Kun kuulostelee politiikan sali- tai some-puhetta verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen, törmää nyt väistämättä huutomerkkeihin. Jyrkkä vastakkainasettelu jakaa ihmisiä leireihin varsinkin suhtautumisessa pakolaisiin tai vaikkapa työmarkkinakentällä.
Puolueitten vaaliohjelmia perannut kielentutkija Vesa Heikkinen kuvaa aikaamme politiikan hulluksi vuodeksi. Tutkija sanoo, että korkki pullosta on poksahtanut auki, ja keskustelukentälle on puskenut viha.
Vihapuhetta ja valheita lietsotaan varsinkin ns. vastamediaksi kutsuttujen julkaisujen palstoilla.
– Olen huolissani siitä, pystyvätkö ihmiset hahmottamaan, mikä viesti on luotettava ja asiallinen. Meillä on ns. lehtiä netissä, joilla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. On surullinen asia, että meillä on pantu valtavasti voimavaroja siihen, että turvapaikanhakija-asia saadaan ns. haltuun. Kuinka paljon meillä on edes yritetty suitsia vihapuhetta, rasistista kielenkäyttöä, uhkailua ja pelottelua? Siihen toivoisi lisää myös valtiovallan toimia, Vesa Heikkinen sanoo.
Hyvien ihmisten ei pidä olla hiljaa
Törkyviestinnän, kovenevien asenteiden ja vihapuheen lisääntyminen on yhteydessä turvapaikanhakijoiden tuloon pohjoisille rajoillemme. Puolueiden maahanmuuttopoliittiset ohjelmat tarkkaan perannut kielentutkija Heikkinen näkee keskustelun koventumisen alun jo hallituksen muodostamisessa.
– Juuret ovat Kokoomuksen ja Perussuomalaisten täysin erilaisissa maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa. Hämmästeltiin, miten nämä kaksi mahtuvat samaan hallitukseen. Nyt tilanne on muuttunut.
Kielentutkija Vesa Heikkinen sanoo tutkineensa hallituksen tuoreen 80-kohtaisen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman.
– Ohjelmassa turvapaikanhakeminen on Suomelle ja hallitukselle ongelma, vaikka hätä on turvapaikanhakijoilla. Ohjelma käsittelee kärjistäen vain sitä, miten turvapaikanhakijat saadaan käännytettyä.
Heikkisen mukaan lisääntynyt huuteleminen liittyy tähän vakaiden poliittisten voimien asenteiden ja arvojen muuttumiseen.
– Julkinen poliittinen arvovaltainen keskustelu antaa ikään kuin oikeutuksen asiattomalle huutelulle. Jotkut tulkitsevat tätä niin, että kun virallisesti halutaan hillitä ”pakolaisvirtaa, -vyöryä ja luonnonvoimaista massojen päällehyökymistä”, se antaa oikeutuksen vihapuheelle ja rasistiselle kielenkäytölle.
Kielentutkija ei halua etsiä syyllisiä, mutta muistuttaa, että me kaikki teemme politiikkaa omalla kielenkäytöllämme. Myös hallitus, joka allekirjoittaa rasismin vastaisia lausumia, mutta antaa taas ristiriitaisesti ymmärtää, että turvapaikanhakijat ovat Suomelle pelkkä ongelma.
– Kuuntelevatko poliitikot pienen kansanosan möykkää kannatuksen laskemisen pelossa? Hyvien ihmisten ei pidä olla hiljaa. Kehotan jokaista ihmistä aktivoitumaan ja osoittamaan rohkeutta. Jokainen kohtaa päivittäin kadulla ja busseissa puhetta, jossa kiroillaan ”mutakuonojen” tuloa
Suvakkilehmät, neidit ja kaikenmaailman dosentit
Tutkijat ovat pitkään toivoneet, että poliitikot puhuisivat ymmärrettävästi ja ottaisivat kantaa ja sanoisivat suoraan, mitä ajattelevat. Mutta puhutaanko nyt jo harkitsematta, mitä sylki suuhun tuo?
– Monella ministerillä on nyt ollut kovia paineita. Ja sammakoitakin on päästelty. Tässähän on ollut näitä selkkauksia mm. prosenttilukujen kanssa.
Muita esimerkkejä viime aikojen harkitsemattomista puheista ovat mm. pääministeri Juha Sipilän ”kaikenmaailman dosentit” –puuskahdus.
– Se kytkeytyy mm. hallituksen tekemiin koulutusleikkauspäätöksiin. Ja kokemukseen petetystä lupauksesta, ettei koulutuksesta leikata.
Pääministeri Juha Sipilän ärsyyntyminen siitä, että ”kaikenmaailman dosentit” tulevat neuvomaan hallitusta, on kannanotto myös muihin ongelmiin, joissa hallituksen esitykset törmäävät perustuslakiin.
– Sanat eivät ole saaria, vaan niillä on aina laajemmat yhteydet, sanoo tutkija Vesa Heikkinen.
Lisäesimerkki harkitsemattomista päättäjäpuheista on vaikkapa ulkoministeri Timo Soinin miespuolisen toimittajan neidittely.
– Hän halusi halventaa toimittajan kirjoittelua ”neidittelyllä”. Mitä tämä kertoo sukupuoliasenteista ja naisiin suhtautumisesta? Aikana, jolloin erityisesti nuoret naispoliitikot saavat törkyviestejä. Aikana, jolloin nuoret Lucia-neidot saivat nöyryyttäviä viestejä vierailtuaan vastaanottokeskuksessa. Kun neidittely yhdistetään laajempaan suhtautumiseen nuoriin naisiin, on kommentti pöyristyttävä.
Pakko painaa pitkää päivää
Myös työmarkkinapolitiikassa käydään kovaa taistelua sanoista ja käsitteistä.
Kiista sanoista pakkolaki-, kilpailukyky- tai työllisyyspaketti on vääntöä vallasta.
Pääministeri uhkasi syksyllä, että mikäli työmarkkinaosapuolet eivät saa aikaan ns. yhteiskuntasopimusta, hallitus säätää korvaavat toimet ”pakottavalla lainsäädännöllä”. Oppositio alkoi käyttää sanaa pakkolaki.
Kielentutkija aloittaa kiistan purkamisen jo hallitusneuvotteluista.
– Lyötiin läpi viestiä, että Suomella menee todella huonosti. Kaikkien pitää tinkiä, kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Kaikilta otetaan. Pusketaan päätöksiä eteenpäin välittämättä dialogista ja keskustelusta kaikkien osapuolten välillä. Tämä kaikki ruokkii ikävää some-keskustelua ja aggressiivista puhetta. Kaikki toivo on ikään kuin menetetty, kun ei näy valoa.
Kielentutkija Vesa Heikkisen mukaan pakkolaki-, kilpailukyky- tai työllisyyspaketti on oiva oppikirjaesimerkki taistosta sanoista ja vallasta.
– Perussuomalaisten Simon Elo taisi käyttää jopa sellaista sanaa kuin hyötylaki, Heikkinen nauraa.
– Tässä on vähän niin kuin pakkoruotsi ja hyötyruotsikeskustelu.
Vatulointikorit ja jappasemiset menneen kesän muistoja
Kielentutkija Vesa Heikkinen sanoo, että ns. kielitietoisuus päättäjien keskuudessa on lisääntynyt.
– Poliitikot tarttuvat sanoihin sekä käyttävät ”omaa käsitettään” merkityksen läpiviemiseksi. Käymme koko ajan kiistaa siitä, kuka pääsee ääneen ja kenen sanoilla.
Muita vuoden uusiosanoja ovat mm. suvakit, trollit, info- ja kybersota. Alkukesästä kohistiin tiuhaan myös vaikkapa pääministerin vatuloinnista ja iteroinnista.
– Pääministerin kielenkäyttö on mielenkiintoinen sekoitus insinöörikieltä ja murretta. Vatulointia, kinttaita, jappasemista, aina kusitolppaa myöten. Sitten on myös insinööri-iteroijaa ja allokoijaa. Mielestäni on hirveän hyvä, että ihmiset puhuvat politiikassa omaa murrettaan. Eduskunnassakin.