Ylen live-chatissa pohdittiin tänään, miksi suomalaiset seuraavat niin aktiivisesti Britannian X Factorissa kilpailevaa Saara Aaltoa.
Keskustelijoina olivat fanikulttuurin tutkija Janne Poikolainen, toimittaja ja pop-kriitikko Oskari Onninen sekä tuottaja ja Uuden musiikin kilpailun kommentaattori Mikko Silvennoinen. He vaihtoivat tunnin ajan näkemyksiään aiheesta ja vastailivat samalla yleisön esittämiin kysymyksiin Tässä kuusi keskustelun pohjalta esiin noussutta väitettä.
1. Kyseessä on Suomi mainittu -ilmiö
Yksi syy Saara Aallon nopeasti kasvaneeseen suosioon on keskustelijoiden mukaan niin sanottu "Suomi mainittu" -ilmiö: pienessä maassa ollaan innoissaan siitä, kun oman maan kansalainen menestyy ulkomailla.
– Tulee semmoinen olo kuin olisi itsekin suomalaisena menestykseen jotenkin osallinen. Ihan niinkuin urheilussakin, Mikko Silvennoinen kirjoitti.
– Aalto on taitava ja erottuva esiintyjä, mutta buumin takana on varmasti paljon myös kansalliseen identiteettiin liittyvää. Saara on monen silmissä kilpailussa edustamassa Suomea, Janne Poikolainen kommentoi.
– En tiedä, onko tämä joku kansallinen fiksaatio. Oltaisiinko jossain samankokoisessa Tanskassa yhtä sekaisin vastaavasta? Oskari Onninen kirjoitti.
2. Media vahvistaa ilmiötä
Oskari Onnisen mielestä Saara Aalto -buumi on ennen kaikkea median rakentama ilmiö, joka ruokkii itse itseään: kun toimituksissa huomataan, että Saara Aalto -aiheisia artikkeleita klikataan, niitä kirjoitetaan yhä lisää. Hänen mukaansa artikkeleiden sävy on kaikissa Suomen medioissa jopa koomisuuteen asti kannustava.
– En ole vahingossakaan löytänyt analyysiä, joka rikkoisi tämän "Suomi mainittu" -narratiivin, Onninen kirjoitti.
Hänen mielestään uutisoinnissa on paljon samaa kuin jokakeväisessä Euroviisu-uutisoinnissa.
– Joka vuosi uskotaan hirveästi siihen, että Suomen euroviisu on hirveän hyvä.
3. Aallon imago oli Suomessa liian puhtoinen
Saara Aalto ei ole saavuttanut Suomessa laajaa radiosoittoa tai esiintynyt isoilla festarilavoilla, vaikka on osallistunut lukuisiin kykykilpailuihin ja pärjännyt niissä hyvin. Miksi?
Mikko Silvennoinen veikkasi, että yhtenä syynä on Aallon imago, joka on ollut "liian täydellinen, todella kiltti ja puhtoinen". Saara on myös kieltäytynyt laulamasta suomeksi.
– Levydiiliä ei nykyisin Suomessa helposti saa, jos haluaa laulaa englanniksi, kiinaksi tai japaniksi, Silvennoinen kommentoi.
Hänen mukaansa muutosta saattaa kuitenkin olla ilmassa.
– Artistit liikkuvat nyt rajojen ylitse kuten musatuottajatkin. Almakin sai levytyssopimuksensa Saksasta
4. Kilpailun luoma noste voi olla petollista
Keskustelussa pohdittiin sitä, kuinka todennäköistä on, että Aallosta tulee kilpailun myötä menestynyt kansainvälinen pop-tähti. Menestys X Factorissaei sitä vielä takaa.
– Kilpailun tuoma noste voi olla aika petollista. Tosi-tv-formaattiin sisältyy paljon käsikirjoituksen luomaa harhaa ja tämä harha vaikeuttaa Aallon tulevaisuuden arviointia, Janne Poikolainen kirjoitti.
Kilpailussa on kuitenkin mahdollisuus solmia hyviä kontakteja, joten siinä mielessä Aalto on keskustelijoiden mukaan tällä hetkellä hyvässä asemassa. Hän onkin jo solminut sopimuksen ison manageritoimisto Roar Globalin kanssa.
5. Saara Aalto tarvitsee omia hittejä – ja pian
Keskustelijoiden mielestä menestyäkseen kansainvälisesti Saara Aalto tarvitsisi omia hittikappaleita mahdollisimman nopeasti kilpailun jälkeen.
– Näkisin niin, että jos jonkinlainen hittimomentum on, niin se pitäisi tehdä nyt tällä nosteella ja katsoa, kantaako, Oskari Onninen kommentoi.
Toinen vaihtoehto Aallolle voisi keskustelijoiden mukaan olla tähtääminen musikaalimaailmaan: West Endille ja Broadwaylle. Keskustelussa mietittiin, voisiko poptähteyden ja musikaalitähteyden yhdistää.
– Jos musikaalimaailmaan sukeltaa, sieltä voi olla vaikea päästä pois. Aika harvassa ovat tuollaiset "hybridimenestyjät" olleet, Onninen kirjoitti.
6. Outous voisi olla valtti
Janne Poikolainen kertoi nähneensä Saara Aallon esityksiä katsoessaan yhteneväisyyksiä Kate Bushiin.
– Kummaltakin löytyy "vapaasieluisuutta" ja "teatraalisuutta". Eri asia tietenkin on, lyökö sellaisella nykyään läpi laajemmassa mittakaavassa, Poikolainen kirjoitti.
Myös Mikko Silvennoisen mukaan voisi olla kiinnostavaa, jos Aalto lähtisi tekemään rohkeasti Kate Bushin tai Björkin tyylistä musiikkia. Hän mainitsi myös viime aikoina pinnalle nousseen ranskalaisen laulajan Christine and the Queensin, jonka esitykset yhdistelevät musiikkia, performanssia, taidevideoita ja valokuvia.
– Ehkä tällaista on nyt enemmänkin ilmassa?