan vaikutusta, kun ilmainen mainosaika väikkyy valtuutettujen mielissä.