Ruokajono oli tänä itsenäisyyspäivänä pitkä. Se kiemurteli pakkasessa ympäri Helsingin Hakaniementoria.
Ensimmäiset jonottajat tulivat odottamaan Heikki Hurstin jakamia ruokapusseja jo tunti ennen tilaisuuden alkua.
– Ruokajonot ovat kasvaneet ihan räjähdysmäisesti. 11 vuotta sitten, kun aloitin isäni kuoleman jälkeen tätä työtä tekemään, ruokajonossa oli noin 300 ihmistä. Nyt siellä käy joka kerta noin 3 000 ihmistä. Niin kuin tänäänkin näkyy, täällä on toista tuhatta ihmistä yhteensä ollut, Heikki Hursti kommentoi.
Jonossa oli lapsiperheitä, eläkeläisiä, nuoria ja keski-ikäisiä. Moni tuli hakemaan ruokapussin pyörätuolillakin.
Jonossa seisseet kertoivat, että heillä ei ole rahaa ruokaan. Kaikki sanoivat, että nälkä sai heidät pakkasella torille jonottamaan pussia, jossa oli esimerkiksi leipää, makkaraa, sulatejuustoa, kuivamuonaa ja pullaa.
Jonossa seissyt helsinkiläinen Tellervo ihmetteli, miten moni tarvitsee apua:
– Jos tämä on hyvinvointivaltio, ei se kyllä siltä näytä. Täällä on hirveän paljon sellaisia, jotka liikkuvat pyörätuolilla. Minun käy sääliksi noita, jotka kulkevat täällä rollaattorien kanssa. Minun mielestäni heidän pitäisi saada apua kotiin.
– Pakolaisia ei täällä näy. He saavat kolme kertaa päivässä ruuan, niin heidän ei tarvitse tulla. Ulkomaalaistaustaista väkeä näkyy: venäjänkielistä jonkun verran, ja viron kieltäkin kuulee ja sitten paljon suomen kieltä, Hursti kuvailee.
Heikki Hursti katsoo tänä vuonna Linnan juhlat kotona televisiosta. Hän kertoo saaneensa noin 1,5 kuukautta sitten puhelun tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä.
– Kutsua ei tänä vuonna tullut, mutta vähän on sellaista luvattu ensi vuodelle, kun Suomi näyttää sata vuotta, niin sitä odotellessa, Hursti hymyilee.
Hän kertoo, että kävi Niinistön kanssa lämminhenkisen keskustelun.
– Meillä on todella hyvä tasavallan presidentti. Hän on sydämestään mukana auttamistyössä. Hän ollut meillä mukana ruokaa jakamassa ja tuonut jotain kampettakin sinne, jota olemme laittaneet eteenpäin, Hursti kuvailee.
Helsinkiläinen Tellervo tuli ruokajonoon, koska on pakko:
– Mulla on nälkä. Eläke on pieni ja velkoja on. Pitää saada ruokaa. Kaikki on kallista. Minulla ei ole tietokonettakaan enää. Kaikki maksaa. Yritän pysyä terveenä, kun ei ole vara mennä lääkäriin.
Vaikka Tellervo joutuu käymään ruokajonossa hän sanoo rakastavansa Suomea.
– Olen iloinen ja onnellinen ja kiitän sotaveteraaneja siitä, että saan olla tässä.
– Pitäkää toisistanne huolta. Olkaa enkeleitä toisillenne. Rakastakaa toisianne ja auttakaa, jos joku tarvitsee apua, Tellervo toivoo.