1
Hän suunnittelee hääsi
– En olisi uskonut. Minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, että tällaista ammattia olisi olemassakaan.
Näin vastaa vantaalainen Sonja Wikström kysymykseen siitä, olisiko hän vaikkapa parikymmentä vuotta sitten arvannut, että työskentelisi jonain päivänä hää- ja juhlasuunnittelijana.
Juhlien järjestäminen on aina ollut osa Wikströmin elämää. Viisi vuotta sitten hän ryhtyi yrittäjäksi ja siitä tuli hänen työnsä.
Takana oli pitkä ura matkailualalla. Eteen tuli tilanne, jossa oli päätettävä, jatkaako alalla vai jääkö pois.
Wikström päätti heittäytyä. Jo viiden vuoden aikana hän on nähnyt, miten suomalainen kulttuuri on muuttunut entistä palvelumyönteisemmäksi. Ihmiset uskaltavat ostaa ulkopuoliselta sen, minkä ennen tekivät ehkä itse.
– Juhlasuunnittelijan käyttö on tullut vähän enemmän suuren yleisön tietoon, siihen uskalletaan tarttua paremmin. Uutta se kuitenkin edelleen on.
Mutta – oli ammatti mikä tahansa, yksi asia on selvä: tulevaisuuden työssä korostuvat vuorovaikutustaidot. Jo nyt on merkkejä siitä, että ne, joiden vuorovaikutustaidot ovat hyvät, hyötyvät siitä palkan muodossa enemmän kuin aiemmin, toteaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen eli Etlan tutkimusjohtaja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun osa-aikainen professori Mika Maliranta.
Sonja Wikströmin kaltaisia hääsuunnittelijoita ei ole Suomessa vielä montaa – Wikström itse arvioi, että korkeintaan kaksikymmentä. Alalla tienaa keskimäärin 40–50 euroa tunnissa, hän kertoo. Kuukausiansioita on miltei mahdoton arvioida, koska työ on kausiluonteista ja harva tekee sitä täysipäiväisesti.
Wikström sanoo, että ei pystyisi elättämään perhettään, jos olisi vaikkapa yksinhuoltaja. Tulo ei ole säännöllistä.
Työssään hän on kuitenkin viihtynyt. Hän suunnittelee useimmiten häitä ja muita juhlia, silloin tällöin esimerkiksi baby showereita eli vauvakutsuja. Hän tekee sitä, mistä on unelmoinut pienestä asti.
2
Hän siivoaa kotisi
Lattialla ei ole muruakaan, kun Henna Räty on valmis. Hän on luutunnut, pyyhkinyt pölyt, imuroinut. Keikka on päivän viimeinen, ja nyt se on ohi.
Räty on työskennellyt kodinhoitoalalla noin viisi vuotta. Työ on paljon muutakin kuin vain siivousta, mutta tänä aikana hän on nähnyt, kuinka yksityisasiakkaiden – tavallisten ihmisten, jotka tilaavat kotiinsa siivoojan – määrä on suorastaan ryöpsähtänyt.
Kodinhoitajia on ollut jo kauan, ehkä aina, mutta kotisiivouksesta on tullut valtavirtaa vasta viime vuosina.
Rädyn työnantaja, helsinkiläisen Lindan Kotipalvelun toimitusjohtaja Linda Tirkkonen tunnistaa ilmiön.
– Kotisiivouksen käyttö on yleistynyt hurjaa vauhtia. Lapsiperheet, nuoret ja työssäkäyvät ostavat paljon palveluita.
Sukupolvien väliset erot näkyvät kotisiivouksen käytössä kuitenkin edelleen. Tirkkonen kuulee pari kolme kertaa vuodessa, kuinka joku nuori toteaa, että ei uskalla kertoa vanhemmilleen, että on käyttänyt kotisiivoojaa.
– Ehkä vanhempi sukupolvi ajattelee, että kaikki pitää jaksaa itse, niin työ kuin arki. Nuoret ymmärtävät, että näin ei ole.
Niin tai näin – kotisiivouksen käyttö on vahvassa kasvussa. Kynnys käyttää kotisiivousta on madaltunut, ja työtä arvioidaan olevan sekä nyt että lähitulevaisuudessa.
Nimenomaan palvelut ovatkin tulevaisuudessa se, mikä todennäköisimmin jää ihmisten tekemäksi työksi.
– Robotit tekevät entistä tehokkaammin ja entistä suuremman osan teollisista töistä. Jäljelle jäävät palvelut, sanoo Mika Maliranta Etlasta.
Tällä hetkellä Henna Rädyn kaltaisia kotisiivoojia on Suomessa noin 7 000. Heidän lähtöpalkkansa on kymmenen euroa tunnilta.
Lama ei ole näkynyt kotisiivouspalveluissa, Linda Tirkkonen toteaa. Samaa sanoo Räty: työtä on riittänyt, vaikka muuten maan talous on yskinyt.
3
Hän kuljettaa ruoan luoksesi
Laukku olalle ja menoksi. Sellaista on Kiril Kuhasen arki.
Kuhanen työskentelee lukio-opintojensa ohella ruokalähettinä, on työskennellyt jo puolen vuoden ajan. Hän tekee töitä suomalaiselle ruuan tilaus- ja kuljetusyritys Woltille.
Woltin kännykkäsovelluksen kautta voi tilata ruokaa kotiin Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tilatun ruuan voi hakea myös itse tai syödä paikan päällä ravintolassa.
Woltin kaltaiset yritykset – esimerkiksi saksalainen Foodora – ovat piristäneet ravintola-alaa muutaman viime vuoden aikana, sanoo Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi.
– Näen pelkästään positiivisia piirteitä alan kannalta.
Ruokaa on toimitettu kotiin ennenkin, mutta Kiril Kuhasen kaltaiset ruokalähetit ovat Lapinkin mukaan uusi ammattikunta. Woltin ja Foodoran valikoima on yhtä ravintolaa laajempi, siinä missä vaikkapa pitsataksit ovat saattaneet toimia saman pitserian palveluksessa.
Ruokalähettien määrää on vaikea arvioida, koska tietoa asiasta ei ole sen enempää MaRassa kuin ammattiliitto PAMissakaan. Wolt kertoo, että ei työllistä työnantajana yhtään, mutta palkkiomallilla kumppaneina on noin tuhat lähettiä; heistä kaikki eivät tee töitä aktiivisesti. Yhtiöllä on Suomen lisäksi toimintaa Tukholmassa ja Tallinnassa.
Alaa on arvosteltu julkisuudessa muun muassa pienistä palkoista. Kuhanen sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen: peruspalkka on kymmenen euroa tunnilta, viikonloppuisin kaksitoista. Enemmänkin voi tienata, jos kuljettaa useita tilauksia tunnin aikana.
Bensat hän maksaa itse.
– Tämä on osa-aikainen työ. Teen tätä silloin kun ehdin, jotta saan vähän taskurahaa.
4
He sisustavat kotisi
Kaksin on tehokkaampaa kuin yksin. Tätä mieltä ovat sisustussuunnittelijat Riitta Bergman ja Riia Lankinen – ja ovat todennäköisesti oikeassa.
Bergman ja Lankinen löivät syksyllä hynttyyt yhteen ja perustivat omien yritystensä rinnalle yhteisen firman, RiiRii Designin. Heistä kumpikin oli työskennellyt sisustussuunnittelijana jo vuosia – sisustanut niin koteja kuin julkisia tiloja – kunnes erään yhteistyöhankkeen aikana he huomasivat, miten samankaltaisia heidän ajatuksensa ja työmoraalinsa olivat.
– Asioiden veivaaminen on ponnekkaampaa ja nyt meillä on myös kapasiteettia ottaa isompia kohteita, Bergman perustelee ratkaisua.
Molemmat ovat myös alanvaihtajia: Bergman oli valmistunut opettajaksi, Lankinen on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Molemmat ovat kuitenkin esteetikkoja ja siksi he päätyivät myöhemmin sisustussuunnittelijoiksi, sellaisiksi he ovat valmistuneet yksityisestä AJK-Jatkokoulutuksesta.
Sisustusalan ammattilaisia on ollut Suomessa jo vuosikymmeniä. Suuren yleisön tietoisuuteen he tulivat viimeistään toistakymmentä vuotta sitten, 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, yhtenä syynä television suositut sisustusohjelmat.
Nyt sisustussuunnittelijoita on maassa tuhatkunta, Riitta Bergman arvioi. Hän toimii työnsä ohessa myös sisustussuunnittelijoiden yhdistyksen puheenjohtajana.
Palveluammattien yleistyminen kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan vaurastumisesta, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta. Kun on rahaa, sitä käytetään usein niiden palveluiden hankkimiseen mitä ei ehditä tehdä itse.
Bergman kuvailee alan tulohaitaria laajaksi: keskimääräinen tuntihinta on noin 50–80 euroa. Sisustusprojektit ovat kuitenkin satunnaisia ja voivat venyä pitkiksi.
Sisustussuunnittelijan käyttö ei sekään ole enää vain yläluokan etuoikeus, Bergman sanoo.
– Muutaman tunnin työhön ei tarvita lottovoittoa.
5
Hän kertoo, miten kuntoilet oikein
Päivi Pelkosesta piti tulla urheilutoimittaja. Kaikki oli jo valmista – maisterin paperit viestinnästä, työ iltapäivälehdessä.
Sydän kuitenkin sykki käytännölle. Pelkonen oli aloittanut taitoluistelun nelivuotiaana, ja jo teini-iässä hän valmensi muita. Liikunnanohjaus oli aina kulkenut mukana, siinä rinnalla.
– Olin muutaman vuoden työelämässä ja totesin, että en halua istua paikallani ja raportoida muiden tekemisistä vaan haluan itse tehdä enemmän.
Syntyi päätös: Pelkonen ryhtyisi personal traineriksi, henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi.
Eikä hän ole katunut. Valmennuksen käyttö on yleistynyt koko ajan, yhä useampi kuntoilija palkkaa itselleen valmentajan.
Personal trainereita on periaatteessa ollut jo pitkään, sanoo Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistyksen toiminnanjohtaja Riitta Hämäläinen-Bister. Aiemmin heitä on saatettu kutsua esimerkiksi valmentajiksi tai ohjaajiksi.
Personal trainerin nimike on lyönyt läpi vasta 2000-luvulla. Henkilökohtaista valmennusta on kaivattu, kun liikunta on monipuolistunut ja toisaalta fyysinen toimintakyky heikentynyt.
Nyt työstä saa palkkansa noin 2 000–4 000 suomalaista, Hämäläinen-Bister arvioi. Suosituimmat heistä voivat tienata kuussa jopa 3 500–4 000 euroa.
Kynnys ryhtyä personal traineriksi on matala: mitään erityistä koulutusta ei välttämättä tarvita. Käytännössä monella on kuitenkin pohjalla jokin liikunta-alan tutkinto, myös Pelkosella. Hän suorittaa parhaillaan toista maisterin tutkintoa, nyt terveystieteistä.
Pelkonen uskoo olevansa alalla kymmenenkin vuoden kuluttua: hän on nyt kutsumusammatissaan.
Juttuun on haastateltu myös tutkija Jouni Nupposta Uudenmaan ely-keskuksesta sekä Suomen kotityöpalveluyhdistyksen puheenjohtajaa Eija Lenkkeriä.