Emppu, eemeli, e-vitamiini, esso, nipsu, naksu, mitsu ja mundo ovat ekstaasia. Jonnelle mennään, kun mennään polttamaan kannabista eli biittiä, blaadia, möyhyä, myssyä, pajaria ja paukkua.
4:20 on kannabiskulttuurissa kellonaika ja päivänmäärä; suosittu ajankohta poltella ja yhteinen pössyttelypäivä. 4:19 on vastalause huumeille – vielä on minuutti aikaa päättääkin toisin.
Nuoret ovat suvaitsevaisia ja avoimia kaikenlaisille ilmiöille. He ovat käteviä hakemaan tietoa mutta mediakriittisyys välillä puuttuu. Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Petra Karinen, Youth Against Drugs
Huumeslangi elää jatkuvasti. Karrikoidusti voi sanoa, että sanasto on vanhaa jo ennen kuin sormi ehtii hipaista enteriä. Ei ihme, etteivät aikuiset pysy kärryillä mistä nuoret kenties puhuvat.
Kuuntele nuortasi
Kotona kannattaa jutella huumeista aivan kuin mistä muusta asiasta tahansa. Youth Against Drugs – järjestöstä ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Petra Karinen neuvoo: Kysy, jos et ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja. Älä syyttele, älä paasaa. Kuulostele nuoren ajatuksia –- mitä ajattelet huumeista, puhutteko kaveripiirissä näistä?
– Nuoret ovat suvaitsevaisia ja avoimia kaikenlaisille ilmiöille. He ovat käteviä hakemaan tietoa mutta mediakriittisyys välillä puuttuu. He voivat olla kiinnostuneita ja suhtautua hyvin sallivasti huumekulttuuriin, mutta toisaalta eivät välttämättä todellakaan halua huumeita omaan elämäänsä.
Nuoret saattavat Karisen mukaan piirustella 4:20 koodia, koska heitä huvittaa, kun numeroiden merkitys ei välttämättä avaudu ollenkaan aikuisille.
Ketä nuori kuuntelee?
Idolit ovat tärkeitä mutta Petra Karisen mukaan nuori kuuntelee kuitenkin parhaiten ja varmimmin elämässään olevia tuttuja ja luotettavia aikuisia.
Aineiden haittavaikutuksista terveyteen voidaan toki puhua mutta ennaltaehkäisyssä olisi tärkeämpää keskittyä niihin tarpeisiin ja toiveisiin, joita huumekokeiluilla täytetään. Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Petra Karinen, Youth Against Drugs
– Asioista voi olla tiukastikin eri mieltä. Tärkeintä kuitenkin on välittää nuorelle varmuus siitä, että niin pahaa asiaa ei ole, etteikö siitä voisi kotona kertoa. Jos huumekokeiluja on jo ollut, nuorilla on usein kova huoli vanhempiensa reaktiosta. Vanhemmille ei haluttaisi tuottaa pettymystä, varsinkaan luottamuksen pettämistä.
Huumevalistuksessa Karinen peräänkuuluttaa keskittymistä asioihin, jotka saavat nuoren kokeilemaan ja aloittamaan huumeiden käytön.
– Aineiden haittavaikutuksista terveyteen voidaan toki puhua mutta ennaltaehkäisyssä olisi tärkeämpää keskittyä niihin tarpeisiin ja toiveisiin, joita huumekokeiluilla täytetään. Jollekin se on ryhmään kuulumisen tarvetta, toiselle kokeilunhalua. Joskus se liittyy tylsyyden hallintaan. Sillä voidaan myös paikata jotakin pientä tai suurta elämänhallintaan liittyvää tarvetta, luettelee Petra Karinen.